Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta junnaavat – hallintoja kutsuttu koolle

Sopua ei tahdo syntyä siitä, mistä ja miten työpaikoilla saa päättää työehdoista. SAK:n ja STTK:n hallitukset kokoontuvat maanantaina.

Politiikka
 
Jukka Gröndahl / HS
Yhteiskuntaneuvottelujen aloitukseen osallistuivat pöydän vasemmalla puolella EK:n puheenjohtaja Jyri Häkämies, KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja KT:n tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen. Edessä selin SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola ja seisomassa SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly.
Yhteiskuntaneuvottelujen aloitukseen osallistuivat pöydän vasemmalla puolella EK:n puheenjohtaja Jyri Häkämies, KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja KT:n tutkimuspäällikkö Margareta Heiskanen. Edessä selin SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola ja seisomassa SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen välisiä neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta ovat pitkin viikkoa jumittaneet vakavat kiistat paikallisesta sopimisesta, vaikka edistystäkin on tapahtunut.

Torstaina aamupäivällä neuvotteluja käytiin käytännössä elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk) johdolla, mutta sen jälkeen ovat jatkuneet normaalit työmarkkinajohtajien väliset neuvottelut. Neuvottelut hallituksen kanssa jatkuivat torstai-iltana.

Halu löytää ratkaisu on kaikilla kova, sillä kukaan ei halua olla syntipukki, jonka syystä yhteiskuntasopimusneuvottelut jälleen kaatuvat, sillä sekin vaihtoehto on olemassa.

Torstaina vaikeaa tilannetta käsittelivät SAK:n työvaliokunta puhelinkokouksessaan ja Akavan hallitus. Huomenna perjantaina on koolla EK:n hallitus ja maanantaina myös SAK:n ja STTK:n hallitukset ovat koolla. Molemmissa keskusjärjestöissä halutaan kertoa neuvottelujen tilanteesta liittojohtajille, vaikka sopimusta ei olisi syntynytkään.

Kaikille liitoilla on valmius koota päättävät elimet koolle pikaisesti, sillä jos monimutkaisessa paikallisessa sopimisessa päästäisiin yllättäen sopuun, koko paketti voidaan saada kokoon kohtalaisen nopeasti.

Neuvoteltavaan pakettiin kuuluisivat ainakin yksikkötyökustannuksia alentava yhteiskuntasopimuksen nimellä kulkeva työmarkkinasopimus ja jonkinlainen linjaus paikallisesta sopimisesta. Lisäksi pakettiin voi kuulua vuoden 2017 keskitetty palkkaratkaisu. Työnantajille näyttää tällä hetkellä olevan tärkeintä saada mahdollisimman vapaat paikallisen sopimisen säännöt. Palkansaajat haluavat koko paketin.

Yksi mahdollisuus on, että sopimusta yritetään vääntää kasaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sopimus myös syntyisi, koska kyseessä olisi vasta ensimmäinen kunnon yritys saada aikaan lopullinen ratkaisu.

Tähän asti jonkinlaisena takarajana on pidetty helmikuun loppua eli ensi maanantaita, mutta toisena takarajana voi pitää myös huhtikuun alkua, jolloin hallitus linjaa lähivuosien julkisen talouden menokehykset.

Kättä väännetään paikallisessa sopimisessa vieläkin hyvin periaatteellisista kysymyksistä: mitä ja millä ehdoilla paikallisesti voi sopia ja mikä on liittojen rooli neuvotteluissa. Yleensä työmarkkinaneuvottelujen loppuvaiheessa tulee isoja ongelmia, kun todellinen sopimus alkaa häämöttää ja neuvotteluhaarukoista alkaa tiivistyä sopimuksia.

Työnantaja on ajanut ainakin torstaiaamupäivään saakka linjaa, jonka mukaan jokseenkin kaikesta – myös palkoista – voi sopia paikallisesti ilman liittojen siunausta tai erityisiä kriisilausekkeita. Myös hallitus lähti alunperin siitä, että paikallisesti voisi sopia kaikesta. Palkansaajat haluavat selvät rajoitukset paikalliseen sopimiseen.

Avainasemassa on esimerkiksi se, kuinka vapaata paikallista sopimista hallitus on valmis ajamaan. Eli kyse on siitä, tuleeko hallitus enemmän palkansaajien vai työnantajien linjoille. Tällä hetkellä näyttää, että hallitus haluaa työmarkkinajärjestöjen sopivan yksityiskohdista nykyisten linjausten mukaisesti,

Hallitus on hankalassa paikassa. Se haluaisi paljon paikallista sopimista ja hyvin vapaasti. Etenkin kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on samoilla vapaan sopimisen linjoilla kuin Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen yrittäjät.

Palkansaajapuoli on kuitenkin eri linjoilla. Palkansaajat ovat ilmoittaneet, ettei työnantajien kustannuksia laskevaa yhteiskuntasopimusta synny ilman tietoa paikallisen sopimisen linjoista. Käytännössä hallitus ei saa sopimustaan, jos se ei anna ainakin jonkin verran palkansaajille periksi ja ilmoittaa työnantajille, etteivät ne saa edes lakiteitse kaikkea haluamaansa.

Hallituksen toinen vaihtoehto on yrittää ajaa vapaampia määräyksiä lakiteitse kuten se alunperin aikoikin. Se taas merkitsee, ettei yhteiskuntasopimusta synny. Kolmas tie on se, että osa paikallisen sopimisen säännöistä tehdään lakina. Sen lisäksi liittojen välisissä normaaleissa työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan, miten kullakin alalla paikallista sopimista toteutetaan, jos toteutetaan.

Paikallinen sopiminen on monella tapaa monimutkaista siinäkin tapauksessa, että asioista päästään pääpiirteissään sopuun.

Jos keskusjärjestöt pääsevät sopuun, sen jälkeen liitot alkavat neuvotella keskusjärjestösopimuksen mukaisesti paikallisia sääntöjään omiin sopimuksiin.

On todellinen taito tehdä riidaton ja selvä kirjaus, jonka mukaan liitot voivat neuvotella noin 300 työehtosopimusta hyvin erilaisille aloille. Aikaa hallitus on antanut toukokuun loppuun, jos sopimus syntyy. Aikarajaa monet liitot pitävät lähinnä vitsinä, sillä joillakin liitoilla työehtosopimukset ovat voimassa vielä vuoden. Esimerkiksi Paltan pitäisi neuvotella noin 150 sopimusta ja Pron yli 60. Siinä tulee pula neuvottelijoista.

Neuvotteluissa on käsitelty tällä viikolla jonkin verran myös yhteiskuntasopimukseen liittyviä kohtia, joilla kevennetään työnantajien kustannuksia.

Niitä ollaan kuitenkin puitu jo sen verran pitkään, että paketti on mahdollista saada kokoon varsin nopeastikin. Eri asia sitten on, kelpaako keskusjärjestöjohtajien ja hallituksen tekemä sopu esimerkiksi SAK:n liittojohtajille.

Vaikein asia tässä osuudessa neuvotteluja on työaika, koska monet SAK:n liittojohtajat vastustavat kovasti työajan pidennystä. Sopimusta tuskin syntyy ellei työaika pitene. Esillä on ollut monenlaisia versioita työajan pidentämisestä.

Työajasta tuskin tulee yhtä päätöstä, jota kaikkien liitojen pitää työehtosopimuksissaan toteuttaa. Sopimuksessa voidaan kirjata pidennettävä työaika. Kukin liitto voi sitten sopia, miten sen toteuttavat. Tämä siksi, että esimerkiksi eri aloilla on hyvin erilaiset työajat ja niihin liittyvät korotukset.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat