Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Porin suurituloisin mies on käyttänyt miljoonia lentoyhteyden pelastamiseen – miksi ihmeessä?

Ville Majasaari yrittää jo toista kertaa elvyttää kotikaupunkinsa lentoja. Hänen mukaansa lentämisellä ei voi tehdä rahaa, vain lentämiseen liittyvällä bisneksellä voi.

Raha
 
Lentoalan konkari Ville Majasaari: Ensimmäisellä kerralla ääni värisi
Lentoalan konkari Ville Majasaari: Ensimmäisellä kerralla ääni värisi
Porilainen Ville Majasaari tuntee ilmailualan harvinaisen hyvin, sillä hän on lentänyt ammatikseen ja pyörittänyt lentoyhtiötä.
Kuka?

Ville Majasaari

 Syntynyt Porissa 28. tammikuuta 1966.

Mitä tekee?

 Porilainen kiinteistö- ja rakennusalan liikemies. Mukana Air100-yhtiössä, joka aloitti taas lentoliikenteen Porista Helsinkiin. Viime verokalenterissa Porin suurin veronmaksaja.

Koulutus

 Liikennelentäjä. Lensi työkseen 1986–2012 Finnairilla ja tytäryhtiö Finnaviationilla. Ehti lentää lähes kaikenlaisilla koneilla ja reiteillä.

Perhe

 Vaimo Leena ja lapset Kalle, 10, ja Kaisa, 7.

Harrastukset

 Veneily, penkkiurheilu ja Lapin-matkat. Mukana Porin Ässien hallituksessa.

Porilainen Ville Majasaari on lentänyt ammatikseen 25 vuotta, mutta elämänsä vaarallisimman ja omituisimman ilmalennon hän koki pirkanmaalaisella parkkipaikalla.

14 vuotta sitten Majasaari lensi Finnairin öisen lomalennon Kreikan Kosilta Helsinki–Vantaalle, hyppäsi Volvoonsa ja lähti ajamaan Tampereen kautta kotiin Poriin.

Hän pysähtyi Linnatuulen liikenneasemalle, joi kahvin, söi lihapiirakan ja jatkoi matkaa. Tampereen jälkeen häntä alkoi väsyttää.

Majasaarella on tapana ottaa autossa 15 minuutin nokoset, joiden jälkeen hän on kuin uusi mies. Hän pysäköi auton Murhasaaren sillan levähdyspaikan päätyyn Nokialla. Levähdyspaikka on suoraan yhteydessä tiehen, tienlevennys.

Hän laski selkänojan ala-asentoon ja nukahti turvavyö kiinnitettynä.

Majasaari heräsi eri paikassa, mihin oli nukahtanut. Hänen Volvonsa renkaat olivat yhä levähdyspaikalla, mutta loput autosta ja hän itse olivat metsässä.

Majasaaren ensimmäinen ajatus oli itsesyytös. ”Nyt sinä sitten sen teit. Että voi olla mies tyhmä”, hän soimasi itseään ja kirosi.

Majasaari luuli nukahtaneensa auton rattiin.

Hetkeä aikaisemmin Murhasaaren sillalla rattijuoppo oli ohittanut taksia levähdyspaikan kautta ja törmännyt yli sadan kilometrin tuntivauhdilla Majasaaren Volvon kylkeen.

Ohittaja ei onnekseen käyttänyt turvavöitä. Hän lensi tuulilasin läpi 50 metrin päähän levähdyspaikasta, aivan järven rantaan. Ohittajan Mitsubishi Lancer -henkilöauto oli rutussa kuin jättiläisen pyörittämä teräspallo.

Mitsubishi oli osunut Volvon sivupilariin.

Majasaari tunnusteli: toimivatko sormet, varpaat, kääntyykö pää? Kyllä. Lantio oli murtunut, hampaita ja kaikki vasemman puolen kylkiluut olivat poikki ja keuhkot puhki, mutta kipua ei huomannut.

Tampereen keskussairaalan teho-osastolla Majasaari ja häneen törmännyt mies makasivat vierekkäisissä sängyissä.

Majasaari oksensi röntgenissä Linnatuulessa syömänsä lihapiirakan ja pyysi kohteliaasti anteeksi.

Kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen hän lensi taas.

”Olin tajuissani, mikä oli ratkaiseva seikka. Jos menettää tajuntansa päähän kohdistuneesta iskusta, lentolupakirja on katkolla heti. Ambulanssikuskeilta kysyttiin, olinko tajuissani. Ne joutuivat antamaan lausunnon asiasta”, Majasaari kertoo.

Ehkä kolari kuitenkin vaikutti jollain tapaa Majasaaren päähän. Sen verran taloudellisesti järjettömään toimintaan hän on lähtenyt mukaan – jo toista kertaa.

Hän yrittää elvyttää Porin ja Helsingin välisen lentoliikenteen.

Majasaari, 50, nukkuu yhä autossa mutta ei enää lennä.

Hän oli pitkään mukana kiinteistöbisneksessä lentämisen ohessa. Liikemiehen rooli kasvoi lopulta niin suureksi, että hän erosi Finnairilta, kun virkavapaata ei enää saanut.

Kovin moni ei ole irtisanoutunut Finnairin lentäjän työstä.

”Minulla on niin paljon kaikkea työtä täällä Porissa, näitä bisneksiä, rakennus- ja kiinteistöpuolen bisneksiä”, Majasaari kertoo.

Liikennelentäjästä tuli päätoiminen liikemies, mutta kovin kauaksi lentokoneista Majasaari ei päässyt. Hän on osakas ja toiminnan pyörittäjä Air100-lentoyhtiössä, joka lentää Porin ja Helsingin väliä.

Air100 ei ole varsinainen lentoyhtiö, vaan markkinointiyhtiö, jolla on yksinoikeus Pori–Helsinki-lentojen lipunmyyntiin. Lennot operoi virolainen Airest-yhtiö.

Air100 ja Airest jakavat toiminnan taloudellisen riskin, jota totisesti riittää.

”Raha tähän toimintaan on tullut kiinteistöbisneksestä. Rahaa on oltava, kun tähän lentobisnekseen lähtee. Tämä lentäminen on se polttomasiina, jolla voi sitten polttaa sitä rahaa.”

Air100:n ja Majasaaren ensimmäinen yritys starttasi syksyllä 2012 ja loppui kesällä 2014. Silloin Helsinki–Pori-reitti teki tappiota noin miljoona euroa vuodessa.

Air100:n toinen yritys lähti käyntiin helmikuun alussa. Yhtiö lentää arkipäivisin aamulla Porista Helsinkiin ja illalla takaisin. Ensimmäisen viikon matkustajakeskiarvo oli yhdeksän per lento.

”Matkustajakeskiarvon pitäisi olla yli 20. Nytkin poltetaan rahaa, Air100:n ja Airestin rahaa.”

Vielä muutama vuosi sitten Porin ja Helsingin välillä oli tarjolla yhteensä 2 800 lentokonepaikkaa viikossa, nyt vain 330.

Lentolippujen hinnatkin ovat laskeneet paljon, mutta silti matkustajat ovat kadonneet ennen ihan vilkkaalta reitiltä.

Majasaari kertoo syyn matkustajakatoon: reitti ehti olla poikki.

”Jo kerran lopetetun lentoreitin ylös nostaminen on ihan jäätävän vaikeaa. Reitti kannattaa pitää elossa hinnalla millä hyvänä, jos ajattelee, että siitä on joskus tulevaisuudessa hyötyä. Voi olla, että se kerran lakkautettu reitti ei enää koskaan nouse, vaikka taloustilanne olisi kuinka hyvä”, Majasaari kertoo.

”Lentoja ei yhtäkkiä ole, mutta se kokous on tänään siellä Helsingissä. Jollain Helsinkiin on päästävä, ja firmat tilaavat minibusseja ja tilatakseja, kun joka päivä kulkee viisi johtajaa Helsinkiin.”

Ja vaikka lentoliikenne alkaisikin uudestaan, hänen mukaansa matkustajat eivät enää kerran totuttuaan palaa takseista, minibusseista tai omasta autosta, joka on lentojen pahin kilpailija.

Toimiva lentoyhteys auttaa pitämään hyviä työpaikkoja seudulla, ja Porin kaupunki tukee lentoreittiä 600 000 eurolla vuodessa. Mutta miksi tarkan euron liikemies Majasaari lapioi rahaansa tähän polttomasiinaan?

”Olen Pori-fani. Varsinainen syy ei ole bisnes, vaan tämä on pelastusoperaatio. Mutta kyllä se taustalla häämöttävä mahdollinen bisnes on yksi motivaattori tähän pelastusoperaatioon.”

Majasaaren mukaan Porin ja Rauman seutu ansaitsee lentoyhteydet, sillä alue on Suomen vientiteollisuuden suurimpia keskuksia, mutta tiet ovat huonoja.

Juhani Niiranen / HS
Ville Majasaari aloitti taas Porin-lennot, koska on Pori-fani.
Ville Majasaari aloitti taas Porin-lennot, koska on Pori-fani.

Puhelin soi. Porin suurituloisin mies vastaa Air100:n maksulliseen puhelinnumeroon.

”Muutama sentti tuli taas yhtiölle”, Majasaari sanoo lopetettuaan. Lentoyhtiöiden täytyy napata rahansa kaikesta mahdollisesta.

”Tämä on oikeasti tällaista tiukkaa.”

Halpalentoyhtiö Ryanair on hyvä esimerkki siitä, kuinka lentoyhtiöt saavat katteensa kaikesta muusta kuin lentämisestä.

Halpalentoyhtiöiden takia ihmiset ovat tottuneet halpoihin lentolippuihin. Air100:n halvin yksisuuntainen lippu maksaa 59 euroa.

Lentäminen on kuitenkin kallista, koska se on niin byrokraattista ja säädeltyä.

”Vain lentämisen ympärillä olevalla bisneksellä voi tehdä rahaa. Itse lentämisellä ei juurikaan. Rahaa voi tehdä lentokenttien parkkipaikoilla ja tilavuokrilla, polttoaineella, maapalveluilla kuten matkalaukkujen käsittelyllä, ja niin edelleen.”

Vaikeuksista huolimatta alalle riittää tulijoita, yhtiöitä ja ihmisiä. Kuten Majasaari.

”Aina on joku, joka on ainakin keksivinään jonkun uuden jutun. Tämä on aivan äärimmäisen seksikäs ala, ainakin ulkopuolisten mielestä. Ehkä minua ei haastateltaisi Helsingin Sanomiin, jos olisin pelastamassa Porin viimeistä autokoulua.”

Kumpi on vaikeampaa, lentofirman pyörittäminen vai lentäminen?

”Jos puhutaan vaikeusasteesta, niin lentokoneen täyttäminen kaupallisesti järkevästi on ihan saatanan paljon vaikeampaa kuin minkä tahansa lentokoneen lentäminen. Lentämään kuitenkin periaatteessa oppii kaikki, ainakin harrastuksena.”

Majasaaren kallis harrastus tuo eloa Porin lentoasemalle, joka taitaa olla Suomen pienin käytössä oleva.

Lentokenttä on kävelymatkan päässä keskustasta. Air100:n väki tuntee henkilökohtaisesti melkein jokaisen matkustajansa.

”Jos tuttua matkustajaa ei näy aamulla terminaalissa, soitamme perään, että oletko tulossa, vielä ehtii. ’Etkö eilen sanonut kaupan kassajonossa, että lennät tänään Helsinkiin?’ Sellaista se on näillä pikkukentillä.”

Suoran matkalaukkuhihnan pituus on noin seitsemän metriä. Hihnan vieressä on kuusi laukkukärryä siististi sisäkkäin.

Sinisellä näyttöruudulla on yksi rivi saapuville lennoille: AEG 106 Helsinki 18.15. Lennolla on tulossa kaksi kansanedustajaa, Porin kaupunginjohtaja ja neljä muuta matkustajaa.

Majasaari on ainoa alan ihminen sisällä terminaalissa. Kentällä on yksi traktori ja yksi työmies, Harri Huhtanen. Hän hoitaa yksin Air100:n maapalvelut.

Huhtanen tyhjentää koneen ruuman matkalaukuista ja hinaa lentokoneen viikonlopuksi lämpimään halliin.

Traktorilla ajaminen ei ehkä ole yhtä seksikästä kuin lentäminen, mutta sillä raha tehdään ilmailussa.

Huhtanen myi pari vuotta sitten maapalveluyhtiönsä Swissport-yhtiölle, alan jätille. Huhtasen yhtiöllä oli Helsinki-Vantaalla, Turussa ja Tampereella 140 työntekijää ja 7,5 miljoonan liikevaihto, joten miljardiyhtiö Swissport varmasti maksoi ihan kelpo summan.

Nyt Huhtanen harrastaa matkalaukkujen käsittelyä kotikaupunkinsa pikkukentällä. Hänen vaimonsa on Air100:n lentokenttävirkailija.

Juhani Niiranen / HS
Lentotoimintaa pyörittävä Ville Majasaari (oik.) on menettänyt ja menettää lentobisneksessä paljon rahaa, mutta lentokentän maapalvelua pyörittävä Harri Huhtanen on tienannut lentobisneksestä paljon rahaa.
Lentotoimintaa pyörittävä Ville Majasaari (oik.) on menettänyt ja menettää lentobisneksessä paljon rahaa, mutta lentokentän maapalvelua pyörittävä Harri Huhtanen on tienannut lentobisneksestä paljon rahaa.

Terminaalin seitsemänmetrinen suora laukkuhihna naurattaa Huhtasta.

”Lomalennolla (Niitä tulee Poriin noin 30 vuodessa) on 200 matkustajaa, siinä kannattaa aika nopeasti tunnistaa oma laukku hihnalla.”

Lento AEG 106 Helsingistä on hieman myöhässä, mutta vihdoin 33-paikkainen Saab 340A rullaa terminaalin eteen Huhtasen osoittamaan paikkaan.

Saab 340:n ahdas ohjaamo on Majasaarelle tuttu.

”Se on vanha työpaikkani. Olen istunut tällaisessa Saabissa noin 5000 tuntia. Tämä kone on hyvä korkeakoulu lentäjälle, tulee paljon laskeutumisia. Aloitin lentäjänä 1986 juuri samanlaisella koneella. Ympyrä on sulkeutunut.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!