Vanhanen ei ole Kekkonen

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) pelasi eläkeiän nostolla upporikasta tai rutiköyhää, ja kehnosti kävi. Nyt kun hallitus joutuu perumaan eläkeiän nostopäätöksen, Vanhasen poliittinen uskottavuus painuu alle absoluuttisen köyhyysrajan.

Vanhasen asema keskustan puheenjohtajana on huojunut jo pidemmän aikaa johtuen toistuvista vaalitappioista. Etenkin kuntavaalien jälkeen keskustan kenttä on vaatinut puheenjohtajaa ryhdistäytymään. Liikenneministeri Anu Vehviläinen totesi helmikuussa tv-haastattelussa, että pääministeri on "tarkkailussa".

Keskustalaisia nyppii se, että pääministeriasemasta huolimatta keskusta on profiloitunut hallituksessa kokoomuksen apupuolueeksi. Kokoomus tuntuu järjestään napsivan kunnian kaikista hallituksen päätöksistä ja välttyvän ikävien asioiden selittelystä. Keskustalaisia tuntuu etenkin pännivän työmarkkinajärjestöjen alkuvuodesta sopima sosiaalitupo ja varsinkin siihen kuulunut Kela-maksun poisto yrityksiltä. Keskustalaisessa ajattelussa työmarkkinajärjestöillä ei saisi olla näin paljon valtaa.

Myöskään Vanhasta ei voi pitää minään kolmikantajärjestelmän ystävänä, ja Hakaniemessä hänet edelleen muistetaan työmarkkinajärjestöjen asemaa uhanneen työreformin isänä.

Vanhanen yritti korjata tilanteen ja luoda kuvaa itsestään vahvana johtajana ottamalla eläkeiän nostopäätöksestä korostetusti vastuun itselleen. Vanhanen kertoi keksineensä asian hiihdellessään "Rukan lumilla" ja vasta tämän jälkeen soittaneen kokoomuksen Jyrki Kataiselle.

Vanhanen halusi siis tieten tahtoen ottaa kiistanalaisen hankkeen omiin nimiinsä.

Vanhanen tiesi tasan tarkkaan jo etukäteen, että eläkeiän nostopäätöksestä nousee kova kohu, mutta hän ilmeisesti uskoi pystyvänsä runnomaan päätöksen läpi työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Tähän hänen poliittiset muskelinsa eivät riittäneet.

Vanhanen teki täydellisen poliittisen virhearvion. Vahvan johtajan perusohje on se, että hänen pitää lähteä vain niihin taisteluihin, jotka tietää varmasti voittavansa. Riskin ottoon pitää olla perusteltu syy.

Jos on olemassa riski tappiosta, kannattaa hoitaa homma taustalta ja nostaa eturiviin sopiva syntipukki. Jos homma onnistuu, voi ottaa kunnian. Jos menee mäkeen, syntipukki kantaa vastuun.

Näin presidentti Urho Kekkonen olisi toiminut.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi