Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kossu oltiin pilata hienostelulla, ja samppanja sopii suomalaisten suuhun – Pekka Ylänkö menestyy tuntemalla juomatapamme

Mister Champagne ei usko, että Suomessa samppanja kaadettaisiin koskaan suoraan lavuaariin niin kuin Ruotsissa

Raha
 
Heidi Piiroinen / HS
Pekka Ylänkö markkinoi samppanjaa, jonka myynti on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Pekka Ylänkö markkinoi samppanjaa, jonka myynti on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Pekka Ylänkö on 55-vuotias helsinkiläinen mies.

Hän on myynyt ja markkinoinut trukkeja, videokasetteja, teippiä ja toimistotarvikkeita. Nyt mielessä pyörii vain alkoholi – taas. Ilman sitä työstä ei tulisi mitään. Työhuoneessa onkin monta pulloa.

Hän muistelee kaihoisasti liian lyhyeksi jäänyttä jääkiekkouraansa, joka päättyi, kun Karhu-Kissat nousi ykkösdivariin ja aikoja, jolloin Mika Häkkinen hallitsi F1-ratoja.

Kotona teini-ikäiset lapset suuttuessaan haukkuvat häntä luuseriksi.

Tavallaan Ylänkö onkin luuseri, sillä hänen edustamastaan kuudesta samppanjamerkistä vain viisi kuuluu maailman suurimpiin, tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin. Se kuudes, Mercier, on ainoastaan Ranskan myydyin samppanja.

Ylänkö on Moet Hennessy Suomen maajohtaja. Alkoholiyhtiö Moet Hennessy on osa jättimäistä ranskalaista Moet Hennessy Louis Vuitton -luksusbrändikonsernia.

Emokonserni LVMH omistaa yli 70 nimekästä tuotemerkkiä, mutta satoja vuosia vanhat samppanjatalot ovat sen kruununjalokiviä: Krug, Dom Perignon, Veuve Clicquot, Moet & Chandon ja Ruinart.

”Levitän samppanjan ilosanomaa Suomessa”, Ylänkö sanoo. Se on kovaa työtä, mutta hän on erittäin hyvä siinä.

”Olen ylpeä työstäni ja nautin siitä, että minulla on mahdollisuus työskennellä juuri tässä konsernissa.”

Aivan kuin hän olisi käynyt Ranskan muukalaislegioonan ja erikoistunut siellä markkinointiin ja charmiin ja hionut kykyään iskeä juuri siihen ali- ja ylipukeutumisen välissä olevaan pehmeään kohtaan.

Legendaarinen seurapiiritoimittaja Rita Tainola kutsuu häntä lempinimellä Mister Champagne. Suuri yleisö ei tätä miestä tunne, mutta tietyissä piireissä hän on ilmiö.

Kerrotaan, että tämä aina viimeistelty mies seisoo ryhdikkäänä juhlissa ja ihmiset pyörivät hänen ympärillään. Seurustelusta ja huomiosta nauttivan Ylängön piirittäjät ovat usein kauniita naisia.

Tässä vaiheessa suomalainen yleensä yskäisee vaivaantuneesti ja kiistää kaiken, mutta ei Ylänkö.

”Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka arvostavat yhtiömme tuotteita. Heiltä tuleva suora palaute on tärkeää.”

Ylänkö ei ymmärrä suomalaisten turhaa nöyryyttä: miksi vähätellä, jos tekee jotain hyvin tai asiat ovat hyvin?

”Omasta työstään ja saavutuksistaan voi olla ylpeä ja nauttia. Niiden takana on aina yrittämistä ja uhrauksia.”

Ylänkö on sosiaalisesti lahjakas, mutta karismasta huolimatta suuri osa hänen vetovoimastaan perustuu silti samppanjaan. Hän on järjestänyt samppanjan moniin muotinäytöksiin, tapahtumiin ja juhliin. Juuri koskaan hänelle ei ole palautettu avaamattomia pulloja.

”Juhlat jatkuvat niin kauan kuin samppanja virtaa. Se pitää porukan hyvin kasassa. Kun samppanjan tulo katkeaa, tilanne muuttuu aika nopeasti.”

Samppanja on alkoholijuomista hyvämaineisin. Alkoholi on aiheuttanut paljon surua, tuskaa ja ihon hilseilyä, mutta samppanja yhdistetään aina iloon ja juhlaan. On perin harvinaista, että joku juo pullon pari samppanjaa ja puukottaa sen jälkeen puolisoaan.

”Samppanja on kaikista alkoholeista ainoita, joita voi hyväksyttävästi nauttia. Sitä ei koeta pahana.”

Samppanjapullon aukaiseminen on ehkä vaarallisempaa kuin sen juominen. Pullossa on paljon suurempi paine kuin autonrenkaassa, ja korkin lähtönopeus on jopa 80 kilomeriä tunnissa, jos pullo on avatessa lämmin. Korkki voi helposti sokeuttaa silmän.

Samppanja on kuohuviiniä, jota tehdään vain Champagnen maakunnassa Ranskassa tietyllä valmistustavalla. Seitsemän prosenttia maailman kuohuviineistä on aitoa samppanjaa. Kuuluisat kuplat syntyvät, kun samppanja käy pullossa.

Myytin mukaan samppanjan pienet hiilidioksidikuplat aiheuttavat sen, että alkoholi imeytyy elimistöön niin, että samppanjasta päihtyy nopeasti mutta hyväntuulisesti.

”Olen toki todistanut, että ihmisistä tulee iloisia, kun he juovat kuplia, mutta ehkä se vain koetaan miellyttävänä ja hauskana juomana. Mutta jotain siinä on, kyllä se ihmiset iloisiksi saa.”

Pekka Ylänkö vietti lapsuuden ja nuoruuden Helsingin Kulosaaressa, jonka ostoskeskuksessa oli hänen ensimmäinen työpaikkansa. Hänellä oli jo silloin hyvin samantyylinen asema kuin nyt.

”Myin jäätelöä kioskista 15-vuotiaana. Kaikki kaverit jonottivat ulkopuolella.”

Hän kävi pakolliset koulut ja kauppaopiston, vaikka jääkiekkoilu Karhu-Kissoissa ja muut riennot kiinnostivat enemmän.

”Lätkävuodet olivat elämäni parasta aikaa. Sieltä on peräisin parhaat ystävyyssuhteet ja oppi verkostoitumisesta.”

Kauppaopiston jälkeen Ylänkö palkattiin myymään Roclan trukkeja. Sitten hän kauppasi ja markkinoi muun muassa konttoritarvikkeita, videokasetteja, teippejä ja graafisen teollisuuden tuotteita Suomen 3M:ssä ja Esseltellä, kunnes hän pääsi ensimmäisen kerran muovaamaan suomalaista alkoholikulttuuria ranskalaisen yhtiön palveluksessa.

1990-luvun puolivälissä Ylänkö valittiin Remy Cointreau -yhtiön myynti- ja markkinointipäälliköksi. Hän ja yhtiö sekoittivat Suomen baaritiskit tuomalla ravintoloihin uutuuden, shotin.

Galliano hot shot sisälsi kahvia, likööriä ja kermavaahtoa. Suomalaiset tykkäsivät – paljon.

”Sellaista ravintolaa ei ollutkaan, jossa ei myyty Galliano hot shotia. Siinä mullistui koko juomakulttuuri. Se oli huimaa aikaa.”

Makeasta ja kermaisesta vallankumoushuumasta Ylänkö palasi kotimaisen alkoholibisneksen taskulämpimään ytimeen. Hän oli hetken Koskenkorvan, Jaloviinan, Monopol-konjakin ja Kolme Leijonaa -viskin tuoteryhmäpäällikkö.

Hän sanoo, että Koskenkorva voi olla jonkun mielestä kauhea juoma, mutta hänestä se on yksi parhaista tuotemerkeistä, joiden parissa hän on työskennellyt. Vaikka se melkein pilattiinkin.

”Kossusta yritettiin tehdä liian hieno. Koskenkorva on suomalaisten itsensä rakentama tuotemerkki, joka puhuttelee kaikkia, oli kotoisin Eirasta, Värtsilästä tai Kiteeltä. Se oli ja on kaikille se oma juttu, ja tuotemerkki on parhaimmillaan, kun ihmiset ovat itse päättäneet, että tämä on paras. Yksikään mainos ei sitä tee.”

Ylänkö värvättiin 11 vuotta sitten Moet Hennessylle. Silloin samppanja oli Suomessa juoma, jota nautittiin vain todella tärkeissä juhlissa tai tilaisuuksissa.

”Samppanja on arkipäiväistynyt ja yleistynyt”, Ylänkö sanoo.

Samppanjan myynti Alkossa on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut.

”Kymmenen vuotta sitten ei tullut kuuloonkaan, että samppanjaa olisi myyty ravintoloissa laseittain, sillä sitä pidettiin niin kalliina ja elitistisenä: yhden lasin takia ei pulloa kannata avata.”

Suomessa juodaan paljon kuohuviiniä. Makeampaan kuohuviiniin tottuneesta samppanja voi aluksi maistua jopa epämiellyttävältä, liian kuivalta ja kuplivalta.

Aloittaessaan ranskalaisyhtiössä Ylänkö piti samppanjaa pelkkänä tuoteryhmänä, jota hänen piti myydä ja markkinoida. Järkiavioliitto kuitenkin syventyi aidoksi kiintymykseksi. Hän käännytti lähipiirinsäkin.

”Olen saanut karheat lätkä- ja kamppailulajikaverit innostumaan samppanjasta. Nyt ei ole yhtään kaveria, joka ei juo samppanjaa. Aluksi moni tosin oli, että oikeasti, samppanjaa?”

Ennen kuulemma samppanjaa keskenään nauttiva miesryhmä oli kulmakarvoja nostattanut erikoinen poikkeus. Nyt on melkein valtavirtaa, että miehet juovat samppanjaa porukassa.

Erityisesti Pohjois-Amerikassa ranskalaisten perinnejuomien nauttiminen on juuri machojen urheilu- ja rap-tähtien harrastus.

Kun NBA-pelaaja Kobe Bryant lopetti loisteliaan uransa, pukukopissa ruiskutettiin Dom Perignon -samppanjaa.

Rap-artistit ovat parhaita asiakkaita, kun kalliit vuosikerta- tai luksussamppanjat tulevat myyntiin. Rap-moguli Jay-Z meni hieman pidemmälle, sillä hän osti lempisamppanjansa Armand de Brignacin, siis koko merkin.

Suomeen tätä kulttuuria ovat tuoneet muun muassa NHL-jääkiekkoilijat. He ovat niitä harvoja suomalaisia, jotka ovat tilanneet ravintolassa 15-litraisen perhepullon samppanjaa.

Ruotsissa samppanjalla pöyhkeily on johtanut melko hämmentävään kuluttajakäyttäytymiseen. Niin sanottu vaskaus tarkoittaa, että tilataan kaksi pulloa samppanjaa ja toinen kaadetaan suoraan lavuaariin.

Ennen nuoret ja rikkaat suihkuttivat samppanjapullon ravintolassa tyhjäksi, mutta kun se kiellettiin, alkoi vaskaus. Näin näytetään, että rahaa on.

”Se on hyvin ruotsalainen juttu. Suomessa tuskin kukaan on samaa harrastanut ravintolassa. Se on jo lähes mautonta.”

Suomalaiseen tyylin ei hänen mukaansa kuulu liika pröystäily. ”Siinä ruotsalaiset ovat ihan oma lukunsa ja meitä paljon edellä, heillä se menee jo vähän yli. Vaskaus on myyjän kannalta loistavaa, mutta ei siinä ole mitään järkeä.”

Ruotsalaiset ovat keksineet myös hauskan tavan vetää pöhöt samppanjaperinteet överiksi.

”Ruotsalaisella firmalla on konsepti, jossa mekin olemme mukana. Siinä tavallinen brunssi muuttuu yhtäkkiä hillittömäksi yökerhojuhlinnaksi, ihan sirkukseksi. Kello 12–15 on normaali brunssi, mutta sitten alkaa hulabaloo: naamioita, robotteja, tanssijoita, confettia, musiikkia.”

Bubbles & Brunch -konsepti tulee ensi vuonna Suomeen.

Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa samppanjakulttuuri on toki vahvempi ja vanhempi kuin Suomessa. Ylänkö kertoo kyllästyneensä siihen, kuinka yhtiön muiden Pohjoismaiden edustajat jankuttivat, miten heidän maassaan juotiin samppanjaa jo ennen viimeisintä jääkautta.

”Sitten löytyi tämä”, Ylänkö sanoo ja näyttää kehystettyä kirjettä, joka on päivätty heinäkuulle 1833. Siinä sekatavarakauppias G. A. Decker tilaa itse madame Clicquot’lta 155 pulloa samppanjaa Helsinkiin.

Osattiin sitä täälläkin.

Tämän päivän G. A. Decker on ravintola Mattolaituri Helsingin Kaivopuistossa. Viineihin ja samppanjaan erikoistunut terassiravintola on Ylängön mukaan eniten samppanjaa per asiakaspaikka myyvä baari.

”En ihan uskalla sanoa, että kyseessä on samppanjan myynnin maailmanennätys, mutta Pohjoismaiden ja Euroopan ennätys ainakin. He ovat ihan ylivoimaisia.”

Mattolaiturin samppanjanmyynti on niin kova juttu, että alkoholijätti Moet Hennessyn Euroopan-johtajat käyvät Kaivopuiston rannassa ihmettelemässä, miten se on mahdollista. Ja onhan se aika erikoista, sillä kyseessä on täysin Suomen säiden armoilla oleva ravintola.

”He ovat hinnoitelleet samppanjan järkevästi, ei liian halpaa eikä kallista. Myös pullon ja asiakkaan välissä oleva henkilökunta on loistavaa ja paikka makea”, Ylänkö kertoo menestysreseptin.

”Suomen paras samppanjapaikka on silti hotelli Kämp, jossa valikoima ja henkilökunnan tietämys ovat ainutlaatuisia. Heillä on sielua ja sydäntä.”

Viime keväänä ravintola Hernesaaren Ranta oli täynnä ihmisiä katsomassa suurelta skriiniltä jääkiekon MM-finaalia. Huomattavan moni katsoja joi kuohuviiniä tai samppanjaa.

Eli vieraslaji samppanja on vallannut elintilaa jopa kotoperäiseltä lötkötuopilta tämän ydinalueilla.

Jotain suomalaisesta samppanjamaisemasta vielä puuttuu.

Niin sanotut ranskalaiset samppanja- ja konjakkilinnat saavat paljon nähneen Ylängönkin huokaisemaan. Hän saisi avaimet ylelliseen samppanjalinnaan, johon ei edes rahalla pääse, mutta keitä sinne oikein veisi vieraaksi Suomesta? Käden nostaminen ei riitä.

”Meillä on työni kannalta melko suppea määrä kansainvälisen tason tähtiä ja julkisuuden henkilöitä. Urheilijoita kyllä löytyy, kulttuurin edustajiakin, mutta siinä se sitten onkin. Muut maat vievät valtavasti kaikenlaisia leffa- ja urheilutähtiä taloihin.”

Ylänkö on majoittanut hyviä asiakkaitaan Moet & Chandonin samppanjalinnaan eli vierastaloon, jonka emäntä perehtyy jokaiseen vieraaseen huolellisesti.

”Vieraille on ranking, jonka mukaan heistä pidetään huolta. Kaikkien tausta tarkistetaan ja heihin perehdytään. Näin vierastalon emäntä voi jutella vieraiden kanssa heidän harrastuksistaan ja ammateistaan. Emäntä on aivan briljantti”, hän kertoo.

”Joudumme toki aina anomaan sen vierailun, kun vierastaloja on vain yksi mutta maita aika monta. Olen etuoikeutettu ja poispilattukin, kun saan olla mukana sellaisilla illallisilla. Varmasti jotain olen oikeinkin tehnyt tässä matkan varrella.”

1990-luvun lopussa Ylänkö pääsi suureen maailmaan vodkan ansiosta.

Primalco markkinoi vientivodkaansa Finlandia Vodkaa 1998 ostamalla pienen mainospaikan McLaren-tallin F1-kuljettajan Mika Häkkisen kypärästä.

Mainosta ihmeteltiin Suomessa, sillä se tuskin näkyi. Mutta se oli pääsylippu F1-sirkukseen.

Ylänkö veti Finlandia Vodkan kolmivuotista F1-projektia, jonka aikana Häkkinen voitti kaksi maailmanmestaruutta.

”Se oli meille lottovoitto. Koko F1 oli meille valtava harppaus maailmaan, josta emme tienneet mitään. Yhtäkkiä olimme sisällä yhdessä maailman kansainvälisimmässä urheilulajissa. Kaikki suuret brändit olivat rivi rivissä siellä. Se oli markkinoinnin korkeakoulu, jossa verkostoituminen oli tärkeintä.”

Ylängön mukaan suomalaisten ideat kestivät hyvin vertailun kansainvälisten yhtiöiden vastaaviin.

”Muun muassa TAG Heuerin, Siemensin ja Hugo Bossin kanssa teimme paljon yhteistyötä. Siellä oppi paljon.”

Suomessa oli hirvittävä formulabuumi. Unkarin GP veti jopa 20 000 suomalaista F1-fania paikan päälle. Budapestin lentokentällä heitä vastassa olivat Finlandia Vodkan mainokset ja tuote-esittelijät.

Unkarin GP:n liepeille pystytetyt pop up -bordellit ja joidenkin F1-turistien runsas alkoholinkäyttö puhuttivat ja ihmetyttivät. Se oli hieman erilainen ympäristö kuin Mattolaiturin elokuvaillat.

”Se pitää paikkansa. Formulahuuma oli hurja ja talous nousussa. Velat muuttuivat saataviksi. Vauhti oli kovaa ja vähän erilaista. Tämä on seesteisempää, mitä nyt tehdään.”

Niistä ajoista muistona Ylängön toimiston seinällä roikkuu Mika Häkkisen ajohaalari, johon maailmanmestari on kirjoittanut tussilla ”Kiitos Pekka hyvästä yhteistyöstä. PS. Nyt jo janottaa”.

Ylänkö jatkoi hetkeksi Soneralle ja sieltä sykemittariyhtiö Polar Electrolle. Vuodesta 2006 hän on markkinoinut Moet Hennessyn tuotteita suomalaisille.

Nykyään hän on ehkä ranskalaisempi kuin ranskalaiset, joskus kopea mutta yleensä hurmaava.

Onko Ylänkö aina ollut yhtä tyylitietoinen ja ranskalaishenkinen?

”Nostan esiin omat vanhempani, kotikasvatuksen ja kurin. Isä opetti olemaan kohtelias ja avaamaan naisille oven, aina. Äidiltä tuli kiinnostus pukeutumiseen.”

Isä näytti esimerkillään, että kengät piti lankata ja kynnet leikata huolellisesti. Äiti hemmotteli kuopustaan, pilkkoi kurkut ja persikat.

”Äiti kiinnitti aina huomiota, minkä näköisenä ovesta lähdettiin. Perheessämme syötiin yhdessä ja läheisiä huomioitiin ja juhlittiin. Niiden arvojen päälle on ollut hyvä rakentaa oma elämä ja ura. Niiden ansiosta olen tässä.”

Heidi Piiroinen / HS
Pekka Ylängön mukaan ravintola Mattolaiturin runsasta samppanjamyyntiä käydään ihmettelemässä ulkomailta asti.
Pekka Ylängön mukaan ravintola Mattolaiturin runsasta samppanjamyyntiä käydään ihmettelemässä ulkomailta asti.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!