Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kotkalainen dialyysihoitaja säästi kasoittain verorahoja – "ajattelimme myös potilaita"

Seija Paavilainen ryhtyi jakamaan dialyysiaikoja osoitteen mukaan, jotta saisi säästettyä veronmaksajien rahoja yhteiskuljetuksilla.

Politiikka
 
Juha Metso
Dialyysihoitajat Seija Paavilainen (keskellä) ja Kirsti Halonen työsssään Kymeenlaakson keskussairaalan dialyysiyksikössä. Hoidettavana Veli-Pekka Issakainen.
Dialyysihoitajat Seija Paavilainen (keskellä) ja Kirsti Halonen työsssään Kymeenlaakson keskussairaalan dialyysiyksikössä. Hoidettavana Veli-Pekka Issakainen. Kuva: Juha Metso

Liikenne- ja viestintäministeriö kaavailee yhteiskunnan maksamien kuljetusten yhdistelyä säästöjen löytämiseksi. Nyt kunnan ja Kelan kyydit saattavat ajella peräkanaa vain siksi, että maksaja on eri.

Tarkoitus on säästää jopa kymmeniä miljoonia euroja.

Aina säästötalkoisiin ei kuitenkaan tarvita viranomaiskäskyä. Rahanmeno voi alkaa hirvittää, vaikka oma lompakko ei olisikaan tulessa.

Näin kävi Kymenlaakson keskussairaalan dialyysiyksikössä Kotkassa.

Vielä 1990-luvulla kukin potilas tuli dialyysihoitoihin omalla taksilla.

"Käytännössä jokaisella oli oma auto ja oma kuljettaja", sanoo silloin dialyysihoitajana Kotkassa työskennellyt Seija Paavilainen. Paavilainen, 53, työskentelee edelleen Kotkassa Kymenlaakson keskussairaalan, mutta nyt dialyysin apulaisosastonhoitajana.

Kun potilasmäärät kasvoivat ja taksijono piteni, dialyysin henkilökunta päätti ryhtyä yhdistelemään potilaita samoihin takseihin.

"Kyllä se täältä dialyysistä lähti. Sen verran oli pihiä hoitaajaa ja lääkäriä täällä silloin töissä, ihan yhteiskunnan rahaa ajateltiin."

Ja niin Paavilainen ja muut hoitajat ryhtyivät jakamaan aikoja potilaiden asuinpaikan mukaan. He ryhmittelivät Kouvolan ja Kuusankosken suunnalla asuvat hoitoihin samoille päiville ja samoihin aikoihin.

Kyse ei ole merkityksettömistä pennosista. Taksi Pohjois- ja Etelä-Kymenlaakson välillä maksaa noin 120 euroa. Dialyysissä käydään yleensä kolmesti viikossa.

Eikä kyse ole vain rahasta.

"Ajattelimme myös potilaita, he saavat vertaistukea, kun istuvat kaverin kanssa ja voivat keskustella", Paavilainen toteaa kyytien yhdistelyistä.

Kaikkiaan Paavilaisen yksikössä hoidetaan noin 60 potilasta.

"Melkein puolet potilaista asuu pohjoispäässä", Paavilainen viittaa Kotkassa hoidettaviin pohjoiskymenlaaksolaisiin.

Säästöjen mittaluokkaa voi yrittää hahmottaa karkealla ajatusleikillä. Ajatellaan, että Pohjois-Kymenlaaksosta noin 30 ihmistä käy Kotkassa hoidossa. Jos he tulevat hoitoon 30 taksin sijaan kymmenellä autolla, tarkoittaa sen kahtakymmentä noin 120 euron taksimatkaa vähemmän. Siis 2 400 euroa vähemmän kuluja hoitokäynniltä. Kolmen hoitokerran tahdilla tämä on viikossa 7 200 euroa. Vuodessa säästöä kertyy jo 374 000 euroa. Jos näin toimii vaikkapa 10 vuotta, tarkoittaa se 3,7 miljoonan euron säästöä!

Vain siksi, että joku ottaa asian omakseen, vaikkei olisi edes pakko.

Liikenneministeriössä on laskeskeltu, että kuljetus maksaa keskimäärin vuodessa jopa 30 000 euroa per potilas. Jos ajatellaan, että Kymenlaakson yhteiskyydit vähentäisivät kuljetuksia 20 potilaalta, tarkoittaisi se 600 000 euroa vuodessa – siis 6 miljoonaa euroa kymmenessä vuodessa.

Kyseessä ei ole tosielämässä kertynyt säästö, sillä sitä kukaan tuskin on laskenut, vaan lähinnä kyse on mittakaavaa havainnollistava laskuharjoitus.

Aikanaan dialyysiyksikkö hoiti kyytien järjestelyn itse. Käytössä olivat tutut taksikuskit, jotka hakivat tutut potilaat kyytiin. Kuskeille ilmoitettiin, jos ajoreitille tuli uusi potilas.

"Usein taksimies pelasti jonkun hengen, kun ihminen ei tullutkaan sovitusti pihalla. Potilas saattoi sitten löytyä kotoaan lattialta", Paavilainen muistelee.

Toukokuussa kaikki kyydit siirtyivät valtakunnallisella määräyksellä Kelan hoidettavaksi.

Kela on pyytänyt yhdistelemään potilaita samoihin autoihin säästöjen vuoksi.

Kymenlaakson keskussairaalassa tämä kävi helposti – säästämistä ja yhteiskuljetuksia oli harjoiteltu vuosia jo ihan vapaaehtoisesti.

"Olemme tehneet paljon hommia, että olemme saaneet tämän toimimaan. Ennen vanhaan tiedettiin vielä paremmin ketkä tulevat samaa matkaa, joten pääsimme aloittamaan hoidon yhtä aikaa. Iltavuoroon tuli joskus jopa pikkubussi, jossa oli seitsemän ihmistä."

Jotta kyydeissä voi säästää, pitää asia huomioida jos dialyysiaikaa annettaessa. Saman suunnan kyydit samalle päivälle, ja alkamaan ja päättymään suunnilleen samaan aikaan.

Kotkassa käytetään noin tunnin sääntöä Kelan ohjeistuksen mukaan. Yhteiskyyti on siis kohtuullinen vaatimus, jos potilaalle tulee hoidon alussa tai lopussa enintään tunnin verran ylimääräistä odottelua kanssamatkustajien hoitoaikataulun takia.

"Ei potilas voi odottaa, että mersu lähtee heti pihasta, kun hoito päättyy – vaikka sitähän kaikki tietysti haluaisivat. Kyllä sen tunnin varttumisajan kestää, eihän linja-autokaan mene jokaisen kotiportilta", Paavilainen muistuttaa ja vertaa taksikyytiä joukkoliikenteeseen.

Suurempia myrskyjä kuljetusten yhdistäminen ei ole aiheuttanut. Potilaille on alettu puhua kuljetusjärjestelyistä heti, kun hoidoista kerrotaan.

Yksi hoitokerta kestää neljä viisi tuntia, ja pahimmillaan yhteiskyyti pidentää hoitokäyntiä tunnin molemmista päistä.

"Aina löytyy joku, joka haluaa kritisoida käytäntöjä. Tietysti, jos potilaalla on jokin vaiva, jonka takia hän tarvitsee oman taksin, niin pätevästä syystä sellainen tietysti järjestyy. Mutta jos asia vain sattuu ärsyttämään, niin sitten keskustellaan. Yritän kertoa, ettei kukaan ole sen parempi kuin toinen, että muutkin osallistuvat yhteisen hyvän takia. Alkupettymystä voi olla, ja jonkinlaisia kohahduksia, jos taksi sitten onkin myöhässä. Lopulta yhdistely on käynyt aina kaikille."

Potilaita pyritään ryhmittelemään kolme samaan autoon.

Dialyysilaitteita sinänsä riittää, joten ne eivät ole pullonkaula yhteiskuljetuksille.

"Tämähän on iso halli, 17 konetta, hoitoja alkaa jatkuvasti noin puolen tunnin välein", Paavilainen kertoo.

Mitään erityistä tunnustusta tai kiitosta Paavilainen ei henkilökohtaisista säästöponnisteluistaan ole saanut.

"Veronmaksajia olemme tässä ajatelleet, yhteistä rahaa, ettei sitä ihan turhaan kulutettaisi. Pitää miettiä taloudellisuutta, kaksin aina kaunihimpi", kohta 25 vuotta dialyysissa työskennellet Paavilainen sanoo.

Mihin Paavilainen sitten toivoo, että säästyneet eurot olisi käytetty?

"Vaikea se on verorahoista sanoa, että ne olisivat jonnekin kasaantuneet ja kohdentuneet, tarvitsijoita on niin paljon. Ennemmin ajattelen, että tämä työ on ehkä osaltaan vähentänyt veronmaksupainetta."

Korjaus 11.1.2015 kello 21.53: Muutettu potilaskuvausta jutun kappaleissa 5 ja 13.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat