Yliopistolain vastustuksessa purkautuu turhautuminen

Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi on nostanut vastalauseita. Torstaina, kun valtioneuvosto esityksen hyväksyi, useilla yliopistopaikkakunnilla järjestettiin mielenosoituksia esitystä vastaan. Helsingin yliopiston hallintorakennus vallattiin yhdeksi yöksi.

Yliopistoyhteisö on asiassa jyrkästi jakautunut. Yliopistojen rehtorit tukevat hallituksen esitystä, ja heidän käsityksensä mukaan suurin osa yliopistoväestä myös tukee uuden yliopistolain uudistuksia. Lakia vastaan on kuitenkin noussut äänekäs oppositio, jonka viestiä ei kannata olankohautuksella sivuuttaa.

Uusi yliopistolaki sisältää suuria uudistuksia. Jos eduskunta hyväksyy lain, yliopistoista tulee julkisoikeudellisia yhteisöjä, jotka itse hallitsevat varojaan ja omaisuuttaan ja voivat nykyistä enemmän itse päättää asioistaan. Nyt yliopistot ovat valtion tilivirastoja.

Uudistuksen myötä yliopistojen hallitusten jäsenistä enemmistö on yliopistoyhteisön ulkopuolisia henkilöitä ja yliopistojen virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi. Valtio sitoutuu turvaamaan yliopistojen perusrahoituksen, mutta tavoitteissaan ja sitoumuksissaan onnistuneet yliopistot palkitaan lisärahalla.

Julkisoikeudellisten yhteisöjen rinnalla on myös säätiömuotoisia yliopistoja, joissa hallitus koostuu kokonaan yliopiston ulkopuolisista ihmisistä.

Lakiesitystä vastustavat opettajat, tutkijat ja opiskelijat pelkäävät, että uusi laki heikentää yliopistojen autonomiaa ja hämärtää sivistysyliopiston ideaa. Pelätään, että yksityisen rahoituksen merkityksen kasvaessa yliopistojen ja tieteenalojen eriarvoisuus kasvaa: talouselämää välittömästi hyödyttävät yliopistot ja tieteenalat vahvistuvat ja humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteenalat suhteellisesti heikkenevät. Lakiin sisältyvän tulosohjauksen pelätään suuntaavan yliopistojen tutkimusta ja opetusta entistä enemmän talouselämän näkökohtia palveleviksi.

Yliopistolain uudistuksessa mukana olleet yliopistojen edustajat torjuvat pelot turhina uhkakuvina. Heidän mukaansa laki on pikemminkin suuri mahdollisuus, joka auttaa yliopistoja vastaamaan nykyistä paremmin ajan haasteisiin. Ainoa asia, jota yliopistojen johto tuntuu pelkäävän, on että uuden säätiömuotoisen yliopiston hallintomalli, jossa rahoittajien nimeämällä ulkopuolisella hallituksella on lähes kaikki päätösvalta, saattaa olla lakiesitykseen sisältyvä Troijan hevonen, jonka avulla on myöhemmin mahdollista murentaa yliopistojen autonomiaa.

Yliopistolain vastustus liittyy laajempaan ilmiöön kuin vain tähän lakiesitykseen. Suomeen on rakennettu yliopistoverkko, jota ei todellisuudessa enää ole varaa ylläpitää. Poliitikoilta puuttuu kuitenkin uskallus tehdä leikkauksia ja siksi niukkuuden jakaminen on jatkunut jo vuosia. Tilannetta on kärjistänyt se, että viime vuosikymmenen puolivälissä tehtiin linjaus: tutkimustoimintaan panostettiin yliopistojen perusopetuksen voimavarojen kustannuksella. Turhautuminen yliopistojen sisällä on vuosi vuodelta kasvanut.

Kun sitten yliopistojärjestelmän perusteita lähdettiin muuttamaan yksittäisten selvitysmiesten raporttien pohjalta ja verraten nopealla aikataululla, pitkään patoutunut turhautuminen on nyt purkautumassa yliopistolain vastustuksena. Usko päättäjien ja ministeriöiden korkeiden virkamiesten hyvään tahtoon on kulunut ohueksi.

Poliittiset päättäjät ja yliopistojen johto ovat valmiiseen lakiesitykseen tyytyväisiä. Lain vastustajia kannattaa silti kuunnella tarkalla korvalla: niissä puheissa kuuluu hätä sivistyksen ja korkeamman opetuksen tulevaisuudesta.

Helsingin Sanomat | hs.paakirjoitus@sanoma.fi