Seitsemän kysymystä rypäleaseista

Aseista on Suomessa vaikea keskustella, sillä maanpuolustus on lähes pyhä asia. Vielä vaikeampaa on puhua rypäleaseista, sillä Suomi haluaa samaan aikaan sekä rajoittaa että käyttää niitä. Ilkka Kanerva, Erkki Tuomioja ja Elisabeth Rehn selittävät, miksi tilanne on näin hankala.

Kuvia rypäleaseiden uhreista. Kampanjoita, mielenosoituksia, poliittista debattia. Monessa Euroopan maassa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua rypäleaseista ja ennen kaikkea niiden vaaroista siviileille. Myös Suomi osallistuu tähän keskusteluun - vaikkei kovin räväkästi.

Siihen on syynsä. Aihe on hankala: Suomi haluaa sekä rajoittaa että käyttää rypäleaseita.

Suomi on mukana viikko sitten Perussa alkaneissa neuvotteluissa, joiden tavoitteena on saada aikaan kansainvälinen rypäleaseita rajoittava sopimus. Sopimus kieltäisi siviileille kohtuutonta haittaa aiheuttavat rypäleaseet sekä määrittelisi, miten aseiden uhreja pitäisi auttaa.

Suomi kuitenkin sallisi osan rypäleaseista, esimerkiksi ne, jotka tuhoavat itsensä, jos ne eivät räjähdä osuessaan kohteeseen. Sellaisia Suomi on jo hankkinut, ja lisää erilaisia rypäleaseita aiotaan hankkia. Niillä halutaan osaltaan korvata ensi vuosikymmenellä hävitettävät jalkaväkimiinat.

Sopimusneuvotteluissa vaikeinta on määritellä, millaiset aseet tuottavat kohtuutonta haittaa siviileille.

1 Mitä ovat rypäleaseet, ja miksi niiden käyttöä halutaan rajoittaa?

Rypälease on yleisnimitys aseille, jotka sisältävät tytärammuksia. Ammukset ovat kuoren sisässä, leviävät sieltä rypälemäisesti ja räjähtävät osuessaan kohteeseen. Yhdessä kuoressa voi olla kymmeniä tai satoja tytärammuksia. Rypäleaseita ovat muun muassa ilmasta pudotettavat rypälepommit. Suomella on rypäleaseeksi luokiteltavia tykistön kuorma-ammuksia.

Maastoon räjähtämättä jääneet ammukset vammauttavat ja tappavat ihmisiä sodan jälkeenkin. Arviot uhrien määrästä eri maissa vaihtelevat. Vammaisjärjestö Handicap International arvioi, että ammuksiin on kuollut 1960-luvulta lähtien 5400 siviiliä ja että ne ovat vammauttaneet 7200:aa ihmistä 24 maassa, esimerkiksi Afganistanissa, Kosovossa ja Laosissa.

Kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan Libanonissa rypäleaseen uhriksi joutui kaksi ihmistä päivässä vielä kuukausia sen jälkeen, kun Israel viime kesänä lopetti alueen pommituksen.

Järjestöjen mukaan liian moni rypäleaseista jää räjähtämättä ja siten vaarallisena maastoon. Siksi niitä joudutaan raivaamaan maastosta vuosia sen jälkeen, kun sota on loppunut. Esimerkiksi Etelä-Libanonissa ammuksia raivataan parhaillaan, ja suurin osa alueen viljelysmaasta on arvioiden mukaan käyttökelvotonta ammusten takia. Ongelmana pidetään myös sitä, että ammukset leviävät jopa neliökilometrin kokoiselle alueelle eikä niitä voi suunnata tarkasti kohteeseen. Siksi ne vaarantavat siviilejä sodan aikana.

Halu rajoittaa rypäleaseita lähti liikkeelle kansalaisjärjestöistä samalla tavoin kuin 1990-luvulla jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus. Neuvottelut miinarajoituksista etenivät tuolloin nopeasti ja päätyivät hieman yllättävästi henkilömiinojen täyskieltoon. Kansalaisjärjestöt eivät nyt yksiselitteisesti aja kaikkien rypäleaseiden kieltämistä, vaan ne vaativat riittävän tehokasta rajoitusta aseille.

2 Miksi rypäleaseita on kuvailtu välttämättömäksi Suomen puolustukselle?

Puolustusministeriön mukaan ne ovat tehokkaita hintaansa nähden. Ammukset leviävät laajalle alueelle, ja niitä voidaan levittää esimerkiksi tykeistä ja raketinheittimistä.

Ylijohtaja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä sanoo, ettei yhtä tehokkaita aseita ole vastaavalla hinnalla saatavilla. Rypäleaseita tarvitaan myös Suomen puolustuksen erityispiirteiden takia. Sellaisia ovat Venäjän luoma sotilaallinen uhka, koko maan puolustusvelvollisuus ja pienet puolustusmenot bruttokansantuotteeseen nähden.

3 Voiko rypäleaseita korvata puolustuksessa?

Toisten mielestä voi, jos halutaan. Esimerkiksi Itävalta luopuu rypäleaseistaan ja etsii korvaavia vaihtoehtoja. Myös Unkari, Norja ja Belgia ovat julistaneet aseensa käyttökieltoon.

1990-luvun alun puolustusministeri, kriisinhallinnan asiantuntija Elisabeth Rehn sanoo, että vaihtoehtoja on ja tulee, koska aseteknologia kehittää niitä koko ajan. "Ei Suomen puolustus yksiin aseisiin kaadu. Rahat löytyvät, jos halua on", hän sanoo.

Rypäleaseiden rajoittamista vaativan Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius arvioi, että väitteet rypäleaseiden korvaamisen kalleudesta ja vaikeudesta voivat olla keino kalastella lisää rahaa puolustusvoimille. Samaa perustelua käytettiin miinakeskustelussa. Puolustusvoimat sai lopulta jalkaväkimiinojen korvaamiseen 200 miljoonaa euroa.

Entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan rypäleaseiden kanssa voi käydä samoin kuin miinoille: vuosien väittelyn jälkeen aseiden myönnetään olevan korvattavissa.

"Korvaamisen vaikeus oli mukavuusargumentti, josta ei haluttu luopua", Tuomioja sanoo.

4 Miksi Suomi neuvottelee rypäleaseita rajoittavasta sopimuksesta, jos rypäleaseet ovat elintärkeitä Suomen puolustuksessa?

Valvoaksemme omaa etuamme, ulkoministeri Ilkka Kanerva sanoo. "Ulkopuoliset eivät saa vaikuttaa Suomen kansallisiin puolustusratkaisuihin."

Kanerva sanoo, että Suomen täytyy ehdottomasti olla mukana neuvotteluissa, jottei synny sopimusta, joka vaikuttaa Suomeen mutta johon Suomi ei ole vaikuttamassa. Tämä opittiin Ottawan miinasopimusneuvotteluista, joiden ulkopuolelle Suomi jäi. Suomen on myös kannettava vastuunsa humanitaarisista ongelmista, joita rypäleaseet aiheuttavat, Kanerva huomauttaa.

5 Jos sopimus kieltää kaikki rypäleaseet tai sellaiset, joita Suomella jo on, Suomi jäisi nykyarvion mukaan sopimuksen ulkopuolelle. Mitä tästä seuraisi?

Suomen uskottavuus ihmisoikeuksien ja maailmanrauhan puolustajana voisi kärsiä, jos oman maan sotilaallinen etu olisi Suomelle tärkeämpää kuin vastuu rypäleaseiden aiheuttamasta kärsimyksestä.

Tällaisia syytöksiä suomalaiset saivat kuulla, kun Suomi ei ollut vielä päättänyt liittyä Ottawan miinasopimukseen. Erkki Tuomioja ja Elisabeth Rehn kertovat, että erityisesti EU-maista kiistettiin - ja vieläkin kiistetään, mutta harvemmin - Suomen puhevalta aseidenriisunta- tai ihmisoikeuskysymyksissä, koska Suomi ei ole miinasopimuksessa mukana.

"Rypäleasesopimuksessa pitää olla mukana, koska Suomi haluaa olla inhimillinen ja välittävä valtio. Muuten joudumme taas selittelykierteeseen, kuten kävi miinojen kanssa", Rehn sanoo.

Suomi ja Puola ovat ainoat EU-maat, jotka ovat miinasopimuksen ulkopuolella. Suomi aikoo liittyä sopimukseen vuonna 2012.

Suuret rypäleaseiden valmistaja- ja käyttäjämaat, kuten Venäjä ja Yhdysvallat, eivät ole mukana rajoittamassa rypäleaseita. Ne eivät ole myöskään kieltäneet jalkaväkimiinoja.

Silti kansainvälisillä sopimuksilla on painoarvoa. Ne ovat tärkeitä nimenomaan pienille maille, tutkija Hugo Brady Lontoossa toimivasta CER-tutkimuslaitoksesta sanoo. "Pienikin maa voi kasvaa moraaliseksi supervallaksi, jos se osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin ihmisoikeusprosesseihin", hän uskoo.

Kyse on poliittisesta uskottavuudesta. Bradyn mukaan pienet maat voivat kerätä kansainvälistä arvostusta ja profiloitua vaikka rauhanrakentajana. Esimerkiksi Norja on onnistunut tässä, ja Itävalta pyrkii rakentamaan mainetta rypäleaseiden vastustajana. "Erityisesti nuorten silmissä maan moraalinen maine on tärkeää."

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin aseohjelman johtaja Steve Goose arvioi, ettei Suomen jääminen rypäleasesopimuksen ulkopuolelle olisi yllätys, koska Suomi ei ole vielä mukana miinakiellossakaan. "Suomen maine ihmisoikeuksien puolustajana on siksi jo tahriutunut", hän sanoo.

6 Toimivatko Suomen rypäleaseet riittävän luotettavasti?

Suomen puolustusvoimien mielestä toimivat, mutta esimerkiksi Norjan mielestä eivät. Suomen hankkimat tykistön kuorma-ammukset ovat Norjassa käyttökiellossa, koska ammukset eivät Norjan puolustusvoimien mukaan toimi riittävän varmasti eli tuhoudu itsestään, jos ne jäävät räjähtämättä.

Kansalaisjärjestöjen Libanonissa tekemien tutkimusten mukaan jopa 10 prosenttia ammuksista jää räjähtämättä. Suomen puolustusvoimien mukaan ase toimii riittävän varmasti suppeiden testien ja valmistajan lupauksen perusteella. Laajoja testejä ei ole Suomessa tehty. Norja selvittää aseen luotettavuutta edelleen.

Eri maiden tekemiä testeja ei voi suoraan vertailla, eivätkä testiolosuhteet vastaa aseiden käyttöolosuhteita. Erimielisyyttä on myös siitä, ovatko kaikki räjähtämättä jääneet ammukset vaarallisia vai vain osa niistä.

Kansainvälisten järjestöjen mielestä on huolestuttavaa, että Suomi väittää rypäleaseidensa toimivan luotettavasti ja perustelee näin haluaan sallia itsetuhoutuvat rypäleaseet. "Suomi vähättelee näin ongelmia, joita rypäleaseet aiheuttavat", sanoo koordinaattori Thomas Nash rypäleaserajoitusta ajavasta Cluster Munition Coalition -verkostosta.

7 Miksi Suomessa ei käydä yhtä vilkasta keskustelua rypäleaseista kuin monissa muissa Euroopan maissa?

Rypäleasekiellon etenemisen vauhti yllätti Suomen kansalaisjärjestöt ja poliitikot. Järjestöt ovat myös varovaisia. Ne oppivat miinakeskustelusta, että aseista on Suomessa vaikea keskustella: maanpuolustus on lähes pyhä asia.

Moni Suomessa toimivista suurista avustusjärjestöistä välttelee aseidenriisunnasta puhumista. Yhtenä syynä on se, että järjestöt pelkäävät keskustelun haittaavan muita niiden ajamia asioita, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius arvioi.

Hiljaista on myös eduskunnassa. Poliitikot eivät uskalla tai halua kyseenalaistaa puolustuspoliittisia päätöksiä, koska kritisoijat leimataan helposti isänmaan turvallisuuden vaarantajiksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi