Urho Kekkonen on yhä sankari, konna ja paljon muuta

Presidentti Urho Kaleva Kekkosen (1900–1986) elämää ja tekoja tutkitaan vielä silloinkin, kun hänen syntymästään tulee kuluneeksi 150 vuotta vuonna 2050, uskovat historiantutkijat Mikko Majander ja Kimmo Rentola.

"Kekkonen ei asetu täysin mihinkään yhteen koloon. Hänessä säilyy tietty ristiriitaisuus ja monimutkaisuus. Jo pelkkä presidentti Mauno Koiviston kauden tutkimuksen tihentyminen panee Kekkosen väistämättä uuteen valoon", ounastelee Rentola.

Majanderin mielestä on selvää, että Kekkosen aika jää Suomen niin sanottuun "suureen historiaan".

"Kekkonen ei poistu agendalta, mutta tutkimus tasoittuu ajan myötä. Uskon, että neljänkymmenen vuoden kuluttua Kekkoseen ei liity yhtä suuria intohimoja kuin Mannerheimiin tänään."

Kekkosen elämän viimeisiin vuosiin ajoittuvat monet kylmän sodan suuret käänteet, ja pian hänen kuolemansa jälkeen Neuvostoliitto ajettiin alas. Mitä tiukempia yhteiskunnalliset käänteet ovat olleet, sitä rajummin ovat historiantulkinnatkin vaihdelleet. Näin on käynyt myös Kekkoselle.

Kekkostutkimus pääsi kunnolla vauhtiin 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun tutkijoiden ulottuville tuli paljon uutta tietoa ja aineistoa.

Kekkosen kauden uudelleenarviointi synnytti rintamalinjan: toisella puolella olivat presidentin ihailijat ja toisella hänen kriitikkonsa. Julkisuudessa tämä henkilöityi pitkälti kahden tutkijan, Juhani Suomen ja Hannu Rautkallion väliseen suukopuun.

Rentola pitää hämmästyttävänä sitä, että keskustelusta ei ole vieläkään polte kadonnut. "Vaikka sankari vai konna -vastakkainasettelu on väistynyt, tulkinnoissa se näkyy yhä."

Ehkäpä pitäisi ajatella, että Kekkonen oli niin sankari kuin konna – ja paljon, paljon muuta. Olihan vuoden 1918 sisällissota pitkään monelle suomalaiselle vapaussota ja osalle luokkasota.

Majanderin mielestä kekkostutkimus ei ole enää pelkkää hardcorea – Virallista Valtiotason Totuutta –, vaan se on laventunut koskemaan myös kulttuurisia ulottuvuuksia.

Kehitystä hän pitää tervetulleena, vaikkakin välillä on ollut huvittavaa seurata mitä kaikkea ruokapöydästä ruumiinkulttuuriin myydään käyttämällä täkynä Kekkosen nimeä.

"Naisten osalta on edetty vaimosta ja rakastajattarista jo miniöihin", Majander naurahtaa.

Rentolan mukaan aiempaa moniulotteisempaa kuvaa Kekkosesta ovat luonnostelleet nuoren polven tutkijat tai ne, joilla ei ole omakohtaista kosketusta Kekkosen politiikkaan. Rentola mainitsee viimeaikaiset tutkimukset Kekkosen poliittisesta retoriikasta tai suhteessa uskontoon.

"Itse odotan kovasti tutkimuksia Kekkosen länsisuhteista. Esimerkiksi hänen Ruotsin-suhteensa kaipaavat avaamista", Rentola sanoo.

On kuitenkin selvää, että tutkimusten kekkoskeskeisyys väistyy ja asioita opitaan suhteellistamaan. Koko maailma ei pyörinyt presidentin ympärillä.

Entä minkälainen on UKK:n perintö vuosimallia 2010?

"Kekkonen liittyy Suomessa pitkään suuren johtajan traditioon – oli kyseessä sitten Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari tai Mannerheim. Kekkonen täytti tämän presidenteistä parhaiten", Majander sanoo.

Hänen mukaansa Kekkosen muistelussa nostalgisoidaan selkeyden  aikaa, vaikka ajan riento saattoi olla tyystin toinen.

"Esimerkiksi vaalirahasotkun aikaan jotkut sanoivat, ettei tällaista  olisi  tapahtunut Kekkosen  aikana,  vaikka silloinhan juuri talous ja politiikka olivat kietoutuneet toisiinsa vahvasti. Suhmurointi oli hirmuista ja Kekkonen oli itse mukana siinä kainaloitaan myöten", Majander kertoo.

Urho Kekkosen syntymästä tulee tänään 3.9. kuluneeksi 110 vuotta

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi