Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Entinen pokerihai johtaa nyt pienpanimoa – ja uskoo jo tietävänsä seuraavan trendijuoman

Olutvillitys on kuumimmillaan, mutta Saimaan juomatehtaan toimitusjohtaja Jussi Laukkanen uskoo jo tietävänsä, mikä juoma aiheuttaa seuraavan buumin.

Maaria Drake
Kuka?

Jussi Laukkanen

33-vuotias mikkeliläisen pienpanimon Saimaan juomatehtaan toimitusjohtaja, entinen pokeriammattilainen.

Mitä tekee?

Nousi Saimaan juomatehtaan toimitusjohtajaksi, kun sen perustaja ja pitkäaikainen johtaja Pertti Oksa kuoli vuonna 2015.

Perhe

Avovaimo.

Asuu

Helsingissä ja pari päivää viikosta Mikkelissä, jossa pienpanimo sijaitsee.

Suomessa on käynnissä huurteinen olutbuumi. Alati kasvavaa oluiden kirjoa maistelevat yhä enemmän muutkin kuin varsinaiset olutharrastajat.

Kysynnän kasvaessa tarjontakin on kasvanut. Pienpanimoiden määrä Suomessa on kaksinkertaistunut runsaassa kolmessa vuodessa.

Vaikka oluen kokonaiskulutus laskee, pienpanimo-oluiden myynti kasvaa.

Alan pioneerit ennustivat buumin jo parikymmentä vuotta sitten, kun panimojen perustaminen vapautui. Pioneereista on jäljellä enää muutama.

Yksi niistä on mikkeliläinen Saimaan juomatehdas, Suomen toiseksi vanhin pienpanimo.

Perinteikkään yrityksen perustaja ja pitkäaikainen toimitusjohtaja Pertti Oksa kuoli viime vuonna. Seuraaja Jussi Laukkanen, 33, nousi panimon johtoon pokeripöydästä.

Hän uskoo jo tietävänsä, mikä juoma aiheuttaa seuraavan buumin. Mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

Mennään ensin Saimaan juomatehtaan alkuaikaan, jolloin Jussi Laukkasen urasta panimossa ei ollut vielä tietoakaan.

Ravintolayrittäjä Pertti Oksa perusti pienpanimon Mikkeliin vuonna 1995 eli heti, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin ja pienpanimoiden lupien myöntäminen siirtyi Alkolta Valviralle.

Alko ei käytännössä ollut myöntänyt lainkaan pienpanimolupia, joten muutos oli merkittävä: lähes kuka tahansa voi anoa lupaa panna olutta ja kriteerit täyttäessään saada luvan.

Oksalla oli pitkä kokemus alasta. Hänellä oli ennen ensimmäistä panimoaan monenlaisia ravintoloita ruokapaikoista topless-baariin. Olutravintoloissakin hän oli edelläkävijä.

”Pertin intohimo oli kasvattaa oluttarjontaa. Hän halusi olla mukana trendeissä mieluummin liian aikaisin kuin myöhään”, Jussi Laukkanen kertoo.

Oksan ensimmäinen panimo Oksan omistaman Pub Naapurin kellarissa. Pienillä 200 litran laitteilla pantiin olutta Oksan omien ravintoloiden tarpeisiin.

”Ensimmäiset oluet olivat kuulemma aika mielenkiintoisia, sellaisia harjoittelueriä.”

Samat laitteet ovat yhä käytössä. Nyt niillä valmistetaan olutta helsinkiläisessä panimoravintola Bruuverissa, joka toimii Saimaan juomatehtaan tuotekehitysyksikkönä.

Kun panimo osti Lappeenrannassa toimineen toisen panimon 2002, tuotantoerät kasvoivat kolmeentuhanteen litraan. Olutta alkoi olla omien ravintoloiden tarpeisiin liikaakin, joten sitä alettiin myydä eteenpäin.

Vuonna 2011 pienpanimon myynti laajentui valtakunnalliseksi. Tänä vuonna Saimaan juomatehtaassa valmistetaan puolitoista miljoonaa litraa olutta.

Näin valmistuu Saimaan juomatehtaan olut
Näin valmistuu Saimaan juomatehtaan olut
Mikkeliläinen Saimaan juomatehdas on yksi Suomen vanhimmista pienpanimoista. Toimitusjohtaja Jussi Laukkasen oma lempiolut on kiinni tilanteesta: kesällä maistuu raikas, vaalea olut, kun taas talvella miellyttävät tummemmat ja täyteläisemmät maut. Toimittaja: Maaria Drake, kuvaus ja leikkaus: Janne Järvinen

Samaan aikaan, kun panimo kasvoi, Jussi Laukkanen vasta pohdiskeli tulevaisuuttaan. Hän opiskeli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kansainvälistä liiketoimintaa ja valmistui 2008.

Valmistumisen jälkeen moni haluaa suoraan työelämään. Ei Laukkanen. Hänet vei pokeri.

Pelin pariin houkutteli alun perin veli, joka pelasi pitkään ammatikseen. Jussi Laukkasella intohimo lähti kokeilusta.

Ville-Veikko Kaakinen / HS
Jussi Laukkanen elätti itsensä pokerilla vuodesta 2007 vuoteen 2009.
Jussi Laukkanen elätti itsensä pokerilla vuodesta 2007 vuoteen 2009.

”Kun huomasin, että tällähän voi tienata rahaa, se motivoi. Halusin kehittyä pelaajana, ja kun kehitystä alkoi tapahtua, halusin jatkaa.”

Laukkanen elätti itsensä pokerilla vuodesta 2007 vuoteen 2009. Hän löi korttia enimmäkseen internetissä, mikä mahdollisti pelaamisen milloin missäkin päin maailmaa.

Noin kuukauden vuodesta hän pelasi kasinoilla.

Suurimmissa pokeripeleissä voi liikkua jopa miljoonia euroja. Laukkanen ei ikinä pelannut niin suurista summista.

”En koskaan kyennyt huipulle. Tienasin sen verran, että pystyin rahoittamaan reissut ja jotakin jäi sukanvarteenkin.”

Hän joutui usein selittelemään, mitä oikeastaan tekee työkseen. Pokeri ei kuulostanut kaikkien korvaan oikealta, rehelliseltä, työltä. Pokeribuumin alkuvaiheissa, kun ammattipelaajat olivat vielä harvassa, sitä vierastettiin uhkapelinä ja ajantuhlauksena.

Laukkanen perusteli pelaamista sekä itselleen että muille siten, että menossa oli mukava välivaihe, joka kyllä loppuisi jossakin vaiheessa. Myös veljen menestys pokeriareenoilla auttoi varsinkin silloin, kun uravalintaa piti selitellä lähimmille ihmisille.

Ei pokeri siis ollut ihan oikea työ Laukkaselle itselleenkään. Missään vaiheessa hän ei haaveillut tekevänsä siitä eläkeuraa.

Pelaaminen alkoi puuduttaa. Kärsimättömälle luonteelle ei enää sopinut päivät pitkät tietokoneen ääressä istuminen.

Pokeribuumi oli kuumimmillaan, kun Laukkasesta alkoi tuntua, ettei hän pysty enää kehittymään samaan tahtiin kuin ennen.

Pärjätäkseen olisi pitänyt olla mukana isojen rahojen peleissä, eikä sinne ollut halua.

”Ensimmäinen vuosi oli huumaa, toinen työntekoa ja kolmas melkein jo hampaat irvessä tekemistä.”

Lopettamispäätös alkoi kypsyä, ja lopulta se oli helpotus. ”Oli hienoa päästä takaisin reaalimaailmaan.”

Todelliseen maailmaan palaamista helpotti, että työpaikka oli käytännössä jo tiedossa. Työtarjous oli jäänyt mikkeliläisen pienpanimon pöydälle odottamaan.

Saimaan juomatehdas, joka oli silloin vielä nimeltään Saimaan olut, oli tullut Laukkaselle tutuksi opiskeluaikana. Hän teki yritykseen liittyvän kandidaatin tutkielman ja sittemmin myös gradun.

Yhteistyön jatkamisesta puhuttiin jo tuolloin, mutta pokeri vei Laukkasen muutamaksi vuodeksi.

Kiinnostus olutalaa kohtaan oli syttynyt jo opiskelijavaihdossa Saksassa. ”Siellä tajusin, ettei olut ole ainoastaan päihtymisen väline. On se toki sitäkin, mutta oluesta on paljon muuhunkin.”

Tarjous oli vielä muistissa molemmilla osapuolilla, kun Laukkanen lähestyi Oksaa uudestaan pokeriuran jälkeen 2010. Työsopimus kirjoitettiin saman tien.

Laukkanen nimitettiin toimitusjohtajaksi viime vuonna. Oksa kuoli keväällä 2015 pitkäaikaiseen sairauteen. Laukkanen oli ehtinyt olla varatoimitusjohtaja jo runsaat puolitoista vuotta.

”Pertti oli mielenkiintoinen heppu, sellainen lupsakka savolainen visionääri. Sain seurata hänen työtään vierestä monta vuotta. Nyt jatkamme hänen elämäntyötään.”

Kesällä raikas ja vaalea, talvella tumma ja täyteläinen. Näin Jussi Laukkanen kuvailee omaa olutmieltymystään.

Suomalaiset ovat olleet vaalean lagerin kansaa. Nyt ollaan hyvää vauhtia siirtymässä erilaisten oluiden kirjoon. Esimerkiksi Indian pale ale eli IPA ja American pale ale eli APA ovat kasvattaneet suosiotaan jo vuosia.

”Ennen vuotta 1995 tarjonta oli lähestulkoon pelkkää vaaleaa lageria. Nyt tarjonta kasvaa vauhdilla, ja tyylit venyvät ja paukkuvat, mikä on hieno asia.”

Kun kysyntä kasvaa, tarjonta kasvaa, ja päinvastoin, ja samalla ihmisten oluttuntemus on karttunut. Oluttapahtumat ovat lisääntyneet, ja olut on arkipäiväistynyt. Se on Laukkasen mielestä tervetullutta.

Silti Suomen olutkulttuurin kehitys laahaa jäljessä. Edellä ovat muut Pohjoismaat Tanska etunenässä, monet muut Euroopan maat ja varsinkin Pohjois-Amerikka.

Yhdysvallat on pienpanimoiden ja craft-oluiden eli käsityönä valmistettujen oluiden edelläkävijä, josta meilläkin otetaan mallia ja vaikutteita.

”Siellä ollaan meitä puoli valovuotta edellä.”

Suomalaisten kulutustottumukset ovat kuitenkin muuttumassa, eivätkä pelkästään oluen ja panimoiden osalta, Laukkanen huomauttaa. Myös pienleipomot, kahvipaahtimot ja muut pienyritykset ovat trendikkäitä.

”Teollista tuotantoa ei enää suosita, vaan halutaan tukea pienyrittäjiä. Ihmiset haluavat viestiä yksilöllisillä valinnoilla omaa identiteettiään.”

Myös kotimaisen ja ympäristöystävällisen tuotannon suosiminen on muodikasta. Saimaan juomatehdas haluaa vastata siihen kysyntään. Laukkasen mukaan hänelle on tärkeää, että hänen johtamansa yritys on mahdollisimman ekologinen.

Ympäristöä pyritään ajattelemaan panimon kaikessa tekemisessä. Esimerkiksi oluen valmistuksessa muodostuva mäskijäte viedään juvalaiselle sikalalle rehuksi.

”Rehua syövät siellä mallaspossut, jotka sitten päätyvät helsinkiläisiin à la carte -ravintoloihin asti”, hän mainitsee.

Juomatehtaan mäskillä ruokittua mallaspossua saa Helsingissä esimerkiksi Bruuverissa, Finnjävelissä ja Murussa.

Moni suomalaisen alkoholiteollisuuden toimija on sitä mieltä, että säännöt ja rajoitukset ovat liian tiukkoja. Alkoholilla on vahva turmiollinen leima.

Laukkanenkin kritisoi turhaa hössötystä. Liian tiukat rajoitukset eivät ole kenenkään etu, eivät panimoyrittäjien eivätkä yhteiskunnan, hän sanoo.

”Suomessa on todella vahva vastakkainasettelu alan yritysten ja alkoholin kulutuksen vähentämistä ajavien tahojen välillä. Parempi tulos saavutettaisiin yhteisellä pitkäjänteisellä valistavalla työllä. Leimaamalla alkoholi piruksi ei saavuteta mitään, kaikkein vähiten kestävää muutosta.”

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin pikkuhiljaa menossa, Laukkanen myöntää. Yhteiskunnan normienpurkutalkoot koskevat myös panimoalaa.

Valmisteilla oleva alkoholilainsäädännön muutos on Laukkasen mielestä askel oikeaan suuntaan. Kaupoissa saisi ensi vuodesta alkaen myydä aiempaa vahvempaa, 5,5 prosentin vahvuista juomaa, kun nykyinen raja on 4,7 prosenttia.

Se on suuri mahdollisuus pienpanimoille, hän sanoo.

Hallituspuolueet ovat myös päässeet sopimukseen lainkohdasta, joka toteutuessaan sallisi pienpanimoiden myydä tuotteitaan suoraan valmistuspaikalta.

Nyt se ei ole mahdollista ilman erillistä elintarvikekioskia. Kioskistakin on saanut myydä vain alle 4,7 alkoholiprosentin tuotteita.

Ulosmyyntioikeus vaatii vielä EU-komission hyväksynnän. Käytännössä muutos voi venyä pitkälle ensi vuoteen.

”Ulosmyyntioikeus olisi pienpanimoille iso asia. Olisi se sitä myös esimerkiksi matkailulle.”

Pienpanimoiden osuus oluen kokonaismyynnistä on noin kolme prosenttia. Vaatimaton luku ei tarkoita sitä, että alalla menisi huonosti: oluen kokonaismyynti laskee jatkuvasti, mutta pienpanimotuotteiden myynti kasvaa.

Miten on mahdollista, että pienet panimot kasvavat silloinkin, kun markkinat eivät?

”Harvinaistahan se on”, Laukkanen myöntää ja arvelee, että kasvu liittyy jälleen kulutustottumusten muuttumiseen – siihen, mitä halutaan suosia tilanteessa, jossa taantuma koettelee lähes kaikkia aloja.

Eikä pienpanimoiden markkinahuippua ole läheskään saavutettu, Laukkanen uskoo.

Harva pienpanimo haikailee kasvua isoksi panimoksi. Pieni pystyy reagoimaan nopeasti ja joustavasti kysyntään ja kokeilemaan uusia asioita rohkeasti, Laukkanen perustelee.

”Toki haemme kasvua, mutta se ei ole itseisarvo. Mieluummin teemme pitkäjänteistä työtä laadun eteen.”

Sitä paitsi jos Saimaan juomatehdas haluaisi kasvaa ulos pienpanimon statuksesta, sen myynnin pitäisi kymmenkertaistua.

Pienpanimoksi lasketaan panimo, jonka vuosimyynti on enintään 15 miljoonaa olutlitraa. Saimaan juomatehtaan ennustettu myynti tänä vuonna on 1,5 miljoonaa litraa.

”Eikä se 15 miljoonaakaan riittäisi, jos haluaisi pärjätä kilpailussa.”

Siitä päästäänkin Laukkasen ennustukseen, mikä on pienpanimoiden seuraava hittituote: siideri. Se voi tuntua yllättävältä, sillä siiderin myynti on laskenut Suomessa tasaisesti kymmenen vuotta.

”Sama noste, joka nyt on käynnissä oluiden osalta, tullaan näkemään myös siidereissä”, hän uskoo.

Saimaan juomatehtaan tämän vuoden merkittävin uutuus on ollut craft-siideri.

”Se litku, jota Suomessa myydään siiderinä, ei ole siideriä nähnytkään”, Laukkanen sanoo.

Aito siideri on omenoista puristetusta mehusta käyttämällä valmistettua, hän opastaa. Ei sitä keinotekoisilla makeutusaineilla ja aromeilla kyllästettyä viinipohjaista juomaa, jota kauppojen hyllyiltä enimmäkseen saa.

”Esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa sitä ei saisi edes kutsua siideriksi.”

Yhdysvallat on craft-siidereissäkin johtavassa asemassa. Saimaan juomatehdas haluaa olla sitä Suomessa.

Pokeria Laukkanen pelaa enää omaksi ilokseen, lähinnä kavereiden kanssa mökillä.

Jotakin pokerivuosista jäi käteen vaikkei miljoonia irronnutkaan. Laukkanen on huomannut, että pokerissa ja panimobisneksessä on paljon samaa.

Molemmissa vaaditaan kykyä erottaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Kummassakin yritetään analyyttisesti löytää paras mahdollinen tapa toimia – olkoon kyseessä markkinoiden arviointi tai pokerikäsi.

Molemmissa on hyötyä psykologiasta, siitä, että ymmärtää vastapuolta.

”Pokeria pelatessa pitää tehdä päätöksiä nopeasti. Se on yritysmaailmassakin vain hyödyksi.”

 

Olutta Saimaan rannalta

 Pienpanimo Naapuri perustettiin Mikkeliin 1995.

 Vuonna 2002 sen omistaja Pertti Oksa osti lappeenrantalaisen Saimaan panimon.

 Vuonna 2011 nimi muutettiin Saimaan juomatehtaaksi.

 Vuonna 2013 uusi tehdas Mikkeliin.

 Nykyinen keittokoko 6 000 litraa, vuosituotanto 1,5 miljoonaa litraa.

 Liikevaihto hieman alle kolme miljoonaa euroa.

 14 vakituista työntekijää.

 Siirtyi kesäkuussa tuotannossaan Eko-energiaan ensimmäisenä suomalaisena panimona. Eko-energia on Suomen luonnonsuojeluliiton luoma Euroopan laajuinen sähkön ympäristömerkki.

 Yritykselle ja sen tuotteille on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu-tunnus ensimmäisenä suomalaisena pienpanimona.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!