Kataisen Tehy-haastattelu kokonaisuudessaan

Helsingin Sanomat haastatteli valtiovarainministeri Jyrki Kataista (kok) maanantaina 12. marraskuuta kello 9.

Mitä mieltä olette perustuslaki- ja työelämä- ja tasa-arvovaliokuntien sunnuntaina tekemistä linjauksista potilasturvalakiin?

Ne ovat valiokuntien linjauksia, ja niitä pitää uskoa, koska Suomessa perustuslain tulkinnasta vastaa perustuslakivaliokunta. Tässä mielessä minulla ei ole ihmeempää kommentoitavaa. Sen mukaan pitää elää ja toimia.

Onko jonkun ihmisen työntekoon pakottava laki hyväksyttävä ratkaisu avoimessa ja yksilön vapauteen ja koskemattomuuteen perustuvassa valtiossa?

Ei se tavoitteena voi olla, eikä se ole positiivinen asia. Mutta jos on velvoite tehdä työtä, joka mahdollistaa toisten perusoikeuden toteutumisen eli ihmisen elämän suojan, niin tässä valinnassa tietysti on päivänselvää, että perusoikeuksista elämän suojeleminen voittaa. Se kuuluu valtiovallan tehtäviin. Yhtä vakava tilanne tavallisen kansalaisen kannalta olisi esimerkiksi se, että puolustusvoimien henkilökunta joukkoirtisanoutuisi. Tai poliisit tai palomiehet joukkoirtisanoutuisivat. Näissä tapauksissa moni kansalainen miettisi, että valtiovallan pitää toimia niin että tällaisessakaan tilanteessa kansalaisten turvallisuus ei kohtuuttomasti vaarannu. Tässä on kaksi näkökulmaa: joko pohtia juridiikkaa ja työmarkkinapolitiikkaa, tai sitten pohtia, mikä on kansalaisten turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

Tästä päivästä on viikko siihen, kun sairaanhoitajien etujärjestön Tehyn jäsenten joukkoirtisanoutuminen eli käytännössä hoitajien lakko astuu voimaan. Onko hallituksella vielä keinoja, joilla Tehyn työtaistelun sovittelua voitaisiin edistää?

Me tuemme sovittelulautakunnan työtä kaikin mahdollisin keinoin. Se on porukka, joka pystyy tämän asian ratkaisemaan. Näin ovat todenneet kaikki neuvotteluosapuolet. Potilasturvallisuuslaki ei ratkaise itse ongelmaa eli palkkariitaa. Se voidaan ratkaista vain sovittelulautakunnassa. Teemme kaikkemme sen eteen, että sopimus voisi syntyä. Kun kuulostelee, mitä maailmalla puhutaan, niin kuulostaa siltä, että tässä sovittelussa on esillä hyvin monia hyvin vaikeita asioita, jotka liittyvät työmarkkinoihin ja työmarkkinapolitiikkaan, ja monet ovat sellaisia asioita, joissa hallitus ei voi toimia vaikka kuinka haluaisi. Joka tapauksessa teemme taustalla työtä niin paljon kuin ikinä pystymme sovittelutuloksen aikaansaamiseksi.

Onko hallituksella tarkoitus tukea kuntia taloudellisesti, jos hoitajien palkankorotukset kasvavat hyvin isoiksi?

Nyt ei ole järkevää millään tavalla spekuloida millään muilla ratkaisuilla kuin sillä, mitä tässä sovittelulautakunnassa tehdään. Siellä on vastuu, ja me haluamme antaa työrauhan neuvotteluosapuolille.

Uskotteko, että sopu syntyy ennen viikon määräajan umpeutumista?

Kyllä uskon. Tietysti myös toivon sitä. Joka tapauksessa ratkaisu jossain vaiheessa tulee ennemmin tai myöhemmin. Ihmisten ja hoitajien työyhteisöjen kannalta ajateltuna olisi järkevää, että kompromissit, jotka mahdollisesti tehdään viikkojen kuluttua, tehdään nyt tämän viikon aikana. Pakoon tätä tilannetta ei kukaan pääse.

On olemassa käsite taktinen tappio mutta strateginen voitto. Voidaan katsota, että mahdolliset isot palkankorotukset sairaanhoitajille merkitsisivät taktista tappiota kokoomukselle siinä mielessä, että palkankorotukset kiihdyttäisivät palkkainflaatiota ja olisivat kestämätöntä julkisen talouden hoitamista. Mutta ne voisivat merkitä strategista voittoa siinä mielessä, että kuntien palkkamenojen iso kasvu heikentäisi kuntien taloudellista asemaa. Tämän johdosta yhä useammat kunnat joutuisivat yhdistymään toisiin kuntiin ja siirtymään kilpailuttamaan palvelutuotantoaan ja ostamaan terveydenhuollon kaltaisia palveluita yksityisiltä yrityksiltä, mikä olisi kokoomuksen ideologisten tavoitteiden mukaista. Olisivatko siis isot palkankorotukset kokoomukselle taktinen tappio mutta strateginen voitto?

Tuo lähtee aika negatiivisesta mielikuvasta tai asenteesta. En osaa ajatella tätä ongelmaa tuolta kannalta. Ajattelen siltä kannalta, että on oikein, että koulutusta voidaan arvostaa myös kunnissa työtätekevien naisten kohdalla. Toisaalta meidän pitää pystyä tekemään palkkaratkaisuja, joiden kanssa voidaan elää myös sitten kun nykyinen korkeasuhdanteen ilotulitus hiipuu normaaliksi talouskasvuksi tai normaalia heikommaksi talouskasvuksi. Moni varmaan miettii kodeissa ja työpaikoilla, että kun valtion talous on nyt ylijäämäinen ja maksamme velkoja, miksi rahaa ei riittäisi tämän ongelman ratkaisuun. Minulle olisi tietysti poliittisesti helpointa olla välittämättä Suomen tulevaisuudesta ja kanavoida rahaa kaikkeen, mihin ihmiset keksivät sitä pyytää, ihan tärkeisiinkin asioihin kuten vaikka palkkaukseen. Mutta kaikki käytettävissä oleva tieto, mitä minulla on, viittaa siihen, että tämä poikkeuksellisen hyvä talouskasvu hiipuu ihan lähitulevaisuudessa. Näin ollen meidän pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa voimme elää kahden tai kymmenen vuoden päästä. Tämä on se ajattelumalli, jota mietin. En niinkään voittoja tai tappioita.

Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että olemme ottaneet ison askeleen siihen suuntaan, että myös koulutusta ja osaamista voidaan kuntatyössä arvostaa erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Nämä ongelmat, joita nyt on tullut ja joita kovemman kautta ratkaistaan, ovat syntyneet vuosikymmenten aikana. Meillä on ollut neuvottelujärjestelmä, jossa muutamat miesvaltaiset teollisuusliitot ovat määritelleet, kuinka paljon naisten koulutusta kunnissa saa arvostaa. Tämä on olennainen asia, jota halua korostaa. Tämä ongelma ja palkkakuoppa ovat syntyneet vuosikymmenten saatossa. Nyt mitta on tullut täyteen, ja tätä vuosikymmenten ongelmaa yritetään ratkaista kerralla. Se tekee tästä tilanteesta niin vaikean.

Onko siis vastuu siitä, että hoitajilla on nyt niin suuret palkankorotustoiveet ja -vaatimukset, sosiaalidemokraattisella puolueella ja ammattiyhdistysliikkeellä, joka on hallinnut näitä teollisuusliittoja?

Sanotaan näin päin: nämä ongelmat ovat syntyneet vuosikymmenten saatossa. Alakohtaisia eroja ja ongelmia ei ole voitu ottaa huomioon, koska aina on menty keskitetyn linjan kautta. Sillä on positiivisiakin vaikutuksia. Palkankorotukset ovat olleet maltillisia ja inflaatio matalaa. En tätä järjestelmää kokonaan syytä. Mutta ongelmia se on muodostanut eri aloille. Tämä oli yksi syy, miksi halusimme ottaa koko tasa-arvotupo-käsitteen esille.

Kuinka iso vastuu kokoomuksella on hoitajien todella isoista odotuksista ja työtaistelun uhasta?

Varmasti vastuu on siinä, että otimme koulutettujen naisten palkkakysymyksen vaaleissa esille, ja olen erittäin tyytyväinen, että se otettiin esille. Nyt 90 prosenttia kunta-alalla työskentelevistä ovat saamani palautteen mukaan erittäin tyytyväisiä, että he saivat paljon suuremmat palkankorotukset kuin mitä uskalsivat toivoa vielä vuosi sitten. Hoitajien kohdalla ymmärrän sen, että juuri tämän aiemmin mainitun vuosikymmenten saatossa syntyneen ongelman takia paineet ovat kasvaneet valtaviksi.

Minulta kysyttiin ennen vaaleja tästä muutaman kerran tv-haastattelussa. Silloin minulle sanottiin, että palkkaeron korjaus vaatisi 20 prosentin palkankorotuksen, ja sen hinnaksi arvioi Palkansaajien tutkimuslaitos 800 miljoonaa euroa. Minulta kysyttiin, tätäkö te ajatte. Totesin kaikissa haastatteluissa, että en usko mitenkään, että kerralla voitaisiin tällaista korotusta tehdä.

Onko hoitajien työselkkauksen uhka jo syönyt kokoomuksen kannatusta?

On varmasti syönyt. Se, että me otimme palkkakysymyksen esiin, on johtanut siihen, että poliittiset kilpailijat näyttävät ajattelevan, että kaikki, mitä kukin vaatii, pitää toteuttaa. Jos ei toteuteta, se on kokoomuksen syy. Huomaan selvästi, että sillä on ollut vaikutusta. Paljon väärinkäsityksiä. Paljon poliittista tarkoitushakuisuutta. Kun tilanne on näin vakava ja tunteet ovat näin pinnalla, niin silloin etsitään syyllisiä. Helpoin syyllinen on tässä tapauksessa kokoomus. Toivon, kun tilanne ratkeaa, että ihmiset tutustuvat vielä kerran aidosti siihen, mitä vaaleissa puhuttiin, ja miettisivät, oliko oikein, että otettiin koulutettujen naisten palkkakysymys esiin. Olen yhä sitä mieltä, että oli oikein. Jos me emme olisi ottaneet esiin, niin nykyisen kaltaiset vaikkapa lastentarhanopettajille tulevat korotukset eivät olisi koskaan toteutuneet.

Mielikuvat ennen viime kevään eduskuntavaaleja hoitajille luvatuista palkankorotuksista ovat henkilöityneet teihin, minkä johdosta teihin on viime kuukausina kohdistunut kova julkinen paine. Miltä se on tuntunut?

Tulee joskus ihan rajujakin yhteydenottoja, eikä kukaan voi olla immuuni. Jokainen poliitikko ja jopa valtiovarainministeri on ihminen. Mutta parasta tässä on se, että tietää, mitä aidosti itse on sanonut. Kaikille niille, jotka ovat siitä kiinnostuneet kuulemaan, olen sen pystynyt todentamaan. Minulla on puhdas omatunto. Se on paras lääke. Totta kai kielteinen palaute joskus tuntuu ikävältä. Joskus se jopa ärsyttää varsinkin kun se tehdään tieten tahtoen väärin perustein. Mutta tämä on työtä. Yöuniani en ole menettänyt. Hyvä tarkoitus, joka oli koko teeman ylösnostamisessa, ja toisaalta puhdas omatunto, mitä on aidosti sanonut ja luvannut, se helpottaa.

Minulla riittää vielä tosi paljon töitä, kun keskustelen ihmisten kanssa. Haluan tehdä sen nöyrällä tavalla. Kiertää ympäri Suomea ja käydä tätä asiaa lävitse, mikäli ihmiset ovat halukkaita keskustelemaan siitä. En halua, että tämä vaivaamaan kenenkään mieltä. Minulta vaaditaan nyt ekstramäärä töitä käydä ihmisten kanssa keskusteluja ja kuunnella.

Joidenkin havaintojen mukaan te olette ollut julkisuudessa aivan viime aikoina väsyneen oloinen tämän kovan paineen takia. Onko hoitajien työselkkauksen syntynyt paine käynyt fyysisesti raskaaksi?

Ei. Olen itse asiassa hirveän hyvässä kunnossa. Kesällä sain levätä. Totta kai kun työtä tekee paljon, niin öisin nukuttaa hyvin. En tiedä, mistä väsymys paistaisi lävitse. Ei ole mitään jaksamisongelmia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi