Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Asiaa! Apuva! Mie romahan! – Susan Heikkinen esittelee tuoreessa kirjassaan sata suomalaista sketsisarjahahmoa

”Tarttuva hokema on sketsihahmon kiintotähteyden edellytys mutta loistavia hahmoja syntyy ilmankin”, Heikkinen sanoo.

Radio ja TV
 
Tuomas Selänne
Sydämellinen Antsku (Jussi Vatanen) voitti Putouksen sketsihahmokilpailun vuonna 2014.
Sydämellinen Antsku (Jussi Vatanen) voitti Putouksen sketsihahmokilpailun vuonna 2014. Kuva: Tuomas Selänne

Ensimmäisenä tulevat vastaan hokemat – Asiaa!, Apuva!, Firman piikkiin, Jumankauta juu nääs päivää, Mie romahan tai Älä häslää.

Vähitellen palaavat mieleen myös hokijat – televisiosta tutut Keravan kolli Rane, James Potkukelkka, Timo Harjakainen, Matti Näsä, Antsku ja Pulkkinen.

”Tarttuva hokema on sketsihahmon kiintotähteyden edellytys, mutta loistavia hahmoja syntyy ilmankin”, sanoo toimittaja Susan Heikkinen, joka avaa suomalaisen sketsiviihteen historiaa vasta ilmestyneessä teoksessaan Sketsofrenia (SKS).

Eikä vain hokemien kautta.

Hän on kirjoittanut muotokuvat sadasta hahmosta ja lyhyet luonnehdinnat toisesta sadasta. Näistä kaikista osa on tosin kaksosia tai kolmosia, kuten muusikkoudella pilailevat Rampe ja Naukkis sekä Speedy ja Saku.

Muistattehan: Reiskahan elää vielä ja Artisti maksaa.

Suomessa tehtiin sketsiviihdettä televisioon jo 1960-luvulla, mutta toden teolla huvittamiseen ryhdyttiin 1980-luvulla, josta Heikkinenkin aloittaa Sketsofreniansa. Hän on laskenut, että vuoden 1980 jälkeen sarjoja on kertynyt vähintään 80 – ja ”hahmoja ehkä tuhansia”.

”Suunnittelin taulukoivani kaikkien sarjojen kaikki hahmot, mutta se osoittautui täysin mahdottomaksi”, hän sanoo.

Heikkinen on kehittänyt Sketsofreniaan silti selailua jäsentävät luokittelut: Rautaisia ammattilaisia, Paskanpuhujia, Työelämän uusia sankareita, Lapsia ja vanhempia sekä tietysti Hulluja ja humalaisia.

Hahmovalikoiman tasolla sketsiviihde näyttäytyykin melko muuttumattomana, vaikka vaihtuvat ajat, tavat ja tyylit lyövät tietysti leimansa. Heikkisen mukaan suurin muutos liittyy tekijöihin: naiset ovat nousseet enemmän esiin näyttelijöinä ja vihdoin myös käsikirjoittajina.

Tähän suhteutettuna ei ole niin osuvaa, että Sketsofrenian kannen kahdeksasta hahmosta ketään ei näyttele eikä kirjoita nainen, vaikka naisia on kaksi: tv-kuuluttaja Tyyne Syväskökkö-Lipasti ja kunto-ohjaaja Kissi Vähä-Hiilari.

Molemmat kuuluvat Heikkisen huippuihin, mutta hän pyytää ymmärrystä. ”En väitä, että nämä tai muut kirjaan päätyneet ovat kaikkein parhaimpia. Pikemmin olen valikoinut eri ajoilta erilaisia erinomaisen edustavia hahmoja. Sitä paitsi huumorintaju on henkilökohtaista ja muuttuu ajan mukana.”

Mutta joskus aika voi ajaa myös hahmon ohi niin, että se muuttuu sopimattomaksi.

”Periaatteessa puollan karkeitakin stereotypioita, joita Sketsofreniassa on muutama. Silti epäilen, että railakkaasti hahmotellut Naima-Aslak ja Soikiapää eivät olisi enää mahdollisia”, Heiskanen sanoo.

Niin, se oli se Nunnuka nunnuka loilaa loilaa.

Jenniina nummela
Touko Pouko (Jukka Rasila) askarteli paskarteli Studio Julmahuvissa 1998 ja Jugi Stylessa 2008.
Touko Pouko (Jukka Rasila) askarteli paskarteli Studio Julmahuvissa 1998 ja Jugi Stylessa 2008.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat