Esko ja Jaana Hjelt nostivat Lapuan Kankurit lamasta menestyväksi vientiyritykseksi – ”Jos emme olisi muuttuneet, meitä ei enää olisi”

Hjeltit perivät lapualaisen pellavakutomon ja tekivät siitä nykyaikaisen ja kansainvälisen designyrityksen.

Kuka olisi ikinä uskonut, että keittiöpyyhe, tuo arkinen rääsy, voi olla muotia.

Mutta on se. Jos menee vieraisille vähääkään sisustustietoiseen kotiin, niin eiköhän keittiöstä löydy Lapuan Kankurien pellavapyyhe pastelliliitujen ja maantien sävyissä. Kenties sohvannurkassa on saman valmistajan pörröinen designhuopakin.

Lapuan Kankurien tuotteet ovat nuorten suomalaisten designerien suunnittelemia ja Lapualla 20 koneen kutomossa kudottuja.

Jo yli puolet yrityksen tuotosta tulee viennistä. Lapuan Kankurien tuotteita voi ostaa valikoiduista putiikeista kautta maailman, sellaisista kuin Lontoon Selfridges, ja ostetaankin. Enemmänkin menisi, mutta Lapuan Kankuritpa ei myy.

”Ajattelen, että koska olemme tilanteessa, jossa voimme sanoa kysyjille ei, meidän on täytynyt tehdä jotain oikein”, sanoo markkinointijohtaja Jaana Hjelt.

Älkää erehtykö luulemaan, että tämä kaikki on tullut itsestään. ”Jos me emme olisi muuttuneet, niin meitä ei enää olisi”, sanoo toimitusjohtaja, kankuri Esko Hjelt.

Nyt pitää mennä ajassa taaksepäin.

Alussa oli Pohjanmaa ja Lapua sata vuotta sitten.

Vuosi oli 1917, kun Juho Annala -niminen mies perusti joenmutkaan villakutomon. Se valmisti muun muassa huopatossuja.

Kuten muutkin suvun miehet, myös tyttärenpoika Juha Hjelt meni nuorena villakutomoon töihin. Vuonna 1973 hän perusti oman kutoma-alan yrityksensä ja antoi sille nimeksi Lapuan Kankurit.

Juha Hjeltin markkinaidea oli erikoistua kuviokudottuun pellavaiseen seinävaatteeseen, täkänään.

Täkänä on suomalaista sisustusperinnettä parhaimmillaan. Se on kuvioitu seinävaate, joka ripustetaan hirsiseinälle kiikkustuolin taakse, haulikon ja porontaljan viereen. Kun sen kääntää, toisella puolella on sama kuvio negatiivina.

Tarkoitusta varten Juha Hjelt osti Ranskasta useita jacquard-kutomakoneita.

Jacquard-kutomakone kutoo kuviollista kangasta niin, että värillinen lanka on osa kankaan rakennetta, kun taas esimerkiksi kuviolliseen puuvillakankaaseen värit painetaan jälkikäteen.

Koneella voi tehdä myös damastia, jossa kuvio heijastaa valoa kankaan pinnasta kuin silkki.

1970-luvulla Suomessa oli vielä Tampellan ja Finlaysonin valtavia kutomohalleja, joissa suuret koneet louskuttivat sisuksistaan tuhansia kilometreja kangasta.

Lapualla kudottiin vähän pienemmässä mittakaavassa kuvioituja seinävaatteita suomalaisiin koteihin. Niitä myytiin käsityökaupoissa ja lahjatavaraliikkeissä. Lisäksi kutomo valmisti peittoja.

Juha Hjeltin poika Esko kasvoi ja meni kouluun. Hän alkoi harrastaa painia ja osoitti urheilullista lahjakkuutta aina kilpatasolle asti.

Aika kului, tultiin vuoteen 1983.

Eräänä päivänä ysiluokkalainen Esko Hjelt, 15, näki ylä­asteen porraskäytävässä Jaana Jaskarin, 15, joka oli rinnakkaisluokalla. Katseet kohtasivat.

Jaana Jaskarin äiti oli ammatiltaan ompelija ja isä yrittäjä.

Pian Esko Hjeltin ja Jaana Jaskarin nähtiin liikuskelevan yhdessä. Missä oli Esko, siellä oli yleensä Jaanakin, ja toisin päin.

Kuten monet muutkin lapualaiset nuoret, kesäisin Esko Hjelt ja Jaana Jaskari kävivät sesonkitöissä Lapuan Kankurien kutomolla.

He värittivät käsin ruudutetulle pahville reikäkortteja, joiden mukaan jacquard-koneen neulat nousevat tai laskevat.

1980-luvun lopulla tuli aika lähteä opiskelemaan.

Koska Jaana Jaskari oli hyvä koulussa, hän pääsi leikiten Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tuotantotalouden diplomi-insinööriksi.

Hetken emmittyään myös Esko Hjelt pyrki Tampereelle tekstiililinjalle ja pääsi sisään niukin naukin. Alan valinta ei ollut mikään itsestäänselvyys, mutta opintojen edetessä kiinnostus kasvoi.

Etenkin, kun Esko Hjelt meni opintojensa ohessa Tamfeltin Tampereen-verkatehtaalle kutojaksi.

Suuren tehtaan kulttuuri ja kokeneet työntekijät tekivät Esko Hjeltiin vaikutuksen. Se oli niin toinen maailma.

Vapaa-aikanaan Esko Hjelt ja Jaana Jaskari kiertelivät Tampereen museoita ja tutustuivat suomalaisen tekstiilitaiteen aarteisiin.

He ihailivat etenkin Tampellaa ja Dora Jungin töitä.

Dora Jung (1906–1980) oli tekstiilitaiteilija ja modernisti, jonka viiva tuo mieleen Helen Schjerfbeckin omakuvat. Hänen lempimateriaalinsa oli pellava ja lempitekniikkansa damasti.

Jungia ajoivat taideteollisuuden korkeimmat ideaalit. Hän halusi suunnitella koteihin taiteellisesti korkeatasoisia ja käytettäviä tekstiilejä.

1960-luvulla Jung suunnitteli Tampellalle useita malleja. Yksi niistä oli pellavapöytäliina, johon oli kudottu tyyliteltyjä kukkakuvioita. Kuosin nimi oli 100 ruusua, ja se oli suunniteltu Stockmannin satavuotisjuhlan kunniaksi.

Tulevana kankurina Esko Hjelt arvosti myös Jungin rohkeita teknisiä ratkaisuja.

Sekä Jaana Jaskari että Esko Hjelt miettivät, miksi kukaan ei tee enää Suomessa pellavaisia pöytäliinoja.

Ehkä he vielä perustaisivat Tampereelle jotain omaa.

Tuli 1990-luku ja lama.

Suuret suomalaiset tekstiilitehtaat kaatuivat, kun globalisaatio valtasi kotimarkkinat ja idänkauppa tyrehtyi.

Kutomohalleista tehtiin ravintolasaleja, ja raskaat kutomakoneet rahdattiin valtamerilaivoissa pois. Suomessa ei enää kannattanut valmistaa mitään.

Esko Hjelt meni Finlaysonin tehtaalle ja ilmoitti haluavansa ostaa kutomakoneen. Hän kehtasi vielä tinkiäkin.

Mies, joka teki kauppaa, ei sanonut mitään, katsoi vain alta kulmien.

Kaupat syntyivät.

Sitten Lapualta tuli viesti. Esko Hjeltin vanhemmat toivoivat, että hän ottaisi Lapuan Kankurit vetääkseen. 26-vuotias Esko Hjelt suostui.

Tilanne Lapualla oli pahin mahdollinen. Tilaukset lakkasivat tulemasta. Pellavaisen seinävaatteen myynti tipahti 70 prosenttia kuudessa kuukaudessa.

Lapuan Kankurien tehtaalla oli tuolloin töissä seitsemän ihmistä. Potkujen antaminen heille ei ollut vaihtoehto.

”Oli kuin olisi sotaan lähdetty”, sanoo Esko Hjelt, 47. ”Sovelsin urheilussa saamiani oppeja ja näin sesongin kilpailukautena.”

Ei auttanut muu kuin lähteä näytesalkku kädessä etsimään uusia asiakkaita. Onneksi La­puan Kankurit sai alihankintasopimuksia.

Kutomo valmisti pellavapyyhkeitä ja laudeliinoja muun muassa Pentikille, ja niitä tekemällä selvittiin pahimpien vuosien yli.

Mutta oli selvää, että jotain piti keksiä.

Sukupolvenvaihdos tehtiin varovasti, vaiheittain ja pieteetillä.

Oli onnenpotku, kun Vaasan yliopiston hallitun kasvun kurssilta löytyi osaava ja hienotunteinen konsultti prosessin ajaksi. 2000-luvun alussa Jaana Jaskarista tuli virallisesti Lapuan Kankurien markkinointijohtaja. Kommandiittiyhtiöstä tehtiin osakeyhtiömuotoinen.

Oli myös käynyt selväksi, että tehtaan tuotanto oli pantava uusiksi.

Esko Hjelt ja Jaana Jaskari miettivät, olisiko mahdollista tehdä samaa kuin Dora Jung. Olisiko Suomessa mahdollista tehdä taideteollisuutta, joka olisi taloudellisesti kannattavaa?

Heillähän oli jo koneet, joilla tehdä, ja ihmisiä, jotka pystyivät toteuttamaan.

Varovasti ajatus alkoi muodostua lauseeksi, josta tuli myöhemmin Lapuan Kankureiden peruskivi.

Entä jos Lapuan Kankurit tekisi jacquard-kutomakoneillaan designtekstiilejä pellavasta skandinaaviseen kotiin?

Oli tärkeä virstanpylväs, kun yritys osallistui Taideteollisen korkeakoulun järjestämään Louhi-projektiin.

Osin EU-rahoitteisen Louhen oli tarkoitus sparrata pieniä tekstiiliyrityksiä tuomalla niitä yhteen nuorten suunnittelijoiden kanssa, ja se sopi Hjelteille kuin nenä päähän.

Louhessa Esko Hjelt ja Jaana Jaskari solmivat designer-kontakteja neljän lahjakkaan opiskelijan kanssa.

Lopputuloksena oli tekstiilejä, jotka olivat pellavaa, mutta raikkaasti ja uudesti tehtyinä.

Hapuilemalla suunta alkoi löytyä.

Hjeltit olivat miettineet, pitäisikö heidän vaihtaa yrityksensä nimeä. Se olisi voinut olla esimerkiksi Hjelt Oy tai jotain kansainväliseltä kalskahtavaa, jossa on runsaasti vieraita konsonatteja.

Mutta kun he esittivät ajatuksen Louhi-seminaarille, yleisö oli yksimielinen: Lapuan Kankurit on nimi, joka sanoo asiasta kaiken tarpeellisen.

”Esko ei osaa piirtää edes tikku-ukkoa, mutta hän on aina ollut hyvä haistamaan tekstiilien trendejä,”, sanoo Jaana Jaskari, vuodesta 2009 lähtien Jaana Hjelt, 47.

Viime vuosikymmenen puolivälissä tapahtui ihme.

Alkoi näyttää siltä, että pellava olisi pitkästä aikaa tulossa muotiin – ei ehkä vielä Suomessa, mutta Skandinaviassa.

Lapuan kankurit lähti pellavapyyhkeineen Tukholman-messuille aikeenaan ottaa haltuun Pohjoismaat.

”Tehtiin tietoinen päätös, että lähdetään kansainvälisille markkinoille”, sanoo Jaana Hjelt.

Se oli kovaa työtä, mutta viimein tunnelin päässä alkoi näkyä valoa. Myös kotimainen myynti alkoi yllättäen vetää.

Seuraavana vuorossa olikin Frankfurt ja sitä kautta muu Eurooppa. Messuilla Esko ja Jaana Hjelt solmivat kontakteja myös Japaniin. He oppivat, että tuottajan pitää aina eläytyä kuluttajan asemaan.

Ensin hän on helsinkiläinen, sitten skandinaavi ja sitten aasialainen. Japanilainen pyyhe esimerkiksi on hieman pienempi kuin Suomessa myytävä vastaava, eikä siinä ei ole esittävää kuva-aihetta.

Maailmalla on hyvä käydä, mutta Lapualla on Hjeltien elämä. Siellä ovat lapset, isovanhemmat ja kutomo.

Lapuan Kankurien kutomolla on nyt noin 20 työntekijää. Hjeltit haluavat, että he tuntevat itsensä arvostetuiksi. Yksi yrityksen kirjoitetuista arvoista on, että työstä on maksettava kunnon palkka.

Kutomossa tehdään ihan oi­keaa fyysistä työtä, sesonkiaikaan raskastakin. Kaikki kutomolla ovat ammattilaisia, jotkut heistä jo Juha Hjeltin palkkaamia.

Moni on tulossa eläkeikään, ja Hjelteillä on ollut kova huoli osaavan työvoiman löytymisestä. Suomi ei nimittäin kouluta enää kutomotyöntekijöitä eikä myöskään tekstiiliteknikkoja kuten Esko Hjelt – eihän täällä kannata tuottaa mitään, varsinkaan tekstiilejä.

Koulutetun työvoiman puutteessa pellavaraaka-ainetta vaille täysin suomalainen Lapuan Kankurit joutuu siirtämään osan viimeistely- ja ompelutyöstä tytäryritykseen Baltiaan.

Esko Hjelt kritisoi valtiota ja kuntia, jotka satsaavat koulutuspaukkunsa lyhytnäköisesti kulloinkin muodikkaisiin aloihin. Päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia sille, mitä Suomessa on ylipäätään mahdollista tehdä.

Sitten Lapualla ovat ne jacquard-koneet. Oli suuri investointi saattaa ne kaikki digiaikaan, mutta enää reikäkortteja ei tarvita.

Esko Hjelt kuuntelee rakkaiden koneittensa lonksotusta kuin musiikkia. Kutomohallin viereisessä kahvihuoneessa hänen katseensa terästyy, vaikka kukaan muu ei huomaa äänimassasta mitään poikkeavaa.

Vain Esko Hjeltin harjaantunut korva erottaa lonksotuksen seasta irtonaisena kilisevän laakerin.

Myös se hermostuttaa, jos koneet ovat vaiti. Silloin Esko Hjeltille pitää sanoa rauhoittavalla äänellä, että hallia siivotaan.

Jos joku on todella pielessä, niin viimeisenä keinona on Juha Hjeltin serkku, Jussi, ja muutama muu sukulainen, jotka ovat kasvaneet Lapuan kutomoiden lattioilla.

”Ei ne klopit saaneet tuata konetta käyntihin, niin tulin sit laittamahan”, sanoo Jussi ja saapastelee halliin.

Juuri nyt kutomo tuottaa leivän kaikille, jotka sille työskentelevät, ja vähän enemmänkin.

Hjeltit eivät silti halua viedä Lapuan Kankureja pörssiin tai laajentua niin paljon, että menettävät kosketuksen siihen, mitä tehdään.

Sekin on vaarallista, kun menee liian hyvin, sanoo Jaana Hjelt. Hjeltit joutuvat jatkuvasti muistuttamaan itseään siitä, mitä ovat tekemässä.

On tärkeää pitää mielessä valittu esteettinen linja. Värimaailman täytyy olla tunnistettava, ja jokaisen designerin kanssa pitää saavuttaa yhteinen käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä.

On totta, että kun Lapuan Kankurit lanseeraa uuden mallin, sen voi pian ostaa internetistä kiinalaiselta valmistajalta kymmenesosalla hinnasta.

Tätä kai tarkoitetaan, kun sanotaan, että Suomessa ei kannata valmistaa mitään, ei ainakaan tekstiilejä.

Ja juuri siitä Esko Hjelt on eri mieltä.

Esimerkiksi Italiassa on runsaasti pieniä yrityksiä, jotka valmistavat tekstiilejä, vaikka siellä tuotantokustannukset ovat aivan yhtä suuret kuin Suomessa.

Mutta italialaiset lähtevätkin myymään tuotteitaan New Yorkiin eivätkä yritäkään elää kotimarkkinoilla, sanoo Esko Hjelt.

Avain on globaalit markkinat ja erikoistuminen, niche.

Hjeltin mielestä ei ylipäätään voida sanoa, että jokin toimiala on kannattava ja jokin toinen taas ei.

Maailma on niin suuri, ja kuluttajien tarpeet niin erikoistuneita. Ne vain täytyy löytää.

Esko Hjelt ottaa esimerkiksi Getzner-nimisen itävaltalais-saksalaisen yrityksen, joka on vastikään investoinut sata miljoonaa uuteen kutomoon.

Se on maailman johtava afrikkadamastin tuottaja. Getznerin markkinat ovat kokonaan Afrikassa ja Lähi-idässä, joissa afrikkadamasti on suosittu kangasmateriaali.

Afrikkadamastia valmistetaan paljon lähempänäkin, mutta Getzner on markkinoilla ylivoimainen, sillä kukaan muu ei tee yhtä tehokkaasti ja yhtä korkeata laatua.

”Menestyksen taustalla on nimenomaan saksalainen insinööriosaaminen ja saksalainen pitkä yrityskulttuuri. Eikä Getzner koskaan käytä mitään muuta raaka-ainetta kuin korkealaatuisinta Pima-cottonia”, sanoo Esko Hjelt.

Vaikka markkinat ovat muualla, juuri saksalainen osaaminen on se syy, miksi tehdas on markkinoitten suurin.

Ja korkea laatu.

Vuoden 2010 kesä oli poikkeuksellisen helteinen, ja sitä rytmittivät rajuilmat Asta, Veera, Lahja ja Sylvi.

Se oli myös kesä, jona Lapuan Kankurit päätti tuottaa kokoelman Dora Jungin 1960-luvulla Tampellalle suunnittelemia tekstiilejä.

Niiden joukossa oli muuan ruusuilla kuvioitu damastipöytäliina.

Jaana Hjelt kertoo, miten 100 ruusun koekudos lojui Lapualla Hjeltien keittiön lattialla, ja miten aina ohi kulkiessaan Hjeltit löysivät ruusuistaan jonkin pienen virheen.

Niitä löytyi, vaikka tekstiili oli kudottu tarkasti Tampereen Museokeskus Vapriikin alkuperäisen kaavan mukaan.

Syksyn tullen liina oli viimein valmis tuotantoon, kun sitä oli ensin väsymättä kerta toisensa jälkeen korjailtu.

”Menestys riippuu eniten toistojen määrästä”, sanoo Esko Hjelt.

”Meidän onnistumisemme on tullut pohjalaisen runnaamisen kautta.”

Esko Hjelt

Kuka?

 47-vuotias lapualainen kankuri, toimitusjohtaja ja omistaja.

Mitä tekee?

 Vastaa Lapuan kankureiden tuotteiden teknisestä toteutuksesta ja kokonaisilmeestä.

 Tekstiiliteknikko Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta.

Perhe:

 Vaimo Jaana Hjelt ja lapset Vilma, Eero ja Elias.

Harrastukset:

 Harrastaa urheilua. Koko perhe matkustelee mielellään.

Jaana Hjelt

Kuka?

 47-vuotias lapualainen markkinointijohtaja.

Mitä tekee?

 Vastaa Lapuan Kankurit -yrityksen tuotteiden kokonaisilmeestä, markkinoinnista ja myynnistä.

 Tuotantotalouden diplomi-insinööri Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Perhe:

 Mies Esko Hjelt ja kolme lasta: Vilma, 18, ja kaksoset Eero ja Elias, 14.

Harrastukset:

 Harrastaa vapaa-aikanaan puutarhanhoitoa.

Lapuan Kankurit työllistää 20 ihmistä

 Yrityksen kotipaikka on Pohjanmaalla Lapualla.

 Valmistaa sisustustekstiilejä.

 Tuotteet ovat kotimaisia lukuun ottamatta pellavaraaka-ainetta.

 Eurooppalaisen Masters of linen -järjestön jäsen.

 Yrityksen perusti nykyisen toimitusjohtajan Esko Hjeltin isä Juha Hjelt 1973.

 Lapuan Kankurit työllistää noin 20 ihmistä, sekä paikallista väkeä että maahanmuuttajia.

 Liikevaihto oli vuonna 2015 noin 4,2 miljoonaa euroa.

 Viennin osuus on 60 prosenttia.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    2. 2

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    3. 3

      Suhde toiseen uskovaan naiseen syöksi Merika Kallionpään uskonnollisen yhteisön tähdestä sen sivuraiteelle – ”Piti kasata koko elämä ja minuus uudestaan”

    4. 4

      Suomi sallii hyönteisten kasvattamisen ja myymisen ruoaksi

    5. 5

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    6. 6

      Tutkimus: Parisuhteessa nainen menettää kiinnostuksen seksiin helpommin kuin mies – Asiantuntija neuvoo, miten halun voi herättää uudelleen

    7. 7

      ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

    8. 8

      IL: Suomalainen toimittaja pidätettiin Moskovassa

    9. 9

      ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

    10. 10

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    2. 2

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    3. 3

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    4. 4

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    5. 5

      Koulutaksi jätti 7-vuotiaan autistilapsen yksin parkkipaikalle Espoossa – Yritys: Kuljettaja ei saisi tällaisissa tapauksissa kuunnella lasta

    6. 6

      Keinokuituvaatteet tuhoavat meriä ja voivat vaarantaa ihmisten terveyden, mutta moni ei tiedä sitä – ”Fleece on erityisen haitallista”

    7. 7

      ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

    8. 8

      ”Kuvaaminen on hyvin vaarallista” – Narcos-sarjan työntekijä ammuttiin autoonsa, ja nyt ”maailman häikäilemättömimmän” huumeparonin veli uhkailee Netflixiä

    9. 9

      Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

    10. 10

      Päivähoidon maksut alenevat – keskituloisen kahden lapsen perheen maksut laskevat yli 1 200 euroa vuodessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Mittaatko onnea väärillä mittareilla? Hyvään elämään on olemassa vain yksi lääke

    5. 5

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    6. 6

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    7. 7

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    8. 8

      ”Hirvittäviä kuvia” huippupoliitikoista ottanut kuvaaja sai viime vuonna valtioneuvoston kanslian kimppuunsa – Nyt hän kutsui näyttelyyn kaikki ministerit, mutta yksikään ei tullut

    9. 9

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    10. 10

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    11. Näytä lisää