Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Päättäjät eivät uskalla sanoa rasisteja rasisteiksi

Politiikka
 
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Suomen kieli on sotaisan kiihkeän turvapaikkaväittelyn ensimmäisiä uhreja. Tarve leimata ja halventaa eri mieltä olevia on muuttanut sanojen merkityksen jopa vastakohdakseen. Poliittiset päättäjät taas eivät uskalla tai halua nimittää asioita oikeilla nimillä.

Suvakki on maahanmuuttoa vastustavien yleisimmin käyttämä haukkumasana vastustajistaan. Suvaitsevaisuus on tärkeimpiä länsimaisia arvoja. Ilman sitä ei olisi sanan- eikä järjestäytymisvapautta eikä silloin myöskään demokratiaa. Ihmisoikeudetkin toteutuvat vain, jos suvaitsemme myös niitä, joilla on erilainen syntyperä, ihonväri, poliittinen näkemys tai uskonto.

Suvaitsevaisuus on pahe ja rikos vain diktatuureissa. Ne jotka käyttävät suvaitsevaista haukkumasanana, haluavatkin juuri diktatuuria, jossa muilta kuin heiltä itseltään olisi evätty niin sananvapaus kuin ihmisoikeudetkin.

Suvaitsevaisuudellakin on rajansa. Suvaitsemattomuutta ei voida suvaita. Demokraattisella yhteiskunnalla on sekä oikeus että velvollisuus puolustautua niitä vastaan, jotka haluavat sen tuhota.

Monet päättäjät puhuvat ääripäistä ikään kuin samanveroisina, yhtä lailla väärässä olevina vaihtoehtoina. He haluavat nostaa itsensä näin viisaiksi ja maltillisiksi keskitien kulkijoiksi. Mutta viisaus ei löydy näissä asioissa kultaiselta keskitieltä. Sieltä löytyy vain sokeutta ja velttoa opportunismia. Keskitieltä löytyvät ne ihmiset, joiden välinpitämättömyys ja mukavuudenhalu ovat aina raivanneet diktaattoreille tien valtaan.

Polttopulloja vastaanottokeskukseen heittelevä rasisti ja hänen tekonsa tuomitseva ihmisoikeuksien puolustaja eivät takuulla ole yhtä lailla väärässä olevia ääripäitä. Kuka tietää yhdenkään suvakin uhkailleen eri mieltä olevia raiskauksilla ja muulla väkivallalla? En minä ainakaan.

Ääriryhmät tarvitsevat oman toimintansa oikeuttamiseen viholliskuvaa. Äärisuvaitsemattomat ovat itse rakentaneet vastapuolekseen äärisuvaitsevat. Suvakit ovat heidän mielikuvissaan ihmisiä, jotka eivät panisi maahanmuutolle mitään ehtoja tai rajoja, jotka eivät näe siinä yhtään ongelmaa, jotka eivät tuomitse yhtään turvapaikanhakijoiden tekemää rikosta. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti? En minä ainakaan ole yhtään löytänyt.

Maahanmuuttajien ihmisoikeuksien puolustajat ovat sivistyneitä ja järkeviä ihmisiä. He tietävät hyvin, että sillä kuinka paljon voimme ottaa vastaan maahan tulijoita, on rajansa. Maahan tulijoiden on tietenkin noudatettava maan lakeja. Kuka on muuta sanonut?

Senkin lähes kaikki ymmärtävät, ettei Suomi voi olla houkuttelevampi kuin muut EU-maat. EU-maiden keskinäinen kilpa siitä, kuka asettaa turvapaikanhakijoille tiukimmat ehdot, on valitettava, ja siinä rikotaan ihmisarvoisen kohtelun rajoja. Muiden mukana on kuitenkin pakko kulkea niin kauan, kun EU ei kykene yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan.

Myös rasisti ja fasisti -sanoja käytetään väärin, kaikkien maahanmuuton ongelmia esiin nostavien leimaamiseen. Kuitenkin näitä sanoja käytetään myös liian säästeliäästi. Monien maahanmuuttoa vastustavien yhteisöjen yhteys äärioikeistoon, rasismiin ja uusnatsismiin, on päivänselvä. Jotkut, kuten Suomen Vastarintaliike määrittelee itsekin itsensä uusnatseiksi, ja Soldiers of Odin hyväksyy ”valkoisen vallan” kannattajat jäsenikseen.

Rasistit itse eivät tunnustaudu rasisteiksi. Jokainen heistä on mielestään vain realisti. Näin tämäkin sana on tullut käyttökelvottomaksi.

Päättäjien suusta on kuultu harvoin rasisti- tai fasisti- tai edes äärioikeisto-sanaa. Se ei mahtuisi ääripääajattelun logiikkaan. Se voi johtua solvausten ja uhkailujen pelosta. Se voi johtua opportunismista, pelosta, että jotkut äänestäjät loukkaantuisivat. Se voi olla myös väärin ymmärrettyä poliittista korrektiutta. Siihen taas saattaa vaikuttaa nykyinen hallituspohja.

Kuitenkin päättäjien velvollisuus on puhua demokratiallemme ja arvoillemme vaarallisista ilmiöistä niiden oikeilla nimillä. Vain siten ne saadaan torjutuksi ajoissa.

Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat