Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Rahoitusmarkkinaverossa on monta ongelmaa

 |   |   | 
 

Rahoitusmarkkinavero tarkoittaa yleensä kahta veroa: transaktioveroa ja aktiviteettiveroa. Aktiviteettivero tarkoittaa pankin tai muun rahoituslyhtiön liiketuloksesta perittävää osuutta.

Transaktioverotuksessa on kyse maksuista, jotka peritään erilaisten arvopapereiden, kuten osakkeiden, joukkolainojen ja johdannaisten kaupankäynnistä.

EU-komission ehdotuksessa osakkeiden ja joukkolainojen myynnistä ja ostosta perittäisiin 0,1 prosentin vero, joka laskettaisiin kaupan arvosta.

Johdannaisten myynnistä ja ostosta perittäisiin 0,01 prosentin vero.

Verotus on erittäin vaikea toteuttaa, koska kaupankäyntitapahtumia eli transaktioita on karkeasti arvioituna kymmeniä tuhansia minuutissa.

Avoinna on vielä se, verotetaanko myyjää vai ostajaa, ja kenelle vero maksetaan.

Esimerkiksi suomalaisen myyjän ja yhdysvaltalaisen ostajan arvopaperikauppa voidaan välittää vaikka Sveitsissä, jolloin pitäisi päättää, maksetaanko vero Suomeen, Yhdysvaltoihin vai Sveitsiin.

Useat taloustieteilijät ovat varoittaneet, että kaupankäyntitapahtumiin perustuva transaktiovero on tehoton.

Arvopaperikauppa on verraten helppo siirtää valtioihin, joissa veroa ei ole. Euroopan unionissa ainakin Britannia ja Ruotsi ovat on ilmoittanet, että ne eivät ota veroa käyttöön.

Tutkimusten mukaan transaktioveron vakauttavasta vaikutuksessa ei ole juuri näyttöä.

Pahimmillaan vero voisi merkitä Suomessa työpaikkojen vähennyksiä ja kaupankäynnin supistumista pörssissä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Uutiset