Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kaarlo Kankkunen pelasi ja jopa levytti Jari Litmasen kanssa – mutta hänestä tulikin johtaja

Kun Kaarlo Kankkunen lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan jalkapalloa, nuoruuden pelikaveri Jari Litmanen lähti ammattilaiseksi Ajaxiin. ”Olen oppinut jalkapallojoukkueissa ja niiden pukukopeissa enemmän johtamisesta kuin yliopistoissa”, Kankkunen sanoo.

Raha
 
Vieraskirja: Kaarlo Kankkunen
Vieraskirja: Kaarlo Kankkunen
Kuka?

Kaarlo Kankkunen

 Syntynyt Kemissä, asuu Helsingissä.

 44-vuotias talousjohtaja. BBA-tutkinto James Madison –yliopistosta ja kauppatieteen maisteri Tampereen yliopistosta.

 Perhe: Vaimo ja 12-vuotias tytär.

 Mitä tekee? Atoy-konsernin talousjohtaja maaliskuusta lähtien. Sitä ennen erilaisissa talousjohdon tehtävissä: Telecom Finland, Sonera, Tamro, Phoenix sekä Fiskars, jossa oli puutarhapuolen talousjohtajana 2012-15. HIFK Fotboll Ab:n hallituksen puheenjohtaja. Medivida-yhtiön hallituksessa.

 Urheilu-ura: Pelannut jalkapalloa nuorten maajoukkueissa, pääsarjassa KePSissä, Hakassa ja Kuusysissä sekä kakkosdivisioonassa Atlantiksessa. Pelasi Yhdysvaltojen yliopistosarjan ylimmässä divisioonassa, ja valittiin James Madison -yliopiston Hall of Fameen ja All-Americaniin.

Kun jalkapallon alle 15-vuotiaiden maajoukkue kokoontui ensi kertaa 1980-luvun puolivälissä, mukana olivat kaverukset Kaarlo Kankkunen ja Jari Litmanen.

”Jarin kanssa pelattiin ensimmäinen poikamaaottelu samaan aikaan, mutta sen jälkeen meidän urat ovat menneet vähän eri suuntiin”, Kankkunen, 44, muistelee ja hymyilee.

Lahtelaisesta Litmasesta kasvoi Suomen kaikkien aikojen ammattijalkapalloilija. Kemiläisestä Kankkusesta kasvoi arvostettu ammattijohtaja.

Litmasen ja Kankkusen tiet kuitenkin kohtasivat monta kertaa, jopa aika kummallisesti. Vuonna 1971 syntyneelle kaksikolle tapahtui erilaisia mutta tärkeitä asioita samaan aikaan.

Molemmat pääsivät huipulle jalkapallon avulla.

Suomessa urheilua pidetään usein jonkinlaisena riippakivenä, joka vain haittaa nuoren opiskelua, uraa tai työntekoa, sillä vain parhaista parhaimmat yltävät ammattilaisiksi.

Tosissaan urheileva nuori voi kuitenkin saada harrastuksestaan huomattavan edun, vaikka ei olisikaan lajissaan maailman tai edes Suomen huippu.

Yhdysvaltojen yliopistot tarjoavat urheilijoille stipendejä, joiden turvin saa kalliin ja hyvän koulutuksen jopa ilmaiseksi.

Kaarlo Kankkunen tarttui tällaiseen urheilustipendiin yli 20 vuotta sitten.

Kankkunen varttui Kemissä, joka tunnetaan Suomen punaisimpana kaupunkina, Perämeren Pariisina tai Perämeren sillä pienellä p-kirjaimella alkavana paikkana.

Kankkunen oli erittäin lahjakas jalkapalloilija. Hän pääsi pelaamaan nuorisomaajoukkueisiin ja teini-ikäisenä aikuisten pääsarjan otteluita Kemin Palloseurassa.

Kankkunen oli nuorena pikkukaupungin tunnetuimpia urheilijoita, Kemin lukiota käyvä fiksu ja komea lupaus.

Sitten eräänä päivänä jalkapallolegenda Esko Malm saapui Kemin Cumulukseen ja hankki Kankkusen.

Kaarlo Kankkunen pelasi pääsarjaa Suomessa ennen kuin lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin.
Kaarlo Kankkunen pelasi pääsarjaa Suomessa ennen kuin lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin.

Elettiin syksyä 1989. Esko Malm oli Valkeakosken Hakan taustavaikuttaja. Haka oli askel eteenpäin Kankkusen uralla.

”Isän kanssa tavattiin Malm Cumuluksessa, ja sovimme, että muutan yksin Valkeakoskelle”, Kankkunen kertoo.

Kankkunen oli tuore ylioppilas. Hän jätti 18-vuotiaana Perämeren Pariisin ja lähti pysyvästi maailmalle.

”Viimeisen yo-kirjoituksen jälkeen hyppäsin heti lentokoneeseen ja lensin Hakan kanssa Hollantiin leirille.”

Keväällä 1990 Litmanen ja Kankkunen tapasivat jälleen, sillä kertaa levytysstudiossa. Jalkapallon mestaruussarja muuttui liigaksi, ja uutta sarjaa markkinoitiin laulaja Kojon kappaleella Se on Liigaa.

Taustakuorossa lauloi parikymmentä liigapelaajaa. Kankkunen edusti levytysstudiossa Hakaa, Litmanen Lahden Reipasta.

”Pelasin vain, joten minun oli helppo lähteä. Tähtimaalivahtimme Huttusen Oka ei ollut innokas. Minä ja Tantun Ari sitten lähdettiin. Esko Malm ajoi meidät sinne. Kaksi pelaajaa joka joukkueesta, se oli hieno kuoro”, Kankkunen kertoo.

”Studiolla treenattiin ja sitten hoilattiin Se on Liigaa. Kojo hoiti pääsääntöisesti sen laulupuolen.”

Kuorossa pelaajilla oli mahdollisuus olla parempia kuin Litmanen ja vielä peliasuissa. Kankkunen ei tähän pystynyt. Hän saattaa olla Suomen kaikkien aikojen huonoin laulaja, jonka ääntä on nauhoitettu studiossa.

”Minä ja taiteellisuus? Nelosesta kymppiin -asteikolla se lähtee miinuksilta.”

Joka tapauksessa Kankkunen on saanut levyttää Kojon ja Jari Litmasen kanssa.

”Jarin kanssa oltiin siinä aika eturivissä laulamassa. Se single löytyy kyllä kotoa. Kaikki paikalla olleet kirjoittivat siihen nimmarit.”

Parikymppinen Kankkunen oli jo kokenut jalkapalloammattilainen. Hän viihtyi Valkeakoskella, mutta urheilu-ura polki paikallaan.

Reijo Hietanen
Hakan Kari Martonen, Kimmo Tarkkio, Janne Suokonautio ja Kaarlo Kankkunen juhlivat maalia ottelussa Reipasta vastaan 1990-luvun alussa. Reippaan Timo Hiltunen (vas.) on allapäin.
Hakan Kari Martonen, Kimmo Tarkkio, Janne Suokonautio ja Kaarlo Kankkunen juhlivat maalia ottelussa Reipasta vastaan 1990-luvun alussa. Reippaan Timo Hiltunen (vas.) on allapäin.

Nuorisomaajoukkueesta ja levytysstudiosta tuttu Jari Litmanen oli jo aikaa sitten valittu A-maajoukkueeseen sekä liigan ja Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi. Kankkusesta sen sijaan oli tulossa sarjajyrä.

Reijo Hietanen
Reippaan Tommi Kautonen (vas.) ja Hakan Kaarlo Kankkunen. Kautonen on nykyään Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja.
Reippaan Tommi Kautonen (vas.) ja Hakan Kaarlo Kankkunen. Kautonen on nykyään Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja.

Vuonna 1992 Suomi tuntui liian pieneltä Litmasesta ja Kankkusesta. Litmanen mietti, mihin eurooppalaiseen huippuseuraan lähtisi jalkapalloammattilaiseksi. Kankkunen mietti, mihin yhdysvaltalaiseen yliopistoon lähtisi opiskelemaan jalkapallostipendillä.

Kankkunen valitsi hyvänä bisneskouluna tunnetun James Madisonin yliopiston Virginian osavaltiossa, Litmanen Amsterdamin Ajaxin Hollannissa.

1992 molemmat aloittivat uudessa ympäristössä.

”Muistan, kun Jari lähti. Kyllä me silloin juteltiin. Molemmat olimme innoissamme. Totta kai pitää olla sellainen uteliaisuus.”

Kankkunen oli jo päässyt Tampereen yliopistoon lukemaan laskentatoimea, mutta hän halusi Yhdysvaltoihin. Hän oli ottanut yhteyttä uuteen yhtiöön, joka auttoi suomalaisia saamaan urheilustipendin.

”1992 olin pelannut jo yli sata pääsarjaottelua ja tehnyt sitä niin tosissani kuin pystyin. 21-vuotiaana piti olla realisti. Oli turha jäädä rämpimään, kun nopeus tai kestävyys ei riittänyt A-maajoukkueeseen tai ammattilaiseksi Eurooppaan”, hän kertoo.

”Silloin USA ja stipendi oli minulle hyvä ratkaisu. Minulle koulunkäynti on aina ollut helppoa. Keskiarvo oli reilusti kiitettävä ja olin laudaturin ylioppilas, vaikka olin jalkapallon takia paljon pois koulusta.”

Välitysfirma kampasi Kankkuselle muutaman sopivan yliopiston vaihtoehdoiksi. Taitavalle pelaajalle ja hyvälle oppilaalle riitti ottajia.

Kankkunen päätyi James Madisoniin, jonka jalkapallojoukkue kuului silloin Yhdysvaltojen yliopistosarjan tasokkaimpiin. Koulu tarjosi ilmaisen koulunkäynnin, asumisen, ruuat ja huippuluokan urheilumahdollisuudet.

”Ilman urheilustipendiä ei olisi ollut taloudellisesti mitään mahdollisuuksia lähteä sinne opiskelemaan. Kun sai rakkaalla harrastuksella rahoitettua opiskelut, se oli hienoa.”

Kankkunen valitsi James Madisonin osaksi, koska siellä ei ollut muita suomalaisia.

”Halusin oppia englannin kielen kunnolla. Halusin olla sama ihminen englanniksi ja suomeksi. Ja se onnistui. Koulussa en oppinut kunnolla kieliä. Ja olihan siinä se fiilis, että sinut tiputetaan vähän niin kuin keskelle ei mitään: ja kun pärjäät siellä, niin tulee tunne, että klaaraat mitä vaan.”

Kankkunen opiskeli James Madisonissa pääaineenaan kansainvälinen kauppa ja pelasi hyvin. Helsingin Sanomatkin teki hänestä ison jutun.

Samaan aikaan Litmanen teki nousua kansainväliselle jalkapallohuipulle Amsterdamissa.

”Yhdellä lentomatkalla Suomeen oli välilasku Amsterdamissa, kun olin katsonut ne kaikkein halvimmat lennot. Kävin silloin Jaria morjestamassa Ajaxissa. Se oli hänen ensimmäisiä vuosiaan siellä.”

1995 Kankkunen valmistui kandidaatiksi James Madisonista, ja Litmanen voitti Mestarien liigan Ajaxissa.

Kankkunen palasi Suomeen ja valmistui Tampereelta kauppatieteiden maisteriksi. Jalkapalloura hiipui pikku hiljaa jalkavaivojen takia. Hän satsasi yhä enemmän kouluun ja työhön.

Juhani Niiranen / HS
Kaarlo Kankkunen rahoitti urheilustipendillä opiskelunsa Yhdysvalloissa.
Kaarlo Kankkunen rahoitti urheilustipendillä opiskelunsa Yhdysvalloissa.

Kankkunen sanoo, että lähtö Yhdysvaltoihin opiskelemaan oli yksi hänen elämänsä parhaista päätöksistä.

”Pelkästään se yliopistourheilu on niin iso ja makea juttu, että jo se on hyvä syy lähteä. Yliopistoissa kaikissa lajeissa on täydelliset harjoitusolosuhteet.”

Suurimmissa lajeissa ja kouluissa yliopistourheilu on miljardibisnestä, mutta pienemmissäkin lajeissa ja kouluissa urheilijoiden suosio ja olot saattavat olla positiivinen šokki suomalaiselle niukkuuteen tottuneelle nuorelle.

”Olen ensimmäisenä kannustamassa lähtemään Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Se on hyvä vaihtoehto lukion jälkeen. Aika nopeasti näkee, tykkääkö siitä vai ei, ja aina pääsee pois. Mutta minä tykkäsin”, Kankkunen sanoo.

”Argumentit ovat yhä samat kuin 25 vuotta sitten, vaikka matkustamisesta onkin tullut paljon yleisempää ja helpompaa. Kun on opiskellut ulkomailla, se auttaa erottumaan massasta. Ei se ainakaan haittaa työnhaussa, kun on pärjännyt vieraassa ympäristössä ja palannut tutkinnon kanssa.”

Kankkusen lähes 25 vuotta sitten käyttämä välitysyhtiö on nykyään nimeltään EuroAthlete. Sen kautta sadat suomalaiset ovat lähteneet opiskelemaan Yhdysvaltoihin.

Kankkunen oli aikanaan firman ensimmäisiä asiakkaita.

Yhdysvalloissa on kaikkiaan noin 1 500 koulua, jotka tarjoavat opiskelijoille urheilustipendejä, kertoo yksi EuroAthleten perustajista ja hallituksen jäsen Miikka Terho.

EuroAthlete auttaa nuorta urheilijaa valitsemaan urheilullisesti ja akateemisesti sopivimman koulun, hoitamaan melko mutkikkaan byrokratian ja saamaan stipendin.

”Meillä on loistavat kontaktit koulujen valmentajiin, jotka valitsevat opiskelijaurheilijoita. Olemme kuin lukion opoja, jotka kertovat erilaisista vaihtoehdoista, mutta me myös hommaamme rahallisesti isoja stipendejä”, Terho kertoo.

Yhtiön 25-vuotisjuhlat pidettiin syksyllä Yhdysvaltojen suurlähetystössä Kaivopuistossa.

Kalleimmissa yhdysvaltalaisissa collegeissa opiskelu voi maksaa ulkomaalaisille jopa 50 000 dollaria vuodessa, mutta keskimäärin opiskeluvuoden hinta on 25 000–30 000 dollaria.

EuroAthletella on ollut noin 500 stipendiasiakasta.

”Keskimäärin olemme lobanneet asiakkaillemme 25 000 dollarin vuosistipendin, mikä tekee neljässä vuodessa 100 000 dollaria per nuori. 500 kertaa 100 000 on 50 miljoonaa dollaria. Olemme siis lobanneet Yhdysvalloista kaikkiaan 50 miljoonaa dollaria suomalaisille opiskelijoille”, Terho laskee.

Yhdysvaltojen itärannikon kuuluisilla Ivy Leaguen kouluilla, kuten Harvardilla, Princetonilla ja Yalella, ei ole urheilustipendiohjelmia. Moniin muihin maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon rankattuihin kouluihin voi saada urheilustipendin.

Huippukouluilla on totta kai myös kovat pääsyvaatimukset koulunkäynnin ja urheilun suhteen.

”Nyrkkisääntö kuitenkin on, että perushyvä urheilu- ja koulumenestys riittää jonkinlaiseen stipendiin. Lukiossa 7,5–8,5:n keskiarvo riittää ja joukkuelajeissa kuten jalkapallossa ja jääkiekossa avauskokoonpanon paikka A-junioreissa. Yksilölajeissa kuten uinnissa ei tarvitse olla SM-mitalisti.”

EuroAthlete ottaa noin tuhannen euron palkkion. ”Palkkio on hieman yli 1 500 euroa, jos hankimme täyden stipendin.”

Urheilustipendit kattavat vain alemman korkeakoulututkinnon, mutta opiskelijaurheilijan status auttaa monesti myös rahoittamaan maisteriopinnot. Urheilijat voivat kuitata lukukausimaksujaan työskentelemällä koulujen urheiluohjelmissa esimerkiksi apuvalmentajina.

Kankkunen muutti kuitenkin takaisin Suomeen. Hän on työskennellyt johtajana TeliaSoneralla, lääketukkuri Tamrolla, joka on osa saksalaisjätti Phoenixiä, ja Fiskarsilla.

Hän teki 2000-luvulla töitä Ruotsissa ja Saksassa, aivan kuten jalkapalloilija Jari Litmanen. Vuonna 2008 molemmat palasivat Suomeen, Kankkunen Saksan Mannheimista ja Litmanen Englannin Fulhamista.

Nyt Kankkunen on Atoy-konsernin talousjohtaja, joka vastaa myös henkilöstö- ja it-asioista.

Atoy on autovaraosatukku ja autohuoltoketju. Perheyrityksellä on noin sadan miljoonan liikevaihto ja 500 työntekijää neljässä maassa. Atoyn tavoitteena on kasvaa niin, että työntekijämäärä kaksinkertaistuu.

”Taloushommat ovat parhaita. Voisin mennä maanantaiaamuna töihin ja palata perjantai-iltana. Katsot lukuja ja juttelet ihmisten kanssa luvuista ja siitä, miten luvuista saa parempia. Ei parempaa voisi olla.”

Kankkusen rakkaus jalkapalloon ei koskaan kuollut. Saksassakin hän sai mukavaa vaihtelua arkeensa liittymällä paikalliseen ikämiesjoukkueeseen.

Jalkapallosta on ollut paljon hyötyä myös työelämässä.

”Olen käynyt kahta yliopistoa ja olen yleisjohtaja. Tosiasia on, että olen oppinut jalkapallojoukkueissa ja niiden pukukopeissa enemmän johtamisesta kuin yliopistoissa. Jalkapallojoukkueessa pätevät täysin samat asiat kuin työelämässä, rytmi on vain kovempi.”

Helsinkiläistynyt Kankkunen sai 2013 yhdistettyä kaksi rakkauttaan, luvut ja jalkapallon, kun hän lähti mukaan Helsingin IFK:n jalkapallotoimintaan.

Hän on HIFK Fotboll Ab:n hallituksen puheenjohtaja.

”IFK:ssä on aivan poikkeuksellinen potentiaali kehittää suomalaista jalkapalloa. IFK:ssa toimiessani olen huomannut, että paljon tuttuja pelaajia 1990-luvun alusta on yhä mukana jalkapallossa valmentajina, seuratyössä, piirityössä, liiton hommissa.”

Ja yksi näistä tutuista on tietenkin Jari Litmanen, joka on Palloliiton neuvonantaja.

”Jarin kanssakin on törmätty eri yhteyksissä ja pohdittu, miten jalkapallotoimintaa voisi kehittää. Ei me olla sillä lailla läheisiä ystäviä, mutta näissä jalkapallohommissa tavataan välillä. Kun on kerran jalkapallosta innostunut, se pysyy. Se on se oikea intohimo.”

Juhani Niiranen / HS
Kaarlo Kankkusen rakkaus jalkapalloon ei koskaan kuollut, ja nykyisin hän on Helsingin IFK:n jalkapallotoiminnan puheenjohtaja.
Kaarlo Kankkusen rakkaus jalkapalloon ei koskaan kuollut, ja nykyisin hän on Helsingin IFK:n jalkapallotoiminnan puheenjohtaja.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!