Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Köyhän on pakko ostaa halpaa ja huonoa – ja yrityksille se on hyvin kannattavaa

Köyhät kuluttavat yhä useammin tavalla, joka ei edesauta köyhyydestä nousemista. Vähävaraiset joutuvat loppupeleissä maksamaan monikertaiset hinnat, kirjoittaa Alf Rehn.

Raha
 
Alf Rehn
Kirjoittaja on professori.

Vanha kansa sanoi, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Sanonta on hieno esimerkki arjen talousajattelusta, joka voi tiivistää paljon viisautta muutamaan sanaan. Juuri köyhänhän tulisi panostaa laatuun ja kestävyyteen.

Tuolloin tosin elettiin aikaa, jolloin sanonnan mukaan pystyi elämään. Eivät köyhät silloinkaan kulutusjuhlaa viettäneet mutta ostivat niin hyvää kuin pystyivät, koska tiesivät sen olevan taloudellisesti järkevin vaihtoehto.

Nyt maailma on erilainen. Köyhätkin kuluttavat mutta yhä useammin tavalla, joka ei edesauta köyhyydestä nousemista. Näennäisesti halvat tuotteet ja yritykset, jotka niitä tuottavat, ovat keskeinen osa ilmiötä.

Yhdysvalloissa on paheksuttu sitä, että vähävaraiset ovat usein roskaruuan suurkuluttajia. Miksi sosiaalituella elävä vie lapsensa syömään hampurilaisia terveellisen kasvisruuan sijaan?

No koska lähin paikka, joka myy tuoreita vihanneksia, voi olla kaukana, ja bussikin maksaa. Juustopurilaisen saa taalalla.

Ongelma on, että vaikka hampurilainen on halpa, sen kulut voivat olla varsin isot. Huono ruokavalio ei edesauta lasten kehittymistä ja johtaa sairauksiin, lihavuuteen ja kaikkiin niihin kustannuksiin, jotka niistä aiheutuvat.

Sokerikin on halpaa, ja pitemmän päälle myrkkyä. Tupakasta puhumattakaan: se voi tuntua halvalta tavalta vähentää stressiä ja nälkää, vaikka kaikki tietävät sen kustannukset pidemmän päälle.

Nykyisin saa helposti halvalla huonoa, ja samaan aikaan laatu kallistuu kallistumistaan.

Moni yritys on löytänyt tästä itselleen sopivan position joko myymällä halpoja vaatteita, jotka hajoavat parin käytön jälkeen, tai ottamalla laadusta katteet, joihin vain hyvätuloisilla on varaa. Laadukkaan myyminen järkevään hintaan kun pienentää voittoja.

Köyhälle tämä on loukku. Rahat riittävät juuri ja juuri halvan ostamiseen mutta eivät aina tuotteen korvaamiseen uudella hetkeä myöhemmin. Joten kierre jatkuu ja jyrkkenee.

Tällä kolumnilla ei ole onnellista loppua. Minulla ei ole tähän taikaloitsua, ja halvan myyminen köyhille on hyvin kannattavaa.

Me tiedämme kaikki, että kuluttaminenkin eriarvoistuu ja että vähävaraiset joutuvat loppupeleissä maksamaan monikertaiset hinnat, mutta emme suuremmin puhu tästä.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, ei. Ikävä kyllä köyhällä ei nykyisin ole varaa ostaa muutakaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!