Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Saimi Hoyerin Punkaharju on sellainen paratiisi, että pariisitarkin rakastui karjatilan komeaan isäntään

Entinen huippumalli Hoyer sairastui vakavasti ja päätti muuttaa perheineen luonnon rauhaan Punkaharjulle. Nyt hän aikoo pelastaa perinteikkään Valtionhotellin.

Petteri Ala-Kivimäki HS
Kuka?

Saimi Hoyer

41-vuotias Saimi Hoyer (os. Nousiainen) on syntynyt Helsingissä. Asuu Punkaharjulla.

Mitä tekee? Hotellinjohtaja ja Speakers Forumin puhuja. Suomen menestyneimpiä malleja.

Harrastaa sieniä, joista on kirjoittanut kirjan Sieniä & ihmisiä yhdessä Petri Salmelan kanssa. Metsähallituksen kansallispuistokummi ja Sieni-ihmiset ry:n perustajajäsen.

Perhe: Naimisissa Thomas Hoyerin kanssa vuodesta 2006. Pariskunnalla on kaksi poikaa, Kaspar, 9, ja Hektor, 7.

Kaivosalan yhtiön toimitusjohtaja Thomas Hoyer ei viihdy julkisuudessa.

Nämä ovat makuasioita, mutta nykyään Savonlinnaan kuuluva Punkaharju on Suomen kaunein lähiö.

”Tämä on paratiisi, joka on pysynyt salassa. Jo Venäjän keisari Aleksanteri I ymmärsi tämän arvon 1800-luvun alussa”, kertoo punkaharjulainen Saimi Hoyer.

Hoyer on entinen huippumalli, joka osti juuri Punkaharjun Valtionhotellin, Suomen vanhimman edelleen samassa paikassa toimivan majoitusliikkeen.

Pitkän ja hienon uran mallina tehneellä Hoyerilla on silmää kauneudelle. Myös keisarilla oli varmasti kauneuden tajua.

Kerrotaan, että Aleksanteri I ihastui Punkaharjun järvimaisemiin 1803 niin, että muutti seudun luonnonsuojelualueeksi.

Keisarin määräyksestä ei ole kirjallisia todisteita, mutta tarina on mainio. Suurvallan johtaja viehättyi syrjäiseen Punkaharjuun ja määräsi, että alueella ei saa kaataa enää puita tai kasketa, jotta järvinäkymät eivät pilaantuisi.

Vuosia myöhemmin Aleksanteri kukistaisi Napoleonin La Grande Arméen, mutta keisari oli jo 25-vuotianaana nähnyt monenlaista.

Ei hän varmaan ihan kaikesta jaksanut innostua, mutta Punkaharju pani hänen sydämensä pamppailemaan!

Ilmeisesti Punkaharjun metsien suojelemiselle oli kuitenkin huomattavasti tylsempi syy kuin uskomattoman hienot maisemat: liikenneturvallisuus.

Punkaharjun kaiteeton maantie kulki harjun päällä, ja sitä reunustivat jyrkät rinteet, jotka päättyivät järviin. Puuttomat rinteet olivat suorastaan hengenvaarallisia, jos hevonen pillastui maantiellä.

Nyt Hoyer ajaa autoa samaisella maantiellä eli Harjutiellä. Rinteiden puut ovat kasvaneet rauhassa Aleksanteri I:n vierailusta lähtien, mutta on senkin jälkeen tältä tieltä suistuttu veteen, hevoskärryillä ja autoilla.

Liikenneturvallisuus käy kyllä mielessä, kun Hoyer ohjaa vihreää Jeep Wrangleriaan, kehuu haltioissaan maisemaa ja mainitsee ohimennen myös järviin ajetut autot.

Tien toisella puolella näkyy Puruvesi ja toisella Pihlajavesi.

”Katso tätä! Onhan tämä huikeaa. Jyrkkää rinnettä molemmin puolin. Ei olla ihan Alpeilla, mutta kuitenkin. Kuin Kolin pikkusisko.”

Aivan kuten keisari Aleksanteri I, Saimi Hoyerkin on nähnyt paljon kaikenlaista. Hän on asunut muun muassa Italiassa, Tokiossa ja Pariisissa.

Vihreä Jeeppikin on ostettu Pariisista. Sillä hän ja Thomas Hoyer tekivät aikoinaan häämatkansa.

Silti kun Hoyer puhuu Punkaharjusta, joka kolmas sana on huikea, upea tai mieletön.

Punkaharjua ovat hehkuttaneet ja siitä ovat inspiroituneet nimimiehet kuten Topelius, Leino ja Runeberg. Punkaharjun kansallismaisemalla on rakennettu suomalaista identiteettiä.

Hoyerit muuttivat tänne viisi vuotta sitten Helsingistä.

”Asuimme vajaat kymmenen vuotta ulkomailla. Matkustimme paljon, teimme paljon töitä ja saimme kaksi poikaa, Kasparin ja Hektorin ”, Saimi Hoyer kertoo.

Tasan viisi vuotta sitten hän sairastui vakavasti. Kaksi vuotta hän ramppasi koko ajan kodin ja sairaalan väliä. Hänellä todettiin huono vastustuskyky, joka johtui perinnöllisestä sairaudesta.

”Vakavien infektioiden takia jouduin sairaalahoitoon ja siellä paljon erityksiin. Mietin, mitä haluan tehdä loppuelämäni ajan. Mitä me yhdessä haluamme? Missä haluan asua?” Hoyer kertoo.

”Oli epävarmaa, kuinka kauan enää elän. Se oli vahva syy, miksi halusin luonnon keskelle ja minulle rakkaimpaan paikkaan.”

”Se oli tosi mahtava päätös, voin täällä tosi hyvin.”

Paremmin kuin Pariisissa?

Hoyer miettii hetken.

”Heh, heh, sanotaan näin, että ajat Italiassa olivat mahtavia. Italia on toinen kieleni. Pariisin minulla on jännä suhde, rakastan niitä ihmisiä ja ystäviä siellä ja monia asioita, mutta en haluaisi enää asua Parisissa. Siellä on ihana käydä, ja molemmat pojat puhuvat ranskaa.”

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/d5ee9b2c913952df25ccb7b3e67d667288e2d270-hs%20vieraskirja%20hoyer.00_00_13_01.Still001.jpg
Hotellijohtaja Saimi Hoyer: Viileät kesät ovat Suomen valttikortti

Hoyerit asuvat Vaaran kylässä, joka on noin 3 700 asukkaan Punkaharjullakin todella kaukana korvessa. Lähin naapuri on viiden kilometrin päässä.

Hoyer vietti kylässä lapsuutensa kesät, sillä hänen vanhemmillaan oli siellä kesämökki.

Myös kansainvälinen liikemies Thomas Hoyer sopeutui hienosti Punkaharjulle, samoin lapset, joilla on tilaa leikkiä.

Hoyerien mukana Punkaharjulle muutti myös Vera, joka on ollut perheen lastenhoitaja yhdeksän vuotta.

Vera on kotoisin P-kirjaimella alkavista paikoista, ensin Portugalista ja sitten Pariisista.

Miten te myitte alle kolmekymppiselle pariisittarelle muuton Punkaharjulle?

”Muutimme ensin Helsinkiin, mikä oli ok. Mutta kun kysyimme Punkaharjusta, hän oli aluksi hieman ihmeissään”, Hoyer sanoo.

”Vera oli viettänyt paljon aikaa meidän kanssamme Punkaharjulla, isän ja äidin vanhalla kesämökillä. Vera tunsi paikan, mutta oli se silti pieni sokki hänelle.”

Varsinkin Veran vanhemmat Ranskassa olivat ihmeissään. He saivat Punkaharjulta sittemmin vävypojan.

”Vera jää tänne. Hän on löytänyt täältä rakkauden, maatilan isännän, jolla on 200 naudan lihakarjatila. Komean miehen otti täältä meidän kylältä, Vaaran kylältä.”

Hoyerilla on koko ajan puhelin käsien ulottuvilla, sillä haastattelupäivänä Vera synnyttää vauvan koska tahansa.

Veran lisäksi Vaaran kylän bachelorin piti voittaa puolelleen hoitolapset Kaspar ja Hektor Hoyer.

”Vera on pojille rakas, ja alku oli katastrofi. Oli kovaa mustasukkaisuutta: sä et vie meidän Veraa. Uusi mies näytti niille traktorit ja kaikki jännät jutut, ja homma kääntyi.”

Hoyerit eivät ole tyytyneet vain asumaan hissukseen omassa rauhassaan. Saimi Hoyer on taistellut erityisesti Punkaharjun hiipuvien palveluiden kuten liikenneyhteyksien, kirjaston, ambulanssin ja lukion puolesta. Hän on ollut mukana Punkaharjun Martoissa.

Suurin taistelu on vielä edessä: luontoa painottavan ala-asteen pelastaminen.

Hoyerit pumppasivat uskoa paikallisiin pelkällä läsnäolollaan, mutta varsinaisia merkkihenkilöitä ja vaikuttajia heistä tuli, kun he ostivat Punkaharjun Valtionhotellin tammikuussa.

Valtionhotelli ei ole mikä tahansa majatalo.

Jukka Gröndahl / HS

Kirjailija ja toimittaja Zachris Topelius kehui Punkaharjua Suomen kauneimmaksi paikaksi, mikä veti matkailijoita seudulle 1800-luvulla.

1845 Punkaharjulle rakennettiin kaksi metsänvartijan taloa, joista toiseen tehtiin kolme huonetta matkailijoille. Siitä alkoi Valtionhotellin tarina.

Joulukuussa 1845 metsänvartijan taloon tuli vieraskirja, johon kirjoitti ensimmäisenä kesänä nimensä 76 matkailijaa ja seuraavana jo 180.

Aluksi kolme huonetta tarkoitti suorastaan runsasta hotellitarjontaa. Se toi Punkaharjulle varakkaita vierailijoita. Seuraavina vuosina metsänvartijan talon tarjonta ei enää riittänyt.

1878 keisari Aleksanteri II antoi luvan uuden hotellirakennuksen rakentamiseen. Sveitsiläistyylinen Valtionhotelli valmistui seuraavana vuonna.

Vuonna 1881 Valtionhotellissa yöpyi ensimmäisen kerran yli tuhat matkailijaa vuodessa, ja hotellia laajennettiin taas 1890-luvulla.

Kasvanut kävijämäärä kuitenkin kulutti hotellia, ja sen taso laski samalla, kun matkailijoiden laatuvaatimukset nousivat. Topeliuskin älähti hotellin nuhjuisuudesta.

Myös metsänvartijan näkötornin hienot maisemat olivat kasvaneet osin umpeen.

Rapistumaan päässeestä hotellista tuli jatkosodan aikana Suomen ensimmäinen lomakylä. Se tarjosi virkistystä sotilaiden vaimoille ja lapsille. Rantaan oli rakennettu 15 lautamökin mökkikylä.

Hieman syrjäinen Valtionhotelli ei enää noussut alkuaikojensa loistoon, ja sen purkamistakin ehdotettiin. 1970-luvun lopulla hotelli kuitenkin entisöitiin ja korjattiin huolellisesti.

Punkaharjulaisille Valtionhotelli on ollut aina tärkeä. Siellä on järjestetty juhlia ja käyty syömässä vähän hienommin.

Viime vuonna Valtionhotellia pyörittäneet yrittäjät ilmoittivat lopettavansa toiminnan. Suomen matkailun kehtoa uhkasi jälleen rapistuminen.

”Olen käynyt jo lapsena siellä, ja viime vuosina enemmän ja enemmän. Minulla on omat lapsuuden muistot paikasta, tulimme veneellä rantaan ja syömään. Se on ollut paikallisille juhlava paikka.”

Thomas Hoyer kävi Valtionhotellilla pelaamassa tennistä. Hänen hyvä ystävänsä Pate hoiti kenttää. Kun Thomas Hoyer kuuli silloisten hotelli- ja ravintolayrittäjien luovuttamisesta, hän alkoi miettiä paikan ostamista.

Hänen vaimonsa mietti samaa, mutta he eivät aluksi puhuneet asiasta keskenään.

”Yhtenä iltana mieheni sanoi, että kuulin, että hotelli tulee myyntiin. Harkitsimme ostamista tosi pitkään. Halusimme, että toiminta jatkuu, ja ehdotimme läheisen hotelli Kruunupuiston vetäjälle Hannu Ronkaiselle, että pliis, ota se”, Hoyer kertoo.

Hän lupasi auttaa, vetää sienikursseja ja muuta. Ronkainen vastasi, että ei voi, koska se ei sopinut hänen konseptiinsa.

”Hän pyysi, että pliis, ottakaa te se. Kuljimme siellä paljon ja pohdimme asiaa. Emme halunneet, että se vain ränsistyy.”

Punkaharjulaisia jännitti, kuka hankkii heille rakkaan hotellin, kansallisaarteen.

”Mietimme kaksi kuukautta ja ilmoitimme Hannulle, että okei, mutta autetaan toisiamme.”

Hoyerit ostivat Valtionhotellin eläkevakuutusyhtiö Elolta. Hotellin kolmas osakas on alueen matkailun konkari Janne Leinonen, joka on toimitusjohtaja. Saimi Hoyer on hotellinjohtaja.

”Kun ilmoitimme tästä matkamessuilla, saimme todella paljon positiivisia meilejä ja viestejä Facebookissa paikallisilta ihmisiltä ja minun verkostoltani. Itkin ääneen illalla kotona. Alkaa nytkin itkettää, se oli jotenkin niin liikuttavaa. Se oli ihmisille myös viesti, että olen kunnossa.”

Vaaleanpunainen hotelli aukeaa kesäkuussa. Se ei ole enää Valtionhotelli vaan hotelli Punkaharju.

”Haluamme tuoda Punkaharjua enemmän esille. Ja Valtionhotelli saa ehkä mahtipontisen sävyn, kun sen kääntää vaikka italiaksi, L’albergo dello stato.”

Hotelli on suojeltu, joten kunnostaminen on tarkkaa työtä.

Parissasadassa vuodessa mikään ei ole muuttunut. Juuri järvimaisemat ovat parasta ja ainutlaatuisinta mitä Suomella on tarjota ulkomaalaisille turisteille. Vastaavia ei muualta maailmasta hevin löydy. Ja Punkaharju on järvimaisemien supertähti.

Valtionhotellilla tuhansien kaiken nähneiden leuat ovat loksahtaneet.

Saimi Hoyerin leuka loksahtaa sisällä hotellissa, jossa remonttimiehet työskentelevät. Aulan fläppitauluun on piirretty punaisella tussilla alaston nainen, joka on nimetty Saimiksi. Viereen on piirretty Tom of Finland -tyylinen lihaskimppu Pete.

”Mitäh!” Hoyeria naurattaa.

Koska rakennusmiehet ovat tunnettuja hienotunteisuudestaan ja herkkyydestään, piirrokset menevät hotellin edellisten pyörittäjien piikkiin.

Menossa on purkuvaihe. Hotellin käytävällä on pino Raamattuja ja vanhoja harmaita hotellikansioita. Puretuista väliseinistä on löytynyt merkkejä 1970-luvulta: valkoinen Karjala-peltitölkki, katkennut puukko ja Colt-aski.

Juhani Niiranen / HS
”Moni kysyy, että Saimi, oletko hullu, mutta minulla on täällä tuote: kansallismaisema, historiaa ja luontoa. Luonto vetää yhä enemmän ja enemmän”, tuore hotellijohtaja Saimi Hoyer sanoo.
”Moni kysyy, että Saimi, oletko hullu, mutta minulla on täällä tuote: kansallismaisema, historiaa ja luontoa. Luonto vetää yhä enemmän ja enemmän”, tuore hotellijohtaja Saimi Hoyer sanoo.

Hotellia ei kunnosteta sisältä takaisin 1800-luvun asuun.

”Sisustusprojektimme on mielenkiintoinen. Tuomme suomalaisen puun ja kiven vahvasti esiin. Sekoitamme vanhaa ja historiaa mutta uudelle pinnalle. Ei tuoda vain keisarin aikaa vaan myös nykypäivä näkyviin.”

Hotelliin tulee 12 huonetta. Rannan 15 mökistä tehdään ”metsähuoneita”. Samalla elvytetään höyrylaivayhteys Savonlinnasta Punkaharjulle. Hotellin laivalaiturissa on toinen höyrylaiva, jossa voi yöpyä.

Hotelliyhtiöön palkataan muun muassa huippukokki, höyrylaivan kapteeni ja tietysti talonmies.

”Talkkari, johon voi luottaa. Ympärivuotinen. Oma talkkari on paikan henki. Persoona, joka osaa kertoa tarinoita, tietää sienistä ja on ehkä joskus perannut kalojakin”, Hoyer kuvailee.

”Toivon töihin sellaisia ihmisiä, jotka eivät vain hoida hommiaan ja lähde himaan. Tätä tehdään yhdessä sydämellä. Itse aion olla läsnä oleva johtaja. On hienoa, että johtaja itse toivottaa vieraat tervetulleeksi ja kertoo alueesta. Se on sympaattista.”

Hotelli on auki kahdeksan kuukautta vuodessa, vilkkainta on Savonlinnan oopperajuhlien aikana. Hoyer lupaa, että he nostavat hintojaan vain maltillisesti huippusesonkina.

”Se on oikein asiakaskuntaa kohtaan. Ne, jotka varaavat ensin, saavat huoneen. Emme halua muutenkaan ylihinnoitella huoneita, vaan hintataso on sama kuin vastaavilla paikoilla ympäristössä.”

Sienet ovat Hoyerin intohimo, joten syksykin on sesonkiaikaa.

Punkaharjun metsistä löytyy yllin kyllin herkkuja, muun muassa japanilaisten huippukallista suosikkisientä tuoksuvalmuskaa. Sen kilohinta voi nousta satoihin euroihin.

Hoyer on varma, että Punkaharju vetää maailmalta ihmisiä, jotka arvostavat viileyttä, hiljaisuutta, raikasta ilmaa ja puhdasta järvivettä.

”Kohderyhmämme ovat ne ihmiset, jotka käyttävät hengityssuojaimia, kun he kulkevat suurkaupunkien kaduilla. Uskon tosi paljon tämän alueen vetovoimaan ja luontomatkailun vahvuuteen koko Suomessa”, hän kertoo.

Kymmenen vuotta sitten hänen tokiolainen ystävänsä vieraili Punkaharjun-mökillä. Ystävä oli melko vähään tyytyväinen.

”Hän oli ihan fiiliksissä pelkästä puhtaan ilman hengittämisestä. Se herätti minutkin. Me suomalaiset emme ehkä ihan tajua, mitä meillä on.”

Punkaharjun maisema pääsi 500 markan seteliin 1987, mutta Valtionhotelli ei ole ollut vuosikymmeniin mikään rahasampo, päinvastoin.

Saimi Hoyer uskoo vahvasti, että hotelli onnistuu.

”Miehelläni on monipuolista liikkeenjohdon kokemusta, ja hän on tässä vahvasti mukana. Janne Leinosella on kokemusta alueen matkailusta, ja ravintolapäälliköksi tulee ihminen, joka todellakin osaa hommat. Olen kerännyt ympärilleni osaavia ja viisaita ihmisiä.”

Jutun lähteenä on käytetty Jyrki Paaskosken kirjaa Luonnon vihreä ajatusviiva – Punkaharjun kansallismaisema.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!