Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Koulujen oppimistulokset ovat huonontuneet

Mielipide
 
Mari Rissanen

Joka kerta, kun julkisuudessa kehutaan suomalaista koulutusjärjestelmää ja sen huikeita oppimistuloksia, tunnen pelonsekaista myötähäpeää. Yhteiskunnassamme vaietaan oppimistulosten laskusta.

Arvosanat voivat yhä näyttää suurin piirtein kymmenen vuoden takaista tasoa, mutta karmaiseva totuus on, että opettajat kautta koulutusalojen ovat laskeneet arviointikriteereitään. Tämä on opetusalalla hyvin tunnettu, mutta hiljaisesti hyväksytty asia. Nykyajan pedagogisten suuntausten mukaan nelosia ja vitosia ei saa enää antaa, puhumattakaan ehdoista.

Kun kymmenisen vuotta sitten samantasoisista kokeista samalla arviointiasteikolla tuli yhdelle vuosiluokalle yksi nelonen, nykyisin jokaisella luokalla on parikin nelosta. Samalla vitosten ja kutosten määrät ovat lisääntyneet, kymppejä voi antaa enää ani harvoin. Tämä oli esimerkki yläkoulusta.

Samaa puhuvat alakoulun ja lukion opettajat. Olen kuullut lukion opettajilta, että nykyajan laudatur-arvosana vastaa vuosien takaista magnaa. Sama meno jatkuu ammatillisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa.

Yhä enemmän jatkokoulutuspaikoista tulee viestejä perusopiskelutaitojen puutteesta, lukemisen ymmärtämisen, kirjoittamisen ja työmotivaation huononemisesta. Valitettavan usein heikkojen oppimistulosten taustalla on laiskuus; yhä useampi oppilas tulee kokeeseen ilmoittamalla heti ovella, ettei ole lukenut ollenkaan.

Varsinkin perusopetusjärjestelmää arvostellaan vanhanaikaiseksi. Opetuksessa pitäisi ottaa huomioon yhteiskunnan muuttuminen eli opetuksessa tulisi käyttää enemmän tietotekniikkaa, samoin painotetaan oppilaan oppimisen kokonaisvaltaista arviointia. Tämä arvostelu on mielestäni osin aiheellista, mutta samalla herättäisin ajattelua siitä, mikä oppimisessa on olennaista.

Jos menemme yhä enemmän Google-maailmaan eli siihen, että kaikki tieto löytyy tarvittaessa kännykästä, voimme luopua tiedon pitkäkestoisesta opettamisesta ja siirtyä tiedonhaun opettamiseen. Ajattelisin kuitenkin, että pääoma on se yleissivistys, joka on ihmisen päässä. Se ei suinkaan tarkoita tietovisatyyppisen pienen nippelitiedon hallitsemista, vaan kokonaisvaltaisen loogisen ajattelutavan omaksumista, perustietojen sekä niiden yhdistämisen oppimista.

Mari Rissanen
opettaja, Merimasku