Tutkija: Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan

Suomea pidetään yhtenä vähiten korruptoituneena maana maailmassa, mutta kansainväliset vertailut eivät kerro koko totuutta.

"Hyvä veli -verkostot, puoluerahoitus ja muut eliitin yhteydet ovat täällä niin systeemisiä, että eihän täällä edes tarvitse suoraan lahjoa ketään", sanoo tutkija Paavo Isaksson.

Esimerkiksi lahjonnanvastaista työtä tekevän Transparency Internationalin indeksit eivät tunnista suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa olevaa korruptiota.

Suomessa ei lahjota, lahjusrikoksista tehdään vain noin 15 rikosilmoitusta vuosittain. Arkinen kotimainen korruptio on paljon muuta kuin se tyypillinen klisee: kirjekuoressa huomaamatta siirtyvä seteli virkamiehelle.

"Kun Suomessa on tehty maatarkastuksia, hyvät ja huonot uutiset ovat olleet, että Suomessa ei juuri ole korruptiota. Ja vaikka olisikin, suomalaiset eivät sitä itse tunnista", hymähtää Transparencyn Suomen-osaston varapuheenjohtaja Pentti Mäkinen.

Tästä sinisilmäisyydestä Suomi on saanut Euroopan neuvoston korruptionvastaiselta toimielimeltä Grecolta ja OECD:ltä vähän pyyhkeitäkin. Puutteet poliittisen rahoituksen avoimuudessa ovat niin räikeitä, että Suomea on verrattu Valko-Venäjään.

Suomi on pieni maa, jossa ei voi välttää tiiviitä henkilösuhteita. Palveluksia, kiitoslahjoja ja muita tunnearvoisia etuja ei yksinkertaisesti mielletä korruptioksi, eivätkä ne aina sitä olekaan.

"Etenkin kuntasektorilla ja paikallistasolla esiintyy erilaisia kaksoisrooleja. Mutta totta kai pienessä maassa osallistujia päätöksentekoon tarvitaan. Aktiivisia ihmisiä on rajattu määrä", pohtii keskusrikospoliisissa korruptiota tutkiva rikoskomisario Jenni Juslén.

Arkinen suomalainen korruptiokaan ei ole harmitonta puuhastelua. Se vaikeuttaa hallintoa, heikentää demokratiaa ja vääristää markkinataloutta. Reilu kilpailu jää toteutumatta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi