Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu intuitioon – myös Nato-keskustelussa

Jotta arviomme mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista voisi perustua tietoon, kylmiin faktoihin, meidän pitäisi tietää, mitä Venäjä todella aikoo, kirjoittaa Yrjö Rautio.

Politiikka
 
Yrjö Rautio
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.

Mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu varmaan tietoon. Näinhän sen luulisi olevan. Lähempänä totuutta on kuitenkin väittämä: mitä tärkeämpi päätös, sitä enemmän se perustuu intuitioon. Tämä pätee myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Olen ihmetellyt, miksi presidentti Sauli Niinistöstä on tullut niin selkeä Suomen Nato-jäsenyyden vastustaja virkansa myötä? On tosin vaikea tietää, onko hänen kantansa muuttunut.

Niinistö kannatti vuoden 2006 presidentinvaalikampanjassaan jäsenyyttä – mutta ei silloinkaan tässä olemassa olevassa Natossa vaan ”eurooppalaisessa Natossa”, jota ei ollut silloin eikä koskaan tulekaan. Se oli hänen tapansa väistää vaikeaa kysymystä. Vuoden 2012 kampanjassa hän ei sanonut asiasta mitään.

Olen otaksunut, että Venäjä on esittänyt Niinistölle sellaisia jäsenyyttä koskevia uhkauksia, jotka ovat liian arkaluonteisia ja pelottaviakin julkisuuteen kerrottaviksi. Hänen nykyinen Nato-kantansa tuskin kuitenkaan johtuu tästä – tai vain tästä. Hän tietää kokeneena poliitikkona, että ainakin osa uhkauksista on bluffia.

Jotta arviomme mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista voisi perustua tietoon, kylmiin faktoihin, meidän pitäisi tietää, mitä Venäjä todella aikoo. Sitä tietoa meillä ei ole. Lieneekö sitä edes Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla? Hänen politiikkansa vaikuttaa välillä hyvin improvisoidulta. Venäjä tarttuu tilaisuuteen, kun tilaisuus tulee. Siksi se on niin arvaamaton.

Edes varma tieto ei välttämättä auta. Samoista tiedoistakin voi nimittäin päätyä vastakkaisiin johtopäätöksiin. Siksi Niinistönkin turvallisuuspoliittisia valintoja ohjannee viime kädessä intuitio.

Intuitio auttaa ihmistä tekemään nopeita päätöksiä niin pienistä arkipäivän asioista kuin asioista, jotka ovat elintärkeitä yksilölle tai kansakunnalle. Ihminen ikään kuin sisäsyntyisesti tietää, mikä ratkaisu on oikein. Intuitio ei ole vain tunnetta, vaan myös tietoa ja kokemusta. Se määritellään niinkin, että ihminen tietää, vaikka ei tiedä tietävänsä.

Luovuus kuuluu intuitioon. Kuka tahansa rivipoliitikko pystyy mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin. Vain valtiomiehillä ja -naisilla on kylliksi luovuutta ja rohkeutta, jotta he kykenevät muuttamaan historiaa.

Intuitio voi johtaa myös harhaan. Esimerkiksi ennen talvisotaa valtaosa Suomen johtajista piti mahdottomana, että Neuvostoliitto hyökkäisi pienen naapurinsa kimppuun. Yleensä vasta aika näyttää, oliko ratkaisu oikea vai väärä. Se koskee myös tämän päivän valintojamme.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kuuluu poliitikkoihin, joita arvostan eniten. Kunnioitan hänen aatteellisuuttaan, kirkkaina säilyneitä arvojaan, laajaa tietopohjaansa ja sivistyneisyyttään. Vain yhdestä isosta asiasta olemme selvästi eri mieltä: Suomen Nato-jäsenyydestä. Uskon, että intuitio selittää tämänkin asian.

Tuomioja vastustaa yhä jyrkästi Nato-jäsenyyttä. Oma kantani kääntyi maltillisesta vastustamisesta maltilliseksi kannattamiseksi Ukrainan tapahtumien ja Venäjän toimien myötä. Tuomioja on vakuuttunut, ettei Venäjä ole Suomelle sotilaallinen uhka. Itse en ole siitä enää varma.

Tuomioja uskoo, että Nato-jäsenyys vain lisäisi Suomen turvattomuutta. Itse uskon, että se kasvattaisi turvallisuutta, ainakin pitkällä aikavälillä.

Tuomiojalle Nato-jäsenyys on syvästi ideologinen, vasemmisto-oikeisto -kysymys. Minulle se ei ole sitä lainkaan, vaan pelkästään käytännöllinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Tuomiojalla on ulko- ja turvallisuuspolitiikasta paljon enemmän tietoa ja kokemusta kuin itselläni. En silti usko, että hänenkään Nato-kantansa perustuisi vain tai edes ensisijaisesti tietoon. Mikään uusi tieto ei sitä muuttaisi. Hänellä on 1960-luvulta ja Vietnamin sodasta periytyvää syvää epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan, ja se ohjaa väkevästi hänen intuitiotaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat