"Postmodernin tekotaiteen" kritisointi perussuomalaisten vaaliohjelmassa viime eduskuntavaalien alla oli vaalitaktinen kikka, jolla haluttiin ärsyttää tosikoita.

"Se oli tietoinen provo. Tiedettiin, että rääkäisy tulee", sanoi perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Hänen mukaansa taiteen suitsimiseen ei ohjelmalla tähdätty.

"Kysymys ei ollut siitä hetkeäkään, saako postmodernia tekotaidetta olla ja onko se hyvää vai huonoa. Ei sillä ole mitään merkitystä: toiset tykkää ja toiset ei."

Soini valotti puolueen vaalikampanjan taustoja Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen ja Helsingin Sanomain Säätiön yhdessä järjestämässä Jytkyn anatomia -seminaarissa Helsingissä maanantaina.

Tilaisuudessa esiteltiin ensimmäisiä tuloksia hankkeesta, jossa tutkitaan kevään 2011 eduskuntavaalien media-agendaa.

Politiikan tutkija Mari K. Niemi on analysoinut tekijöitä, jotka nostivat perussuomalaisia viestimissä ennen vaaleja.

Näistä kolme tärkeintä olivat oikeat poliittiset olosuhteet eurokriiseineen, Ylen ja MTV3:n päätös kutsua Soini kolmen suuren puolueen puheenjohtajan rinnalle televisiotentteihin sekä Soinin yleinen painoarvo mediahahmona.

"Puolue hyötyi runsaasti saamastaan mediajulkisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että puoluetta olisi suosittu", sanoi Niemi.

Perussuomalaisten julkisuuden kipukohdiksi Niemi nosti kohujulkisuuden, jota synnytti muun muassa puolueen energialinjan osoittautuminen kopioiduksi Metalliliitolta sekä uhkakuvia maalailleet kirjoitukset, joiden takana oli perussuomalaisia vastustavia toimittajia.

Tutkija Ville Pernaan mukaan viime eduskuntavaalien selkeästi käsitellyin yksittäinen teema viestimissä oli euroalueen talouskriisi. Se sopi hyvin perussuomalaisille, joille EU-vastaisuus on ideologista ydinsanomaa.

Sen sijaan lehdistössä olivat yhteen laskettuna eniten esillä erilaiset perussuomalaisiin liittyvät teemat, kuten kannatuksen kasvu ja puolueen nousun syiden pohdinta.

Kevään vaalikamppailun erityispiirre oli kolmen suuren puolueen muuttuminen neljäksi suureksi.

Jytkyn anatomia –hankkeen loppuraportti on valmis syksyllä 2012.