Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kokeellinen Kesäkapina vie 1960–70-lukujen taitteeseen

Poptaiteellinen elokuva on tarjoaa uskottavaa ajankuvaa kaupunkilaisuudesta.

Radio ja TV
 
Filminor Oy
Titta Karakorpi näyttelee pääosan Jaakko Pakkasvirran ohjaamassa Kesäkapinassa (1970).
Titta Karakorpi näyttelee pääosan Jaakko Pakkasvirran ohjaamassa Kesäkapinassa (1970). Kuva: Filminor Oy

tavallaan Kesäkapina on yksi johdonmukaisimmin oman aikansa ehdoilla tehdyistä suomalaisista elokuvista.

Se on katkonainen, pinnallinen, osoitteleva ja teennäinen, mutta juuri sillä tavalla kuin kaikkea sitä kuului olla 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.

Siksi Kesäkapina tarjoaa arvokkaan ajankuvan. Siitä voi jopa nauttia, kunhan ei odota suoraviivaista tarinaa. Kesäkapina on näytelmäelokuvan seitin ohueen kaapuun verhoutunut kokeellinen elokuva.

Alkuteksteissä luetellaan tekijät, mutta kenenkään tehtäviä ei kerrota. Jaakko Pakkasvirta ohjasi. Käsikirjoituksesta vastasi työryhmän yksitoista henkeä kollektivistisessa hengessä.

Sittemmin dokumentaristina tunnettu Lasse Naukkarinen kuvasi. Silloin uusi yhtye Wigwam teki leffaan biisejä. Titta Karakorpi näytteli keskeisimmän roolin, valokuvamalli Susannan.

Tyylissä lainattiin Ranskan uutta aaltoa ja Italian Michelangelo Antonionia, johon sekoitettiin myös rutkasti dokumenttia, ajan designia ja mainosfilmien tyylittelyä. Kesäkapina on pinnallinen, mutta pinta on iso osa sen sanomaa.

Dokumentaarisimpia ovat pitkät jaksot juhannuksen vietosta maalla. Silti Kesäkapina on leimallisesti kaupunkilainen elokuva. Kaupungin elämäntapaa arvostellaan muodikkaasti sieluja syövänä kulutusjuhlana, mutta maaseutukin näyttää enää vain elämysmatkailukohteelta, jossa juhannuskarnevaali syöksee niin kaupunkilaiset kuin maalaiset känniörvellyksen syövereihin.

Pitkin matkaa kuvaan heitetään väliotsikoita ja iskulauseita, ja elokuva nimen alaotsikko ”suomalaista onnea etsimässä” toistuu. Poptaiteellisena kollaasina Kesäkapina näyttäytyy aikakapselina, jonka veroista ei tästä päivästä helposti löydy.

Kino Suomi: Kesäkapina (Suomi, 1970), Teema klo 21.50 ★★★★

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat