Hallitus virittelee jo seuraavaa eläketaistelua

Toisinaan sitkeä jankkaaminenkaan ei auta, jos toinen osapuoli on täysi simpukka eikä kerta kaikkiaan suostu vastaamaan. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) pokka piti keskiviikkona, vaikka häntä hiillostettiin ensin eduskunnan välikysymyskeskustelussa sekä myöhemmin illalla MTV3:n seitsemän uutisissa ja Ylen puoli yhdeksän uutisissa.

Vanhanen oli molemmissa uutislähetyksissä studiovieraana ja uutisankkurit yrittivät sitkeästi tentata, aikooko hallitus vielä uudestaan ottaa eläkeiän alarajan korottamisen esille.

Vanhanen ei suostunut vastaamaan kysymykseen, vaan pysytteli ennakkoon kirjoitetuissa vuorosanoissaan.

Vanhasen mukaan työmarkkinajärjestöillä on nyt "positiivinen näytön paikka" esittää, miten eläkkeellejäämisikää saadaan korotettua.

Pääministeri ei siis vastannut kysymykseen, vieläkö eläkeiän pakkonosto löytyy hallituksen työkalupakista.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat keskiviikkoaamuna, että niin sanottu laajennettu Rantalan ryhmä ryhtyy pohtimaan keinoja, joilla eläkkeellejäämisikää saataisiin nostettua kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Nykyisellään keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on 59,4 vuotta.

Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämällä ryhmällä on sopimuksen mukaan vuoden 2009 loppuun aikaa esittää "uskottava" linjaus, jolla eläkkeellesiirtymisikää saadaan korotettua.

Hallituksen mielestä sopimuksen avainsana on juuri tuo "uskottava". Kannattaa muistaa, että uskottavuus on aika subjektiivinen kysymys – etenkin kun puhutaan näin isosta ja pitkän aikavälin ratkaisusta.

Hallitus korosti keskiviikkona sopimuksen kuudetta pykälää: "(Rantalan ryhmän linjauksilla) haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen linjaukselle eläkeiän alarajan nostamisesta. Hallitus ei ryhdy tästä työstä poikkeavien eläkepoliittisten päätösten valmisteluun ja toimeenpanoon. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua."

Tämän pykälän tulkinnasta voi tulla vielä iso riita. Hallitus tulkitsee pykälän niin, että se ei tee uusia eläkepoliittisia linjauksia Rantalan ryhmän työn aikana, eli vuoden 2009 kuluessa.

Sen sijaan ensi vuonna hallitus ilmeisesti katsoo voivansa niitä esittää.

Toinen keskeinen kysymys on Rantalan ryhmän esitysten vaikuttavuuden arviointi. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat ensi vuoden alussa, ovatko Rantalan ryhmän esitykset "uskottavia". Vanhanen väläytteli myös jonkun ulkopuolisen arvioitsijan rahtaamista Suomeen kommentoimaan ehdotuksia.

Jos ehdotukset eivät ole uskottavia, hallitus ilmeisesti katsoo voivansa esittää eläkeiän alarajan nostoa uudestaan. Vanhanen ei tosin suostunut tätä ääneen sanomaan keskiviikkona, vaan pysyi ennakkokäsikirjoituksessa: "En lähde spekuloimaan mahdollisia toimia", Vanhanen toisteli.

Työmarkkinajärjestöille hallituksen tulkinta sopimuksesta lienee yllätys. Etenkin kun sopimuksen seitsemännessä pykälässä todetaan kategorisesti, että "kaikki työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa."

Sitä paitsi työmarkkinajärjestöt ilmeisesti kuvittelivat sitoutuneensa ympäripyöreään tavoitteeseen kuten niin usein ennenkin. Työmarkkinajärjestöt sitoutuivat eläkkeellejäämisiän nostamiseen jo Paavo Lipposen hallituksen kanssa 1999. Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet tavoitteeseen myös vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä.

Eli työmarkkinajärjestöjen oletus ilmeisesti oli se, että tässä sitoudutaan samaan vanhaan tavoitteeseen eikä mikään muutu.

Eläkkeellejäämisiän nostaminen kolmella vuodella vaatii erittäin radikaaleja toimia kuten varhaiseläkejärjestelmiin puuttumista. Palkansaajajärjestöt tuskin kovin radikaaleihin leikkauksiin suostuvat, joten Rantalan ryhmän linjaukset voivat hyvin jäädä torsoiksi.

Vanhasen hallitus saattaa ottaa asian tosissaan. Jos Rantalan ryhmä ei pysty tekemään riittävän kovia ehdotuksia, hallitus saattaa katsoa velvollisuudekseen puuttua taas asiaan. Ja samalla hallitus voi syyttää työmarkkinajärjestöjä vastuun pakoilusta.

Vanhasen hallituksen valitsema linja sopimuksen tulkinnan suhteen saattaa johtua myös siitä, että eläkekiistassa nöyryytetty Vanhanen tarvitsi jonkun takaportin ja selityksen keskustaväelle. Nyt keskustan kentälle voidaan luoda kuvaa, että koko taistelua ei vielä sentään hävitty.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi