Valtiosihteeri suututti teatteriväen

Kalle Holmberg huolestuisi Kristian Smedsin näytelmien sijaan menestysmusikaalin fasismista

Kristian Smedsin näytelmät nostavat yhä laineita suomalaisessa kulttuurikeskustelussa. Valtiosihteeri Risto Volasen tiistain Helsingin Sanomiin (HS 18. 12.) kirjoittama puheenvuoro on herättänyt tyrmistystä ja hämmennystä teatteripiireissä.

Yksityishenkilönä laatimassaan kirjoituksessa Volanen analysoi etenkin Smedsin Kajaanin kaupunginteatteriin vuonna 2001 tekemää näytelmää Huutavan ääni korvessa, jonka roolihenkilöiden tunteman vihan Volanen yhdistää Jokelan kouluampujaan.

Volanen toteaa Smedsin näytelmän henkilöiden ennakoineen poliittista murhaa ja todenneen, että näytelmä saa todellisuudessa "arvoisensa verisen finaalin".

Tässä yhteydessä Volanen viittasi siihen, että Kansallisteatterin Tuntemattoman sotilaan finaalissa "paukkuu jo näyttämöllä". "Natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa sotineissa maissa Kajaanin näytelmä olisi voinut johtaa jopa syyteharkintaan", Volanen arvioi.

Teatteriohjaaja Kalle Holmberg ei ymmärrä Volasen puheenvuoroa. "Hänhän on täysin ulalla koko kundi, ei näe ilmiön läpi. Näen hänen reaktiossaan huolestuneisuutta, joka jää pintatasolle."

Holmberg on nähnyt sekä Kajaanin Huutavan ääni korvessa -näytelmän että Kansallisteatterin Tuntemattoman sotilaan. Hänen mielestään molemmat ovat voimakkaasti moraalisesti kantaaottavia yhteiskunnallisia teoksia.

"Ne ovat ennakoineet sitä aikaa ja todellisuutta, jota nyt elämme, mutta eivät ne missään nimessä aiheuttaneet sitä."

Sen sijaan Holmbergia huolestuttaa se, miten viihteen ja fasismin ihanteet yhtyvät Nürnbergin valtiopäivien hengessä muualla teatterimaailmassa. Esimerkiksi hän nostaa toisella Helsingin suurella näyttämöllä esitettävän kappaleen, Kaupunginteatterin The Producersin.

"Sehän on niin sanottu juutalaisvitsi, joka on menestyttyään kopioitu tänne. Siihen on otettu arjalaista parhaimmistoa tanssimaan ja laulamaan. Ja määrätyt piirit kuolaavat sen edessä, miten nuoret ihmiset osaavat laulaa ja tanssia kuin Mikki Hiiri aikoinaan."

Smedsin näytelmät edustavat Holmbergin mielestä omantunnon ääntä, joka auttaa suomalaisia näkemään, mitä lähimmäisissä ja ympäristössä nyt tapahtuu. Hän kysyy, onko Volasen huolen takana pelko siitä, että konsensus-Suomeen tuudittautuneet kansalaiset valpastuvat ja vaativat muutosta.

"Eikö tässä yhteiskunnassa ja koko maailmassa ole helvetin paljon korjattavaa?"

Myös Teatteri-lehden päätoimittaja Annukka Ruuskanen oudoksuu ajatusta, jonka mukaan Smedsin näytelmät jotenkin puolustaisivat totalitarismia. Ruuskanen kirjoitti pari vuotta sitten yhdessä Smedsin kanssa kirjan Kätketty näkyväksi, jossa analysoidaan Smedsin töitä.

Ruuskanen ei näe totalitarismia Smedsin teoksissa. Hänen mielestään Volanen on nostanut esiin vain yksittäisiä repliikkejä tai kohtauksia, joiden hän katsoo toimivan avainkohtina teoksen tulkintaan.

"Molemmat esitykset perustuvat tekstin ja esittämisen tasolla äärimmäiseen kärjistämiseen ja erilaisten arvomaailmoiden yhteen törmäyttämiseen. Kummassakaan ei puhuta vain yhden aatesuunnan, yhteiskunnallisen katsannon tai poliittisen kannan - eikä ihmiskäsityksen - puolesta."

Ruuskanen huomauttaa, että Smedsin näytelmät nostavat esiin ristiriitoja, joiden keskellä ihmiset elävät. Tavoitteena on ollut saada aikaan keskustelua yhteiskunnallisesta tilanteesta, taiteesta ja taiteen rajoista ja vaikutusmahdollisuuksista.

"Sitä on syntynyt. Ja se on hyvä."

Risto Volanen kertoo, että hän ei ole nähnyt sen enempää Smedsin Huutavan ääni korvessa -näytelmää Kajaanin kaupunginteatterissa kuin Kansallisteatterin uutta Tuntematonta sotilastakaan.

"Olen kuitenkin lukenut Huutavan ääni korvessa -näytelmän aika tarkkaan kirjana, ja tein kirjoitukseni sen perusteella."

Kansallisteatterin johtaja Maria-Liisa Nevala ilmoitti tiistaina, ettei hän halua tässä vaiheessa kommentoida Volasen kirjoitusta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi