Keskiviikkoinen lakivaliokunnan äänestys niin sanotusta homoliittoasiasta on nostanut melkoisen mediamyrskyn. Samalla kun hallituksen puolivälitarkastelusta ja myöhemmin kehysriihestä odotetaan suuria taloudellisia päätöksiä, on kansa tai ainakin sen äänekäs osa tyrmistynyt siitä, että homoseksuaalit eivät vieläkään saa virallistaa parisuhdettaan avioliiton nimellä, adoptoida perheen ulkopuolelta, tai ottaa yhteistä sukunimeä pelkällä ilmoituksella.

Keskustelu on kuitenkin hakoteillä, jos se keskittyy syväanalyysiin lakivaliokunnan äänestyksestä. Sen sijaan pitäisi palauttaa mieliin, miten lait Suomessa normaalisti säädetään.

Jos jokin lakiesitys ei tule eduskunnan täysistuntoon, mahdollinen tyytymättömyys pitää kohdistaa eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivaan hallitukseen, ei johonkin valiokuntaan.

Hallituksen johdossa on kokoomus. Se oli muinoin konservatiivipuolue, ja saattaa olla sitä edelleenkin, riippuen kuka kysyy. Suomessa kun tunnetusti vanhemmat ikäluokat ratkovat vaaleja. Turha siis riskeerata vanhoillisten äänestäjien suututtamista, ties vaikka vaihtaisivat perussuomalaisiin.

Samalla olisi kuitenkin mukava saada myös nuorten kaupunkilaisten ääniä. Siksi onkin kätevää, että samalla kun pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus ei edistä avioliittolakia, Alexander Stubb (kok) ja Lasse Männistö (kok) keräävät puolueelle liberaalipisteitä esiintymällä homoliittokampanjan keulakuvina.

Jotain on todella oudosti, kun suurimman hallituspuolueen ministeri Stubb pyrkii muuttamaan lainsäädäntöä keräämällä nimiä kansalaisaloitteeseen. Normaali paikka edistää asiaa olisi valtioneuvosto. Suomalainen enemmistöparlamentarismi kun perustuu siihen, että eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus valmistelee lakiesitykset eduskunnan käsiteltäviksi. Tämän takia ministeriöiden palkkalistoilla on ihmisiä, joiden työ on valmistella lainsäädäntöä.

Lakivaliokunta siis päätti äänin 9–8, että 76 allekirjoitusta eduskunnassa kerännyttä aloitetta ei oteta käsittelyyn. Normaalisti alle 100 allekirjoittajan jäävät lakialoitteet eivät etene edes valiokunnan äänestykseen asti, mikä johtunee siitä, että juuri sata edustajaa muodostaa lakien säätämiseen vaadittavan eduskunnan enemmistön (kun puhemies ei äänestä).

Homoliittoasiassa kovasti kritiikkiä saanut lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok) toivoi kokouksen jälkeen, että avioliittolain muutokset tulisivat hallituksen esityksinä.

Oppositiossa esimerkiksi keskustan Annika Saarikko on sanonut, että kannattaa homoliittoja, mutta ei allekirjoittanut aloitetta, koska asian edistäminen kuuluu hallitukselle. Päältä päin selitys voi vaikuttaa absurdilta, mutta sekä Holmlund että Saarikko ovat oikeassa. Hallitus valmistelee lainsäädännön.

Toki nykyinen hallitus on sellainen, jossa suurimmalla puolueella kokoomuksella ei ole suurta määräysvaltaa yksin. Mutta kun hallituskumppaneista kaikki muut paitsi piskuinen kristillisdemokraatit kannattavat homoliittoja, tämä ei kelpaa selitykseksi kokoomusministerin kansalaisaloitepuuhille.

Voi toki olla, että kesän 2011 hankalissa hallitusneuvotteluissa kokoomus oli niin huolissaan hallituksensa voimatasapainosta, että kristillisdemokraatit oli saatava kovillakin ehdoilla mukaan lisäpainoksi oikeammalle laidalle. Kyynisempi selitys on, että uskontopuolue tarjoaa kokoomukselle tekosyyn olla ottamatta asiaan selvää kantaa. Jos kristillisdemokraatit eivät olisi hallituksessa, kokoomuksen pitäisi sanoa selvästi kyllä tai ei.