Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Max Linder oli koomikoista traagisin – Teema nostaa esiin mykkäajan maineikkaan näyttelijän

Ensimmäinen kansainvälinen elokuvatähti ei toipunut sodan traumoista.

Radio ja TV
 
Yle
Max Linderin näyttelemä krapulainen Max (vas.) joutuu peilihuijauksen uhriksi. Kohtausta ovat lainanneet myöhemmin muun muassa Marxin veljekset.
Max Linderin näyttelemä krapulainen Max (vas.) joutuu peilihuijauksen uhriksi. Kohtausta ovat lainanneet myöhemmin muun muassa Marxin veljekset. Kuva: Yle

Seitsemän vuoden onnettomuus ★★ Seven Years Bad Luck, USA 1921 Teema klo 18.00

Teema esittää peräkkäisinä sunnuntai-iltoina kolme Max Linderin komediaelokuvaa. Mykkäajan huonosti tunnetun tähden nostaminen esiin on hienoa, vaikka elokuvat sijoittuvatkin Linderin vuoristoratamaisessa elämässä aikaan, jolloin hän ei ollut enää vetreimmillään fyysisesti tai henkisesti.

Linder, alkujaan Gabriel-Maximilien Leuville, syntyi vuonna 1883 äveriääseen viininviljelijäperheeseen. Hän opiskeli näyttelijäksi ja päätyi vuonna 1904 töihin Pariisiin. Taiteilijanimellä Max Linder hän ryhtyi hankkimaan lisätienestejä Pathé-elokuvastudiolla.

Pathén lyhytkomedioissa Linder näytteli etenkin Maxia, tyylikästä mutta kommelluksille altista herrasmiestä. Hahmon suosion siivittämänä Linderistä tuli ensimmäinen kansainvälinen elokuvatähti, miljonääri, joka keräsi yleisöjä myös Euroopan-kiertueellaan.

Ensimmäinen maailmansota muutti kaiken. Vuonna 1914 Linder liittyi sotavoimiin autonkuljettajaksi ja päätyi sairaalaan – lähteestä riippuen – joko taistelukaasun, keuhkokuumeen tai keuhkoon osuneen luodin vuoksi. Tytär Maud Linder käyttää vuoden 1983 dokumentissaan vain ilmaisua ”palasi rintamalta lähes kuolleena”. Epämääräisyys johtunee siitä, että merkittävä syy alkaneissa sairaalajaksoissa oli mielenterveydellinen.

Vuonna 1917 Linder kutsuttiin Yhdysvaltoihin Essanay-studiolle korvaamaan pois lähtenyttä Charlie Chaplinia. Hän myös tapasi Chaplinin ja sai tältä valokuvan, jonka omistuskirjoituksessa Chaplin kutsuu Linderiä professoriksi ja itseään tämän opetuslapseksi.

Essanayn elokuvat eivät menestyneet. Linder matkusti takaisin kotimaahan toipumaan ja palasi sitten vielä USA:han. Tuolloin hän ohjasi kolme tunnin mittaista komediaa, joista Teeman sarja muodostuu.

Elokuvissa Seitsemän vuoden onnettomuus (1921) ja Ainoastaan naisille (1921) toilailee Max-hahmo. Kolme muskettisolttua (1922) puolestaan parodioi seikkailuelokuvaa. Näitä kutsutaan usein Linderin mestariteoksiksi, mutta kuten menneisyyden elokuvien kohdalla usein käy, mukana on kaunistelua.

Ero on huomattava Linderin säilyneiden lyhytkomedioiden innokkuuteen, Chaplinin taitavasta tarinankerronnasta puhumattakaan. Elokuvissa on oivalluksen hetkiä, joilta kuitenkin vievät voiman pakonomainen iloisuus ja kömpelö alleviivaaminen. Sujuvuuseroa voi vertailla Harold Lloydiin, jolta nähdään Linderin elokuvan jälkeen 25-minuuttinen Rakennustyömaa (1921).

Uusi läpimurto jäi Linderiltä tekemättä. Palattuaan Ranskaan hän avioitui 18-vuotiaan Hélène Petersin kanssa, ja heille syntyi tytär Maud.

Perheen perustaminen ei auttanut toistuvaan masennukseen, vaan vuonna 1925 Linder ja hänen vaimonsa tekivät yhdessä itsemurhan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat