Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Hohtava Ingrid Bergman kaipasi vapautta

Surumielinen dokumentti elokuvatähdestä keskittyy perhesuhteisiin. Ääneen pääsevät myös lapset.

Radio ja TV
 
Harry Ransom center
Kamera rakasti Ingrid Bergmania. Illan dokumentissa hän on usein myös kameran takana.
Kamera rakasti Ingrid Bergmania. Illan dokumentissa hän on usein myös kameran takana. Kuva: Harry Ransom center

Lempeän valovoimainen Ingrid Bergman (1915–1982) lukeutuu Hollywoodin hienoimpiin näyttelijöihin. Hänet muistetaan etenkin Casablancan (1942) naispääosasta, mutta myös Alfred Hitchcockin ohjauksista sekä Oscar-palkituista rooleistaan elokuvissa Kaasuvalo (1944), Anastasia (1956) ja Idän pikajunan arvoitus (1974).

Rooleissaan Bergmania ympäröi viattomuuden ja etäisen surumielen valokehä. Molemmat ovat läsnä myös Stig Björkmanin (s. 1938) tunnelmallisessa dokumenttielokuvassa Minä olen Ingrid, joka elokuvateatterilevityksessä kantoi nimeä Ingrid Bergman – omin sanoin. Elämäntarinan edetessä alkuperäinen viattomuus tosin karisee pois.

Aivan aluksi kuullaan 12-vuotiaan, aiemmin äitinsä menettäneen Bergmanin päiväkirjaansa kirjoittama rukous. Siinä hän toivoo kuolemansairaan isänsä paranevan, mutta turhaan. Päiväkirjamerkinnät ovat dokumentissa tärkeässä osassa, samoin kuin otteet Bergmanin kirjeistä ja katkelmat hänen kuvaamistaan kaitafilmeistä.

Ahkeran kotikuvaamisen kerrotaan periytyneen isältä. Dokumentin mielenkiintoisimmassa pohdiskelmassa Bergmanin esikoistytär Pia Lindström arvelee, että hänen äitinsä viihtyi hyvin elokuvakameroiden edessä, koska alkujaan kameran katse oli hänelle yhtä kuin rakkaan isän katse.

Ujon mutta päättäväisen Bergmanin matka tukholmalaistytöstä epätavalliseksi maailmantähdeksi on kiehtova. Runsaammin elokuvanäyttein arvostuksen noususta olisi kuitenkin saatu kouriintuntuvampi.

Lapsuuden menetysten ohella surumieltä dokumenttiin syöttävät Bergmanin paperille kirjaamat lupaukset, joiden tietää ajan saatossa särkyvän. Ne koskevat etenkin esikoista Piaa ja ensimmäistä aviomiestä Petter Lindströmiä, mutta osaltaan myös kolmea lasta, jotka Bergman sai elokuvaohjaaja Roberto Rossellinin kanssa, skandaalieron jälkeen.

Koska Bergman äitinä – ja Rossellini isänä – jätti lapsensa muiden hoitoon kuukausiksi kerrallaan, on äärimmäisen tervetullutta, että aikuiset lapset nyt kertovat tuntemuksistaan. Dokumentin tekeminen oli heidän ideansa.

Päiväkirjamerkinnät lukee luontevasti eläytyen Alicia Vikander, Hollywoodin tuorein ruotsalaistähti, Oscar-voittaja hänkin.

Minä olen Ingrid Femillä klo 22.00

Casablanca nähdään Teemalla 8. lokakuuta.

Harry Ransom center
Ingrid Bergman ja hänen lapsensa Roberto (vas.), Isabella ja Isotta ”Ingrid” Rossellini.
Ingrid Bergman ja hänen lapsensa Roberto (vas.), Isabella ja Isotta ”Ingrid” Rossellini.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat