Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jos yhteiskunta­sopimus kaatuu, Juha Sipilä ja hallitus ovat ilman B-suunnitelmaa – HS analysoi vaihtoehtoja

Hyvällä neuvottelijalla täytyy aina olla takaportti katsottuna. HS pohtii, mitä vaihtoehtoja hallituksella voisi olla suunnitelma B:ksi.

Politiikka
 
Juhani Niiranen / HS
Pääministeri Juha Sipilä kommentoi yhteiskuntasopimuksen tilannetta SAK:n tilaisuuden jälkeen maanantaina.
Pääministeri Juha Sipilä kommentoi yhteiskuntasopimuksen tilannetta SAK:n tilaisuuden jälkeen maanantaina. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Yhteiskuntasopimus ei vielä ole lopullisesti kaatunut, mutta horjuu uhkaavasti. Sen vaihtoehtona olleet ”pakkolait” on jo haudattu jonnekin Mariaanien syvänteeseen.

Mikä siis on hallituksen vaihtoehto, jos yhteiskuntasopimusta ei tulekaan?

Sitä ei kuulemma ole. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on ilmoittanut julkisesti, ettei mitään B-suunnitelmaa ole.

Hyvällä neuvottelijalla täytyy aina olla takaportti katsottuna. Siksi HS kartoittaaa mahdollisuuksia Sipilän puolesta ja pohtii, mitä vaihtoehtoja hallituksella voisi olla suunnitelma B:ksi.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä mainitsi sunnuntaina Ylellä, että yksi vaihtoehto olisi jatkaa leikkaus- ja veronkiristyspolitiikkaa sekä näin yrittää parantaa julkisen talouden tilannetta.

Tämän vaihtoehdon ideana on ilmeisesti se, että jos maahan ei saada kilpailukykyä ja työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja, niin laitetaan sitten suuta soukemmalle: verotetaan enemmän ja kulutetaan palveluihin ja etuuksiin vähemmän.

Mutta yhteiskuntasopimuksen eli kilpailukykysopimuksen tavoite ei ainoastaan ole huolehtia valtion ja kuntien talouden tasapainosta.

Ensisijainen tavoite oli alentaa yritysten kustannuksia, jotta ne olisivat kilpailukykyisempiä muiden maiden yrityksiin verrattuna.

Yritysten kilpailukyky ei parane sillä, että valtion menoja leikataan ja veroja korotetaan – päinvastoin.

Jotain muuta olisi siis keksittävä.

Totta kai hallitus voisi myös kirjoittaa erilaisia lakeja, joilla se vähentäisi ammattiliittojen mahdollisuuksia neuvotella jäsenilleen liian hyviä – siis kalliita – etuja. Ay-jäsenyyden verovähennyksen voisi poistaa, ja sääntelynpurun hengessä koko lain työehtosopimusten yleissitovuudesta voisi kumota kuten tehtiin kauppojen aukiololaillekin.

Hallitus kuitenkin kokeili jo niin sanottujen pakkolakien tietä, eikä se ollut kovin toimiva. Pahimmillaan hallitus saa syliinsä jonkinlaisen yleislakon.

Tämäkin tie näyttää siis päättyvän umpikujaan.

Palataan yhteiskuntasopimuksen alkuperäiseen ideaan: yritysten kustannusten alentamiseen. Jos tavoite on se, hallituksella on kyllä keinot käsissään.

Hallitus vastaa isosta osasta yrityksille koituvista kustannuksista. On voitosta perittävää yhteisöveroa, kiinteistöstä ja tontista menevää kiinteistöveroa, erilaista eläke-, sairausvakuutus- ja muuta sosiaalivakuutusmaksua, energiaveroa, väylä- ja ratamaksua ja ties mitä.

Näiden alentamisessa hallituksella on kaikki valta käsissään ja yritysten kustannustaakkaa voisi helpottaa merkittävästi. Näin yritykset voisivat saada tuotteitaan kaupaksi, uskaltaisivat pitää tuotantoa Suomessa ja palkata ihmisiä Suomessa. Tämähän yhteiskuntasopimuksen idea oli.

Ongelmaksi muodostuu tietysti se, että samalla valtion, kuntien ja eläkejärjestelmän rahoituksessa putoaa iso siivu pois. Ja kansalaisille pitäisi kuitenkin tarjota koulutusta, teitä, terveyspalveluja, eläkkeitä, lapsilisiä ja työttömyyskorvausta.

Toisin sanoen, hallituksen pitäisi kerätä lisätuloja jostain muualta. Ja koska yrityksiltä se ei tässä tapauksessa voi olla, jäljelle jäävät kansalaiset.

Hallitus on jo luvannut olla kiristämättä ihmisten tuloverotusta, joten katse kääntyy kulutusverotukseen. Tupakka- ja alkoholiverot alkavat olla jo ylärajoilla, sillä niiden kiristys voi lisätä matkustajatuontia. Energiaveroilla voisi olla kerättävissä lisää, mutta se kohdistuu helposti samalla myös vientiyrityksiin, ja sitähän tässä ei haluttu.

Jäljelle jää arvonlisävero. Sen keräävät tavaroita ja palveluita myyvät yritykset, mutta viime kädessä maksaja on kansalainen ja kuluttaja, joka tuotteen tai palvelun ostaa.

Arvonlisäveroa korottamalla hallitus saisi tilaa alentaa yrityksille suoraan koituvia veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja.

Viennistä arvonlisäveroa ei peritä, joten siinäkin mielessä konsti toimisi yhteiskuntasopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Tätä suunitelma B:tä ei edes tarvisi alkaa rakentaa alusta asti, sillä valtiovarainministeriö laati jo elokuussa hallitukselle muistion, jossa laskettiin arvonlisäveron korottamisen vaikutuksia yritysten kustannuskilpailkykyyn ja julkiseen talouteen.

Yleiseen eli 24 prosentin arvonlisäveroon ei välttämättä tarvitsisi koskea lainkaan. Tarvittavaan vaikutukseen riittäisi, että alennetut 10–14 prosentin arvonlisäverokannat nostettaisiin yleisen arvonlisäveron tasolle.

Alempaa prosenttia peritään muun muassa ruuasta ja lääkkeistä, bussimatkoista ja muusta julkisesta liikenteestä, kirjoista, tilattavista paperilehdistä, elokuvalipuista ja muista kulttuuripalveluista.

Päätös ei tietenkään olisi poliittisesti helppo, koska pienipalkkaiset kuluttavat tuloistaan suhteessa suuremman osuuden ruokaan, lääkkeisiin ja julkiseen liikenteeseen kuin hyvätuloiset.

Toinen vaihtoehto on tietysti jättää alemmat alv-prosentit ennalleen ja nostaa yleistä arvonlisäveroa.

Tällä suunnitelma B:llä hallitus pääsee ainakin alkuun, jos yhteiskuntasopimus jälleen kerran kaatuu.

SAK alkaa neuvotella Suomen mallista, PAM:lla ei riittänyt luottamusta hallitukseen
SAK alkaa neuvotella Suomen mallista, PAM:lla ei riittänyt luottamusta hallitukseen
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on toiveikas yhteiskuntasopimuksen onnistumisesta, vaikka 40 prosenttia SAK:n jäsenistä jäi päätti jäädä sopimuksen ulkopuolelle. Pamin puheenjohtaja Ann Selin kertoo, ettei hänen liitossaan riittänyt luottamusta hallitukseen. Kuvaus: Esa Syväkuru.
Sipilä: Veronkevennysvaraa syntyy, jos Suomen mallista tulee hyvä
Sipilä: Veronkevennysvaraa syntyy, jos Suomen mallista tulee hyvä
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kävi maanantaiaamuna houkuttelemassa SAK:ta yhteiskuntasopimukseen mukaan. SAK:n jäsenliitot toivovat, että Suomen hallitus sitoutuisi veronkevennyksiin. Pääministeri vaatii, että ensin palkankorotukset on sidottava vientialojen kehitykseen. Toimittaja: Karoliina Liimatainen, kuvaus: Esa Syväkuru.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat