Ylikalastusta on vaikea vähentää

Kalakannat romahtavat, sillä päättäjät eivät kuuntele tutkijoiden varoituksia.

Maailman meriltä kantautuu yhä uudelleen ikäviä uutisia, jotka toistuvat aina samalla tavalla. Tutkijat varoittavat kalakannan heikentymisestä, mutta paikallinen hallinto ja kalastajien etujärjestöt kiistävät tilanteen – kunnes tapahtuu romahdus. Tutkijoiden sanaa ei kuunnella. Lyhytnäköiset vaikutukset työllisyyteen asetetaan elinvoimaisten kalakantojen sekä niiden takaamien pysyvien työpaikkojen edelle.

Tunnettu esimerkki kalakannan romahtamisesta on Newfoundlandin turskan kohtalo. Aikaisemmin ehtymättömältä vaikuttanut kanta pienentyi prosenttiin alkuperäisestä rajun liikapyynnin takia. Lajin kalastus lopetettiin lähes kokonaan vuonna 1992, minkä vuoksi yli 40 000 kalastuselinkeinon parissa toiminutta ihmistä jäi työttömäksi.

Turskakannan romahtamisesta on kulunut kaksi vuosikymmentä, ja elpyminen on ollut hidasta. Viimeisten selvitysten mukaan Newfoundlandin turskakanta on nykyisin vain neljä prosenttia 1960-luvun tasosta ja kymmenen prosenttia 1980-luvun tasosta. Tutkijat ovat suositelleet kalastamisen lopettamista kokonaan, sillä lajin pelätään katoavan tällä tahdilla 40 vuodessa.

Turskanpyynti Kanadan itärannikolla jatkuu varoituksista huolimatta, sillä päätöksenteossa on kuunneltu tutkijoiden sijaan paikallisia ammattikalastajajärjestöjä ja Newfoundlandin kalastushallintoa. Tutkijoiden varoitukset tuntuvat epämiellyttäviltä, eikä niitä haluta uskoa.

Euroopassakin on useita vaarantunteita kalalajeja, kuten turska, tonnikala ja kampela.

Myös Suomessa liikapyynti on vakava ongelma. Se ei tosin koske tavanomaisimpia saaliskalojamme, kuten ahventa, haukea ja lahnaa. Uusimmassa tarkastelussa äärimmäisen uhanalaisiksi todettiin meritaimenen, eteläisen Suomen järvitaimenen ja saimaannieriän luonnonkannat. Myös Itämeren ja Jäämeren lohikannat on luokiteltu vaarantuneiksi.

Äärimmäisen uhanalaisten meri- ja järvitaimenten yksilöistä ani harva selviytyy lisääntymiskokoon asti. Pääosa meritaimenista pyydetään Suomenlahdella ja Saaristomerellä kuhanpyynnin sekä Pohjanlahdella siianpyynnin sivusaaliina. Näiden lajien pyyntiverkkojen silmäkoko on pienentynyt, minkä vuoksi taimenet tarttuvat pyydyksiin entistä nuorempina.

Perämerellä ja Selkämerellä yli puolet pyydetyistä taimenista jää saaliiksi alamittaisina jo ensimmäisen merivuoden aikana. Sama koskee saimaannieriää. Liian harva yksilö ehtii sukukypsäksi ja lisääntymään.

Keskeinen syy suurten ja tuottoisien kalakantojen romahtamiseen on kalastus. Sen säätely on ainoa keino, jolla kantojen kohentumiseen voi lyhyessä ajassa vaikuttaa. Esimerkiksi Tornionjoen ja Simojoen lohikannat runsastuivat 1990-luvun puolivälissä huomattavasti, kun rannikkokalastuksen alkua siirrettiin myöhemmäksi.

Sittemmin lohenpyynnin rajoituksia on lievennetty. Samaan aikaan vaelluspoikasten merikuolleisuus on tuntemattomasta syystä kasvanut niin Itämerellä kuin Atlantillakin.

Viime vuosina lohikantaa on pienentänyt myös ajosiimakalastus, joka on lisääntynyt voimakkaasti Etelä-Itämerellä. Tutkijat arvioivat, että etenkin puolalaiset kalastajat pyytävät vuosittain ajosiimoilla satojen tonnien lohisaaliin, jota ei ilmoiteta tilastoihin.

Selviä vihjeitä on myös siitä, että lohisaalis kaupataan maissa ainakin osittain meritaimenena, jonka pyyntiä ei ole saaliskiintiöllä rajoitettu.

Lohikiintiöissä on sivuutettu tutkijoiden ohjeistukset. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston suosittama lohisaaliin enimmäiskiintiö Itämerellä ja Pohjanlahdella oli viime vuonna 133 000 lohta. Poliittisella päätöksellä kiintiö nostettiin 294 000:een. Tämän vuoden suositus oli 120 000 lohta, mutta kiintiö yli kaksinkertaistettiin 250 000:een.

Liikapyynti jatkuu yhä. Ensi vuodelle tutkijat ovat ehdottaneet kiintiöksi 54 000 lohta. Myönnettävä kiintiö on todennäköisesti yli nelinkertainen.

Vahvat ja elinvoimaiset kalakannat ovat kaiken kalastuksen perusta. Tästä huolimatta liikapyynti kertautuu vuodesta toiseen saman kaavan mukaan: tutkijat varoittavat kalakantojen huonosta tilasta, mutta päättäjät eivät usko.

Vallitsevien kalastuskäytäntöjen ja -tapojen muuttaminen on vaikeaa. Tämä on havaittu esimerkiksi saimaannorppa-alueilla ja vaelluskalojen kalastuksessa Itämerellä.

Kalastus työllistää. Aluksiin ja pyydyksiin on investoitu rahaa. Kuluttajatkin ovat tottuneet tiettyihin lajeihin, esimerkiksi ylikalastettuun turskaan fish and chips -annoksessaan.

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO on kartoittanut maailman kalakantojen tilaa pitkään. Sen mukaan lähes kolmannes tutkituista kannoista on romahtanut tai ylikalastettu. Puolta kalakannoista pyydetään jo nyt suurimmalla mahdollisella teholla.

Nykyisellä menolla maailman kalakannat romahtavat yhä nopeammin. Voisikohan asiassa kuulla joskus vakavalla mielellä myös tutkijoita ja toimia heidän suositustensa mukaisesti?

Suomessakin pitäisi arkailematta puuttua kalastukseen niiden kalakantojen osalta, joiden pyynnissä on todettu ongelmia. Muuta mahdollisuutta ei ole, ellemme halua vaurioittaa pysyvästi arvokkaimpia kalakantojamme.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi