Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Katso uintia, lue kirja – aivan sama asia

Huippu-urheilussa liikutaan inhimillisen suorituskyvyn äärimmäisellä rajalla ihan niin kuin parhaassa kirjallisuudessa.

Radio ja TV
 

Olympiaurheilijat käyttävät dopingia, joo. Eikä tapa, jolla Rio de Janeiro on siivonnut katunsa kerjäläisistä ja köyhistä, kestä lähempää tarkastelua.

Silti katsoin avajaiset kokonaisuudessaan – kyllä, valvoin aamukuuteen – ja silti aion katsoa olympialaisia joka päivä kisojen päättymiseen asti.

Ai miksi? Noo, luen minä uusia kirjojakin, vaikka välillä sattuu eteen joku huono. Luen jopa surkean vähän myyviä kirjoja, joiden kirjoittamista on tuettu rahamäärillä, jotka joidenkin mielestä olisi ollut syytä upottaa terveydenhuoltoon.

Koska ihmiselämä on parhaimmillaan hetkissä, jolloin se on täyttä humpuukia.

Ainahan voi sydämistyä ja sanoa, että kirjat ravitsevat aivoja, kun taas joku tollo urheilu ei. Jaa.

Olen lukenut paljon kirjoja, mutta en ole mikään fiksu. Kulutan kirjallisuutta ja urheilua samalla tavalla: epä-älyllisesti.

Kun Usain Bolt kyyristyi lähtöön Berliinin MM-kisossa 2009 ja sadan metrin maailmanennätys oli vajaan puolen minuutin päässä, kroppani sähköistyi. Aivan kuten se sähköistyi lukiessani Sam Pinkin kirjoittamaa ja V. S. Luoma-ahon kääntämää runokokoelmaa Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen.

Huippu-urheilussa liikutaan inhimillisen suorituskyvyn äärimmäisellä rajalla ihan niin kuin parhaassa kirjallisuudessa.

Eikä aina tarvitse tehdä maailmanennätyksiä. Kymppitonnin kisan seuraaminen muistuttaa hyvän romaanin lukemista, vaikka Ulla-Lena Lundbergin Jään. Matka taittuu, mutta kirjassa lauseet ja radalla jalat ovat jänteviä ja tarkoituksenmukaisia.

Lopussa molemmat yllättävät rytminvaihdoksella, kun Mo Farah pinkoo karkuun ja pappi Kummel uppoaa pyörineen jäihin.

Silmien ja pään kautta kirjaimet ja kuvat virtaavat kehooni ja tekevät sille outoja. Maailma näyttäytyy muokattavana: ehkä minäkin voisin tehdä jotain hienoa, innostun, säntään keittiöön ja tiskaan niin tuimasti, että vesi pärskyy pitkin seiniä.

En millään jaksa tätä kulttuurin ja urheilun jakolinjaa, jossa toinen on toista parempi. Joka on lukenut Sinuhe egyptiläisen teininä tai nähnyt seiväshyppysuorituksen livenä, ei voi kuin ihmetellä sitä pakahduttavan merkityksen ja täydellisen yhdentekevyyden yhdistelmää, jota molemmat edustavat.

Olla olemassa ja tehdä asioita. Sellaisen edessä minä otan lakin päästä ja ryhdyn faniksi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat