Väyrysen ehdokkuus on Kiviniemelle täydellinen nöyryytys

Paavo Väyrysen sinnikkyyttä ei voi kuin ihailla. Hänellä ei ole kannatusta omien eikä vieraiden keskuudessa, mutta silti hän painaa eteenpäin.

Raivoisaa presidenttikampanjaa käyvä Väyrynen on viime viikot ahkerasti kirjoitellut blogiinsa, jossa hän on muun muassa ehdottanut Suomen eroamista eurosta ja kruunun käyttöönottoa.

Väyrysen blogikirjoituksista tehdyt uutiset ovat jatkuvasti olleet esimerkiksi HS.fi:n luetuimpien uutisten joukossa. Väyrynen siis kiinnostaa lukijoita.

Hänestä on tullut suomalaisen politiikan suosittu kulttihahmo, mikä ei kuitenkaan näy hänen kannatuksessaan. Huhtikuun eduskuntavaaleissa hän sai alle 3000 ääntä, ja putosi eduskunnasta.

Väyrysen lähes sarjakuvamaiseksi muuttunut julkikuva johtunee siitä, että hän näyttää elävän jossain kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa. Aivan kuin hänen kellonsa olisi pysähtynyt 1980-luvulle.

Väyrynen on jo moneen kertaan ehtinyt julistaa voittavansa 2012 presidentinvaalin, ja mikä vaikuttavinta: hän itse tuntuu uskovan sanomaansa.

Hän näkee itsensä Suomen kansan valittuna, vaikka kaikki faktat puhuvat toista. Tuoreimmassa HS-gallupissa Väyrystä eivät halunneet keskustan presidenttiehdokkaaksi edes keskustan kannattajat.

Keskustalaisten mielestä Väyrystä parempia vaihtoehtoja ehdokkaaksi olivat Anneli Jäätteenmäki, Olli Rehn, Mari Kiviniemi, Esko Aho ja Matti Vanhanen.

Mutta kaikesta huolimatta tänään perjantaina Väyrynen nousi vastoin kaikkea todennäköisyyttä keskustan presidenttiehdokkaaksi.

Väyryselle täytyykin nostaa ehdokkuudesta hattua, mutta silti se kertoo ehkä enemmän keskustan rappiosta kuin Väyrysen hyvyydestä. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi on epäonnistunut presidenttivaalien ehdokaskuvioissa täydellisesti.

Sinänsä myös keskustalaisten täytyy hyväksyä se, että puheenjohtaja ei halua itse lähteä presidentinvaaliin ehdolle. Mutta Kiviniemen olisi pitänyt pystyä hoitamaan vaaliin uskottava vastaehdokas Väyryselle. Kiviniemen toimia tullaan lähikuukausina ruotimaan kovalla kädellä keskustan päättävissä elimissä.

Keskustan kannatus mataa pohjamudissa ja presidenttiehdokkuudesta järjestetyllä esivaalilla olisi voinut olla puolueen kannattajakuntaa aktivoiva vaikutus. Kuluvalla viikolla julkistetussa HS-gallupissa keskustan kannatus oli 13,2 prosenttia, mikä on alhaisin kannatustaso sitten vuoden 1917.

Jos kannatus ei lähikuukausina käänny nousuun, Kiviniemi joutuu väistymään ensi kesän puoluekokouksessa. Kiviniemen suurin toivo jatkokaudelle näyttää pohjautuvan siihen, että kunnollista vaihtoehtoa puheenjohtajaksi ei ole näköpiirissä.

Syksyn 2012 kuntavaalit ovat keskustalle elämän ja kuoleman kysymys. Presidentinvaalit olisivat olleet oiva mahdollisuus keskustalle pistää uusi vaihde päälle, mutta Väyrysen ehdokkuudella se tuskin onnistuu.

Päinvastoin Väyrysen ehdokkuus on kuoleman suudelma puolueen city-liberaaleiksi katsotun nykyjohdon haaveille laajentaa kannatuspohjaa pääkaupunkiseudulle ja muihin keskuksiin.

Jos kuntavaaleissa tulee samanlainen tappio kuin eduskuntavaaleissa, keskusta saattaa näivettyä lopullisesti pienpuolueeksi – ja puolue siirtyy Väyrysen kanssa samaan menneisyyden muistoista ammentavaan rinnakkaistodellisuuteen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi