Hoitaja asuu Helsingin seudulla kalliimmin kuin muualla maassa

Tehyläinen fysioterapeutti etsii kakkostyötä Helsingistä
Kuopiolaishoitaja ei voisi haaveilla omakotitalosta Etelä-Suomessa

 Polkupyörä on helsinkiläisen fysioterapeutin Marita Kujalan, 47, uskollinen ratsu. Kujala polkee kesät talvet työmatkat, parikymmentä kilometriä päivässä.

Hän haluaa liikkua, mutta valinta on myös taloudellinen.

"Bussilippu on kallis", tehyläinen Kujala toteaa pyöräilykypärä päässä.

Helsingin Suutarilassa asuva Kujala saa fysioterapeutin palkastaan käteen 1580 euroa kuukaudessa. Tuosta rahasta on maksettava oma ja 20-, 18-, 16- ja 14-vuotiaiden poikien elanto. Vanhin poika käy armeijaa, mutta viettää lomat kotona.

Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat selvästi suuremmat kuin muualla maassa. Esimerkiksi kerrostaloasunnon keskineliöhinta oli viime vuoden alkupuolella Helsingissä liki 3000 euroa ja Kuopiossa 1657 euroa.

Marita Kujalankin suurin menoerä on asuminen. Hän on maksanut asuntolainaa kymmenen vuoden ajan ja lyhentää sitä edelleen kuukausittain 545 euroa. Asumisen yleiskuluihin kuten veteen ja sähköön uppoaa 320 euroa kuukaudessa.

Kaupungin töissä Herttoniemen sairaalassa oleva Marita Kujala maksaa perheen kulut peruspalkalla. Fysioterapeuttina Kujala ei tee ilta- eikö yövuoroja, joten vuorolisiä ei tule.

Kujala on ollut samassa työssä valmistumisestaan asti, pian 22 vuotta. Tänä aikana palkka ei ole merkittävästi noussut. Muuta tuloa ovat alaikäisistä lapsista saatavat 259,60 euron elatusmaksut ja 283,70 euron lapsilisät.

Marita Kujala on hakenut ilta- ja viikonlopputyöhön ennen kuin hoitajien irtisanoutumisista ehdittiin puhuakaan.

"Olisi edes jotain pelivaraa, jos tulee tiukka paikka."

Kujala haluaisi satsata lapsiinsa.

"Kyllä sitä toivoisi, että omat lapset pystyisivät harrastamaan samoja asioita kuin muutkin."

Hoitoalan palkkaerot ovat eri alueiden välillä suuria. Sairaanhoitajien keskimääräinen kokonaisansio oli viime vuonna koko maassa 2487 euroa kuussa, mutta Uudellamaalla 2722 euroa kuussa. Luvut ovat Kunnallisen työmarkkinalaitoksen eli työnantajan tilastoista. Työnantaja ja Tehy ovat kuitenkin kiistelleet pitkään siitä, mitkä hoitajan todelliset ansiot.

Pohjois-Savossa sairaanhoitajan keskimääräinen ansio oli lähes sama kuin maan keskiarvo eli 2480 euroa. Yliopistollinen sairaala vaikuttaa alueen palkkatasoon.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa apulaisosastonhoitaja A iri Lappalainen, 55, pahoittelee toimistopöytänsä sotkuisuutta, mutta kääntää kuitenkin paperipinkkojen päältä pilkottavan punaisen kassin oikein päin. Tehyn naisia.

Lappalainen ilmoittaa olevansa tarkka. Kirjanpitoa palkoistaan hän on pitänyt vuodesta 1990 lähtien. "Tietääpähän mistä puhua."

Ihan hetki sitten Lappalainen on laatinut palkkakuittiensa perusteella tilaston, jossa hän pykälien avulla havainnollistaa oman palkkakehityksensä 17 vuodessa. Se menee hallituksen kokoukseen näytille.

"Ei mitään huimaa kehitystä. Kaikkien vuosien aikana peruspalkkaan on tullut 500 euroa korotusta", apulaisosastonhoitaja sanoo.

Nyt käteen jää 1695 euroa kuussa.

Lappalainen valmistui 1973 apulaishoitajaksi ja luki viisi vuotta myöhemmin itsensä sairaanhoitajaksi. Lisäopintoja hän suoritti vuosien varrella ja on nyt apulaisosastonhoitaja omien sanojensa mukaan uransa huipulla: esimiestehtävissä leikkausyksikössä.

Oma koti rakentui vuonna 1990 Kuopioon. Siihen aikaan sairaanhoitajan palkalla pärjäsi mukavasti.

"Omakotitalon rakentaminen oli aivan mahdollista."

Kirjanpidostaan Lappalainen näkee, että hän ansaitsi 17 vuotta sitten sairaanhoitajana 1227 euroa. Sillä tuli toimeen, ja isohko talo nousi pystyyn.

Lappalaisen perheen tilanne on hyvä. Lainaa talosta ei enää makseta. Kotona asuvat esimiestehtävissä toimivan aviomiehen lisäksi juuri täysi-ikään ehtinyt poika. 23-vuotias esikoispoika opiskelee ja asuu samassa kaupungissa.

Eniten tilipussista nielaisee urheilevan perheen ruokalasku, pojat kun Lappalaisen mukaan syövät kuin hevoset.

Etelä-Suomessa asuneena Lappalainen tietää, mikä ero asumiskustannuksilla eri paikkakunnilla on.

"Ei omakotiasumisesta voisi haaveillakaan Etelässä", Lappalaisen napauttaa.

Pienessä toimistohuoneessa ja sen ovensuussa vierailevien ykköspuheenaiheen saattaa arvata. Se on pakollinen kysymys: joko nimet ovat listassa?

Lappalainen vain myhäilee. Vieressä työtoveri tokaisee kääntymättä, että "totta kai".

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi