Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Koodauslähettiläs opettaa nuorille, että he voivat oppia mitä tahansa – ”Kaikilla on oltava samat mahdollisuudet teknologiaan”

Henrietta Kekäläinen ymmärsi Nasan tutkimuslaitoksessa, että kannattaa tehdä projekteja, jotka vaikuttavat vähintään miljardin ihmisen elämään.

Jani Timonen HS
Kuka?

Henrietta Kekäläinen

 Espoossa vuonna 1988 syntynyt yrittäjä.

 Opiskellut Wienin kauppakorkeakoulussa Itävallassa ja Singularity Universityssä Yhdysvalloissa.

Mitä tekee?

 Nuoria ohjelmointiin innostavan Mehackitin perustaja. Ollut mukana myös kansainvälisen Rails Girls -järjestön toiminnassa.

 Puhunut työstä, tulevaisuudesta ja koodaamisesta esimerkiksi Slushissa ja TedX:ssä.

 Järjestänyt tapahtumia muun muassa Hollannissa, Intiassa, Itävallassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa.

Mitä harrastaa?

 Askartelua ja joogaa sekä ulkoilua meripartiossa.

Digitalisaatiosta olisi paljon enemmän hyötyä kaikille, jos ihmiset ymmärtäisivät, miten teknologia rakentuu, sanoo Mehackitin perustaja Henrietta Kekäläinen.

Kekäläinen on yksi Suomen tunnetuimmista koodaamistaidon puolestapuhujista. Hänen mielestään koodauksen pariin tarvitaan muitakin kuin synnynnäisiä nörttejä. Hän oppi itse koodaamaan vasta aikuisena.

Kekäläinen haluaakin herättää erilaisten ihmisten innostuksen teknologiaa kohtaan, ei pelkästään opettaa koodaamista jo valmiiksi kiinnostuneille.

Hänen oivalluksensa koodaamisosaamisen jakamisesta mahdollisimman monelle syntyi Nasan tutkimuskeskuksessa Piilaaksossa 2013. Hän osallistui kymmenen viikon pituiselle kurssille, johon valitaan maailmanlaajuisesti vain alle sata hakijaa tuhansien joukosta.

Kurssin osallistujia yhdistää yksi asia: halu ratkaista nälänhädän ja köyhyyden kaltaisia ihmiskunnan suurimpia ongelmia. Kurssin lopuksi tehtiin ryhmissä projekti, jonka tavoite oli vaikuttaa miljardin ihmisen elämään.

Vuonna 2014 perustettu Mehackit on vaikuttanut tuhansiin nuoriin, mutta todella yrityksen työn jälki alkaa näkyä lähitulevaisuudessa, kun nuoret kasvavat ja alkavat miettiä, mitä tekisivät elämässään.

Ohjelmointi otettiin tänä syksynä peruskoulujen opetussuunnitelmaan. Kekäläisen mielestä koodaaminen on 2010-luvun perustaito.

Uusi opetussuunnitelma ei koske suoraan Mehackitia, vaikka yritys on aiemmin järjestänyt työpajoja 6–12-vuotiaille. Nykyisin se keskittyy lukiolaisiin.

”On väärin, että kouluista tulee edelleen ulos satojatuhansia nuoria, jotka eivät saa tietää mitään ohjelmoinnista, jos vanhemmat eivät satu työskentelemään teknologia-alalla tai olemaan myönteisiä teknologiaa kohtaan. Perusoikeuksien kannalta on tärkeää, että kaikilla on samat mahdollisuudet teknologiaan.”

Kekäläinen opiskeli lukiossa etenkin kieliä, ja kotona puhuttiin myös englantia, sillä hänen isänsä on puoliksi kanadalainen. Koodaamiseen hän tutustui vasta myöhemmin.

”Olen edelleen aika huono koodaamaan”, hän sanoo vaatimattomasti ja avaa kannettavan tietokoneensa. Hän näppäilee kovaa ja esittelee ”sämplejä, joita voi vaihtaa johonkin”.

”Täällä on tosi mukavat kirjastot”, Kekäläinen kertoo esitellessään ohjelmaa, jolla jokainen voi opetella koodausta.

Näyttää helpolta, liian helpolta. Salaperäisen ja vaikean kielen opettelusta ei ole tietoakaan, ja se on tarkoituskin.

”Aluksi voimme tehdä musiikkia ja myöhemmin vaikka energiansiirron monitorointisysteemejä. Teknologian kanssa puuhastelun pitää olla hauskaa ja normaalia.”

Kekäläinen muistaa omilta kouluajoiltaan vain harvoja kosketuksia teknologiaan. Hän rakensi ala-asteen puukäsityötunnilla majakan, jossa oli vilkkuva valo, mutta siinä kaikki.

Nykyisin hän rakentaa kuusivuotiaan serkuntytön kanssa ponidiskoja, joiden valot saa vilkkumaan elektroniikkakomponenteilla. ”Siinäkin yhdessä tekeminen on se siisti juttu.”

Hän muistaa hyvin hetken, jolloin koodaamisen salat avautuivat.

”Minulle tuli yhtäkkiä samanlainen tunne kuin biologian tunnilla, kun tajusin, miten puut rakentuvat maailmaan. Kun nyt katson autoja, liikennevaloja, rakennuksia tai vesijärjestelmiä, ymmärrän, miten ne toimivat.

Saman maailman ovet hän haluaa avata mahdollisimman monelle nuorelle.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa kerrotaan, että ”digitalisaatio on hallituksen strategian läpileikkaava teema”.

Kekäläinen haluaa, että digitalisaatio ymmärrettäisiin vielä tätäkin laajemmin.

”Kaikki puhuvat digitalisaatiosta, mutta lopulta se tuottaa vain työkaluja. Meidän pitää lopulta itse päättää, mitä me niillä työkaluilla teemme. En usko, että koodi sinänsä ratkaisee ongelmia.”

Ratkaisut eivät liity pelkästään teknologiaan. Kekäläisen mukaan YK:n vuosituhattavoitteet, kuten kestävän kehityksen turvaaminen ja peruskoulutusmahdollisuuksien luominen kaikille, olisivat saavutettavissa.

”Me emme vain tee mitään, eikä se ole tietokoneen vika. Meitä ei vain kiinnosta tarpeeksi.”

Siksi hän haluaa teknologian pariin eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Paras paikka kipinän sytyttämiseen on koulu.

Järkkäilijä ja sähläilijä, näin Kekäläinen kuvailee itseään. Hän kertoo, että on aina halunnut vaikuttaa asioihin mutta ei aiemmin tiennyt, miten.

Lukion jälkeen Kekäläinen lähti yli vuodeksi Intiaan. Sielläkin hän järkkäili asioita: tapahtumia ja matkoja turisteille.

Intian jälkeen hän muutti Itävaltaan opiskelemaan kauppatieteitä. Hän osasi saksaa vain auttavasti opiskeltuaan kieltä muutaman kurssin lukiossa. Tämä haittasi tenttien läpäisyä muttei estänyt ravintoloissa työskentelyä.

Uutta projektia miettiessään hän on usein työskennellyt tarjoilijana. Ensimmäistä kertaa lukiossa.

Jo lukiolaisena diplomaatin urasta haaveillut Kekäläinen pääsi Itävallan jälkeen kesätöihin ulkoministeriöön, jossa hän oli muun muassa tuomassa Venäjän silloista pääministeriä, nykyistä presidenttiä Vladimir Putinia Suomeen.

Samoihin aikoihin, 2010-luvun alussa, startup-innostus alkoi levitä Suomessa.

Kekäläinen tutustui ystäviensä kautta opiskelijoiden Aaltoes-yrittäjyysyhteisöön ja vaihtoi hidasliikkeisen diplomatian nopeatempoiseen yrittäjyyteen.

Sitten alkoikin tapahtua.

Kekäläinen oli tuomassa Piilaakson legendaarista sarjayrittäjää, professori Steve Blankia Suomeen syksyllä 2011. Kalenteri täyttyi tapahtumien järjestämisestä: Kekäläinen järjesti Pioneers-teknologiafestivaalin Itävaltaan, ja hänet kutsuttiin mukaan Linda Liukkaan ja Karri Saarisen perustamaan Rails Girls -yhteisöön.

Rails Girls houkuttelee naisia teknologian pariin. Mehackitin ajatus on samantapainen, mutta kohteina ovat lapset ja nuoret.

Teknologian ja yrittäjyyden maailma oli uusi Kekäläiselle, joka ei aina tiennyt, mistä ympärillä puhuttiin.

”Oli todella ristiriitaista tutustua ohjelmistokehityspiireihin ennen kuin olin itse ohjelmoija. Minun piti vain imeä tietoa kuin sieni ja googlata yöllä, mistä ihmiset oikein puhuivat.”

Vaikka Kekäläinen ei tiennyt uudesta maailmasta mitään, hän sai tavata uusia ihmisiä muun muassa Startup Saunassa Espoon Betonimiehenkujalla.

”Sinne sai mennä, vaikkei ymmärtänyt mitään. Ketään ei arvosteltu, ja ideoita arvostettiin.”

Suurin muutos oli vasta edessä.

Pioneers-festivaaleilla synteettisen biologian tutkija Daniel Kraft ehdotti, että Kekäläinen hakisi Piilaakson Singularity Universityyn. Yliopistoa pidetään luovien nerojen paikkana. Osallistujia tulee kaikkialta maailmasta.

Tulevaisuudentutkimuksessa teknologisen singulariteetin perusajatus on kärjistetysti, että tekoäly kehittyy ja kiihtyy niin paljon, etteivät ihmiset enää täysin pysy mukana kehityksessä.

Osallistujat saattoivat miettiä aivojen uusiutumista tai sitä, miten 3d-tulostimella voitaisiin tulostaa työkaluja avaruusasemalla.

Kekäläisen vahvuus oli tehdä teknologiasta ihmisläheistä, jokaista koskettavaa. Hän osallistui Singularity Universityn Global Solutions Program -kurssille kesällä 2013 Nasan tutkimuskeskuksessa.

Kekäläisen pienryhmä synnytti C-cool-nimisen yrityksen. Nykyisin sen nimi on Carbo Culture, ja sen tavoitteena on tehdä biomassasta energiatehokasta biohiiltä.

Samalla Kekäläinen ymmärsi, että koodausosaamista pitäisi jakaa mahdollisimman monelle.

”Jos jotakin voi opettaa niin sitä, että hyviä asioita voi tehdä ylikansallisesti. En usko, että yksikään lapsi saa kurssilla heti sellaisen elämyksen, että nyt käskin tietokonetta ja voin olla myöhemmin kuin Bill Gates.”

Samana vuonna 2013 alkoi kehittyä myös Mehackit. Aluksi Kekäläinen ystävineen järjesti pienen teknologiapajan espoolaisten tuttavien lapsille. Koodauskursseille oli kuitenkin niin paljon tulijoita, että ajatus yrityksestä alkoi kehittyä.

”Ajattelimme aika pian, että meidän pitäisi mennä kouluihin, jotta saisimme mukaan muitakin kuin insinöörien lapsia.”

He huomasivat, että eniten teknologiasta olivat jääneet paitsi lukiolaiset. Nykyisin Mehackit järjestää vapaavalintaisia seitsemän viikon kursseja lukiolaisille.

Kursseilla voidaan käsitellä esimerkiksi robotiikkaa ja elektroniikkaa tai kuvataidetta ja koodausta.

”Haluamme yhdistää eri aineita. Projekti voi olla itsestään ohjautuvan imurin kaltainen pikkurobotti, animaatio tai taideteos. Tärkeintä on, että jokainen saa aikaiseksi jotain konkreettista.”

Koulujen valmiuksissa on edelleen valtavia eroja.

”Joillakin robotiikkakursseilla oppilaat voivat olla todella innoissaan, kun taas joissakin kouluissa reilusti yli puolet oppilaista on sellaisia, jotka eivät ole ikinä edes ajatelleet tekevänsä jotain tällaista.”

Kursseilla Mehackit tarjoaa opastusta, mutta pajoja vetävät aina paikalliset ohjaajat. Esimerkiksi Oulussa oululainen opiskelija voi opettaa koodaamista muille opiskelijoille.

Koulun opettajakin voi osallistua kurssille, jos haluaa. Jos opettaja osaa jo jotain, hän voi käyttää materiaaleja, jotka ovat ilmaiseksi kaikkien saatavilla osoitteessa mehackit.org.

”Usein ensimmäinen kurssi menee meidän kautta, mutta sitten opettajat saattavat innostua ja vetävät seuraavan kurssin itse.”

Kursseilta ei kävele ulos valmiita koodareita, vaikka niitäkin yritykset ovat Mehackitilta kyselleet.

Tänä syksynä Mehackit järjestää yli viisikymmentä kurssia yhdeksällä paikkakunnalla Suomessa. ”Se ei kuulosta paljolta, mutta siinä on yhtäkkiä tuhansia tunteja koodaamista.”

Kokemusta on jo niin paljon, että Mehackit tekee ensimmäisen pilottikurssin Tukholmassa syksyllä. Seuraavaksi laajentumissuunnitelmissa ovat Norja ja Britannia.

”Ruotsissa on vähän erilainen koulujärjestelmä. Jos kaikki menee hyvin, toivon heidän suosittelevan meitä ja sanovan, että tämä toimii myös muualla kuin Suomessa.”

Kursseja ostavat koulut ja kunnat. Tuotekehitystä ovat rahoittaneet yritykset, kuten eteläkorealainen teknologiajätti Samsung.

Kekäläinen on tyytyväinen siihen, miten Mehackit on jo vaikuttanut nuorten elämään. Parhaita ovat hetket, kun vielä alussa epävarma nuori katsoo kurssin lopussa robottia, jonka hän itse on saanut liikkumaan, hän sanoo.

”Haluamme tällä tavalla kasvattaa teknologista itseluottamusta. Se antaisi tuhansille nuorille enemmän vaihtoehtoja siihen, mitä he voisivat tehdä tulevaisuudessa.”

Tulevaisuudessa teknologiaan liittyy entistä enemmän muutakin työtä kuin koodaamista, Kekäläinen sanoo. ”Tarvitaan koodaamista ymmärtäviä muotoilijoita ja filosofeja, kun mietitään, mitä tällä kaikella oikein tehdään.”

Samalla ihmisten ei tarvitsisi enää tehdä vaarallisia töitä, hän toivoo.

Eikä teknologian ymmärtämisestä ole haittaa silloinkaan, kun vain hankkii palveluita.

”Yksi Mehackit-kurssi ei valmenna ostamaan terveys-it-palveluita valtiolle, mutta se voi herättää kiinnostuksen asioita kohtaan.”

Kovan luokan teknologia-ammattilaisista tämä voi kuulostaa pehmeältä.

Lapset ja nuoret kaipaavat kuitenkin juuri pehmeitä taitoja, Kekäläinen sanoo.

”Sellaisten nuorten mielestä on tärkeää, että he oppivat uskomaan voivansa oppia mitä tahansa. Uusia asioita ja menetelmiä tulee koko ajan, ja tällöin hyvin pärjäävät ne, joilla on minä voin -asennetta.”

Hän uskoo, että pehmeiden taitojen oppiminen vähentäisi vauhdista putoavien lasten ja nuorten määrää.

”Ehkä oppimista mittaavissa rankingeissa pitäisi katsoa sitäkin, mikä määrä oppilaista on aktiivisesti mukana tietyssä iässä. Se kertoisi siitä, onko nuorilla luottavainen olo lähteä uusiin juttuihin koulun jälkeen.”

Kekäläinen on itse hypännyt elämässään rohkeasti uusiin juttuihin ja kannustaa nuoria samaan:

”Uusien asioiden toteuttaminen vaatii vain päättäväisyyttä ja uskallusta.”

Fakta
Mehackit

 Perustettu vuonna 2014.

 Tarjoaa luovan teknologian lukiokursseja ja järjestää nuorten tapahtumia.

 15 työntekijää.

 Liikevaihto 318 000 euroa vuonna 2015.

 Tulos 58 000 euroa vuonna 2015.

Mika Ranta / HS
Henrietta Kekäläisen yritys Mehackit opettaa lapsia ja nuoria koodaamaan. Työpajoissa ohjelmoidaan ja rakennetaan esimerkiksi pieniä robotteja.
Henrietta Kekäläisen yritys Mehackit opettaa lapsia ja nuoria koodaamaan. Työpajoissa ohjelmoidaan ja rakennetaan esimerkiksi pieniä robotteja.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!