Ydinvoiman uusi suosio voi lisätä myös ydinaseita

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tuoreen raportin mukaan ydinvoimaa nykyisin käyttävistä 30 maasta 24 aikoo sallia uusien ydinvoimaloiden rakentamisen. Lisäksi 20 uutta maata harkitsee vakavasti ydinvoiman käyttöönottoa ja toiset 20 miettii sitä alustavasti.

Ydinvoiman käyttö lisääntyy siis voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Tähän liittyy liuta haasteita, joista vähäisin ei ole ydinmateriaalin, -teknologian ja -osaamisen leviäminen. Niitä käytetään myös ydinaseiden kehittämiseen.

Samalla kun ydinvoimabuumi ottaa vauhtia, ydinaseiden leviämisen estämiseksi perustettu järjestelmä junnaa paikallaan tai ottaa jopa taka-askelia.

Järjestelmä nojautuu vuonna 1968 laadittuun kansainväliseen ydinsulkusopimukseen. Sen allekirjoittaneet ydinaseettomat maat lupautuivat olemaan hankkimatta ydinaseita, kun taas viisi ydinasevaltaa sitoutuivat luopumaan niistä. Sopimuksen ulkopuolella ovat vain Intia, Pakistan, Israel sekä siitä vuonna 2003 irtisanoutunut Pohjois-Korea.

Ydinsulkujärjestelmä on kuitenkin uhkaavasti rapistumassa. Syitä on useita. Yksi suurimpia haasteita on ydinaseriisunnan hitaus; maailmassa on yhä noin 25 000 ydinasetta, ja niitä modernisoidaan.

Lisäksi muut ydinaseriisuntaan tähtäävät sopimukset laahaavat pahasti jäljessä: vuoden 1996 täydellinen ydinkoekieltosopimus ei ole vieläkään tullut voimaan, eikä sopimuksesta, joka kieltää halkeamiskelpoisen ydinmateriaalin valmistuksen ydinaseita varten, ole vielä edes neuvoteltu.

Eräät ydinaseettomat maat ovat rikkoneet lupauksiaan olla kehittämättä ydinaseita. Kiinni ovat jääneet muun muassa Irak, Libya ja Pohjois-Korea. Nyt Iranin epäillään olevan samoilla teillä. Kansainvälinen yhteisö ei ole aina pystynyt vastaaman sopimusrikkomuksiin yhtenäisenä rintamana, mikä on heikentänyt luottamusta ydinsulkujärjestelmään.

Uudenlaisen haasteen muodostaa globalisaatio, joka helpottaa laitonta ydinteknologian kauppaa ja mutkistaa maiden tarkkailua. Se saattaa myös auttaa rikollis- ja terroristiryhmien pyrkimyksiä hankkia ydinaseita.

Ydinteknologian laillista kauppaa valvova ryhmä – johon Suomikin kuuluu – päätti syyskuussa sallia viennin ydinaseen kehittäneeseen Intiaan. Päätöksen on katsottu osaltaan nakertavan ydinsulkujärjestelmää pahasti, sillä vienti oli pitkään sallittu vain ydinsulkusopimukseen liittyneille maille.

Vielä vuonna 2000 ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaat sopivat tarkastuskokouksessa yhteisistä toimista sopimuksen tukemiseksi. Kolme vuotta sitten niiden näkökannat poikkesivat niin paljon toisistaan, että silloinen kokous päättyi happamasti. Myös vuoden 2010 kokoukselle povataan huonoa loppua.

Jos haasteisiin ei pystytä vastaamaan, saattaa ydinsulkusopimus toden teolla alkaa natista liitoksissaan. Näyttääkin siltä, että pohdinta strategisista vaihtoehdoista heikentyneen tai kokonaan murentuneen ydinsulkujärjestelmän maailmassa on jo alkanut.

Ei liene sattumaa, että kiinnostus uraanin rikastamiseen ja ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyyn kasvaa. Osaltaan se selittyy markkina- ja muilla syillä, mutta nämä lailliset prosessit mahdollistavat ydinmateriaalin valmistuksen myös asetarkoituksiin. Askel itse ydinaseen kehittelyyn on sen jälkeen puhtaasti poliittinen.

Syntymässä saattaakin olla uusi "virtuaalisten ydinasevaltioiden" luokka, jolla on halutessaan tekniset valmiudet muuttua ydinasevaltioiksi nopeastikin.

Ydinaseiden leviämisen estämiseksi rakennettua kansainvälistä järjestelmää olisi korkea aika vahvistaa ennen kuin ydinvoiman käyttö lisääntyy ja riskit kasvavat entisestään. Muutoin globaali turvallisuustilanne saattaa muuttua selvästi epävarmemmaksi.

Keinot on jo keksitty. Vain poliittinen tahto puuttuu. Ydinaseriisunnasta tulisi neuvotella vakavasti ja ottaa konkreettisia askelia sen suuntaan. Tarvittava alku olisi ydinkoekieltosopimuksen saattaminen voimaan. Ratifiointi tarvitaan vielä muiden muassa Yhdysvalloilta, Kiinalta, Intialta, Pakistanilta, Pohjois-Korealta, Israelilta ja Iranilta.

Kaikkien ydinasevaltioiden olisi heti lopetettava halkeamiskelpoisen ydinmateriaalin valmistus ja neuvoteltava sen laillisesti kieltävä sopimus. Myös kansallista rauhanomaista uraanin rikastamista ja ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyä tulisi välttää ja olisi perustettava vaihtoehdon tarjoava kansainvälinen ydinpolttoainepankki. Tulevaisuudessa nämä riskialttiit prosessit tulisi rajoittaa kokonaan vain kansainvälisiin laitoksiin.

IAEA:n kykyä valvoa maiden ydinohjelmia tulisi tehostaa ja tukea. Kaikkien maiden tulisi kiireellisesti hyväksyä lisäpöytäkirja, joka antaa järjestölle tarvittavat valvontavaltuudet ja -työkalut. Ydinvoiman lisääntyessä maiden on myös avattava kukkaron nyörit ja korotettava IAEA:n valvontabudjettia.

Ydinaseiden tuomaa statusta on myös pyrittävä vähentämään ja maita on rohkaistava ajamaan etujaan muilla keinoin.

Ydinvoima herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Yhdestä asiasta sekä kannattajat että vastustajat voivat olla yhtä mieltä: ydinvoiman käyttö ei saa johtaa lisääntyneeseen ydinaseuhkaan.

jenni.rissanen@chello.at

Kirjoittaja toimii ydinasevalvonnan ja -riisunnan

analyytikkona Wienissä.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi