Tanssijat haluavat hallitukselta katon pään päälle

Heli Meklinin, 34, ammatti on koreografi. Hän tekee esityksiä ja palkkaa niihin tanssijoita.

Koreografin palkka jää helposti alle minimitulon, toimeentulo pitää koota lisäksi apurahoista ja ansiosidonnaisesta.

"Jos pitää laskea, niin kahden vuoden työstä saa helposti vain kuukauden palkan."

Työttömyystuelle putoaminen rajoittaa työntekoa ja -hakua. Kun Meklin kutsuttiin koreografiakilpailun finaaliin Japaniin, ansiosidonnainen katkesi saman tien. Tukea saadakseen työntekijän pitää olla koko ajan Suomessa. Meklin oli Japanissa muutaman viikon.

Omanteoksen saaminen Suomen ulkopuolelle on mahdollisuus.

"Kun ihmiset siellä näkevät, millaista työtä teen, he voivat tilata uudelleen. Se on sitä työnhakua."

Meklinin viesti hallitukselle on, että tukijärjestelmän pitäisi kannustaa luovuuteen.

"Kyse ei ole pelkästään tanssitaiteesta. Resursseja tulisi kanavoida niin, että on mahdollista luoda uusia tapoja toimia."

Tuomo Railo, espoolaisen tanssiryhmän taiteellinen johtaja on hieman Mekliniä onnellisemmassa asemassa: hänen ryhmänsä saa valtiolta harkinnanvaraista tukea.

Suoraa tukea saavia tanssiteattereita on Suomessa kymmenen, ja ne työllistivät viime vuonna 14 tanssijaa. Tanssitaiteilijoiden liittoon kuuluu 902 jäsentä.

Railoa harmittaa eniten tilojen puute. Hänen ryhmällään menee niin hyvin, että he voisivat tuottaa ainakin kaksi kertaa enemmän teoksia. Katsojia olisi, mutta ei esityspaikkoja.

Koska ryhmällä ei ole tiloja tehdä töitä, Railo on ryhtynyt lobbariksi. Hän kuuluu yhdistykseen, joka vaatii Suomeen omaa tanssin taloa. Sillä paikattaisiin harjoitus- ja esitystilojen puutetta. Helsingin kaupunki ei ole luvannut hankkeelle rahaa, mutta se on tehnyt asiasta selvityksen. Siinä pallo heitettiin takaisin tanssijoille: rahaa ja avustuksia pitää kerätä itse.

Railo ei ole menettänyt uskoaan.

"Pitää perustaa säätiö keräämään rahaa. ja tanssin tilaongelma pitää saada seuraavaan hallitusohjelmaan."

Railo haluaa siihen kirjattavaksi myös, että tanssitaiteen syrjintä pitää lopettaa.

Tanssin osuus kulttuuribudjetista on yksi prosentti. Sitä ei voi perustella ainakaan kysynnällä. Dancen kaltaiset televisio-ohjelmat innostavat ihmisiä tunneille, ja nykytanssiteoksilla on koko ajan enemmän katsojia.

Railon mukaan marginaalinen asema johtuu ehkä siitä, ettei tanssin merkitys käänny helposti kirjoitetuksi kieleksi.

"Suomessa on aina ollut vahva kirjallinen kulttuuri, ja asioita viedään sitä kautta eteenpäin."

Railon mielestä tanssijat voisivat myös itse ajaa virkeämmin omia etujaan.

Meklinin mukaan tanssi tarjoaa vaihtoehtoisen tavan nähdä yhteiskunta.

"Nyt painotetaan kilpailukykyä ja taloudellista hyötyä seurauksia ajattelematta. Tanssi tarjoaa reitin oivaltaa maailmaa kokonaisvaltaisemmin."

HS:n kirjoitussarja kartoittaa suomalaisten toiveita tulevalle hallitukselle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi