Valikko

Siskokset ottivat konepajan johtoonsa kaksikymppisinä – ”Kova työ alkaa nyt näkyä”

Kun tärkeä asiakas lopetti yhteistyön Hallaworksin kanssa ilman ennakkovaroitusta, Niina Pekosen ja Noora Pylkkäsen piti istua miettimään, miten yritys selviäisi kaaoksesta.

Raumalaiset siskokset Niina Pekonen ja Noora Pylkkänen olivat kaksikymppisiä, kun heidän isänsä menehtyi. Konepajayrittäjänä työskennellyt Juha Hallamaa kuoli sairauskohtaukseen vain 52-vuotiaana.

Nyt konepajasiskot ovat kolmekymppisiä ja luotsaavat isänsä yritystä Hallaworksia eteenpäin.

Viime vuonna tärkeä asiakas lopetti yhteistyön varoittamatta ja vei mukanaan puolet konepajan liikevaihdosta. Yritys ajautui kaaokseen.

Sisarukset valvoivat öitä ja miettivät yhdessä, pitäisikö lopettaa vai jatkaa. He antoivat itselleen vuoden aikaa.

Heinäkuisena perjantai-iltapäivänä Rauman Kuivassuon teollisuusalueella on hiljaista. Taantuma on kolhaissut paikkakuntaa rajusti, mutta viriämisen merkkejä on ilmassa.

Hallaworksin vaaleasta hallista kuuluu koneiden hurinaa, vaikka suurin osa työntekijöistä on jo lähtenyt viikonlopun viettoon.

Hallin pienessä yläkerrassa keskustelee kolmikko, joka on kokenut kahdeksassa vuodessa konepaja-alan suuret muutokset. Niina Pekonen ja Noora Pylkkänen sekä toukokuussa toimitusjohtajuuden Pekoselle luovuttanut koneinsinööri Olli Ritakorpi suunnittelevat asiakaskunnan laajentamista.

Kolmikko on hitsautunut yhteen. He täydentävät toistensa puheita sujuvasti.

Tapahtumien tuottamista opiskellut Niina Pekonen hoitaa myyntiä ja markkinointia. Hänen vierellään pöydän ääressä kuuntelee tarkasti Noora Pylkkänen, joka on sisaruksista nuorempi. Hän hoitaa yrityksen taloushallintoa.

”Yleensä minä puhun ja Noora korjaa minun virheeni. Alussa teimme vähän kaikkea, mutta nyt työnjako on selkiytynyt”, Pekonen sanoo.

Pylkkäsellä ei ole asiaan korjattavaa. Hänen viereensä oman työpöytänsä ääreen istahtaa Olli Ritakorpi. Rekrytointiyritys toi hänet kokemäkeläisestä metalliyhtiöstä Hallaworksin johtoon vuonna 2008, kun kaikki yrityksessä muuttui.

Hän hoitaa yhä monia käytännön asioita, vaikka johtajan vastuu on siirtynyt Pekoselle.

Ritakorpi istuu tietokoneensa edessä, mutta toimistotuoli kääntyy herkästi, jos puheeksi tulee konepaja-ala. Kun keskustelussa palataan sisarusten kahdeksan vuotta kestäneeseen käytännön yrittäjyyskouluun, Ritakorpi käännähtää takaisin taulukoiden ääreen.

Sitten ovat vielä kolmikon kehumat ”konepajajöröt”. Yläkerran ikkunasta näkee alas konepajasaliin, jossa Timo, Hans, Juha ja muut jöröt tekevät viikot alihankintatöitä, pieniä sarjoja, kuten keskiraskaita kokoonpano-osia teollisuusvaihteistoihin ja potkurilaitteistoihin.

Yrityksessä työskentelee kymmenkunta työpaikkaansa tyytyväistä rautakouraa.

”Alhaalla vaihtuvuus on nolla”, Pekonen kehuu.

Valmiit tuotteet odottavat kuljetusta asiakkaille, jotka on hankittu kovalla jalkatyöllä.

Hallaworksin liikevaihto oli viime vuonna hieman alle 1,2 miljoonaa euroa. Kymmenen vuotta sitten liikevaihto oli 1,8 miljoonaa euroa. Luvut kertovat vain raapaisun siitä, mitä viime vuosina on tapahtunut.

Tunnelmat synkistyivät syksyllä 2014. Tärkeä asiakas – tai päämies, kuten alalla on tapana sanoa – ei vastannut sähköposteihin eikä edes vihjannut, että olisi siirtämässä tuotantoaan pois Suomesta.

Lukuisten kyselyiden jälkeen Hallaworks sai viimein ikävän ilmoituksen, joka aloitti piinan.

”Viime vuosi oli ihan kauhea. Päämiehen lähtö lohkaisi puolet liikevaihdostamme”, Pekonen sanoo.

Päämies oli tiennyt aikeistaan vuosia, mutta Hallaworksille asiasta kerrottiin niin myöhään, ettei alihankintayritys ehtinyt varautua tilanteen muuttumiseen.

Sisarukset kertovat ymmärtävänsä sen, että työt viedään pois, mutta eivät sitä, miten asia hoidettiin.

”Huonoiltakin voi oppia. En halua, että minun yrityksessäni toimitaan koskaan sillä tavalla”, Pekonen sanoo.

Sisarukset joutuivat ensimmäistä kertaa miettimään vakavasti isänsä yrityksen kohtaloa.

”Elimme aika monta vuotta pumpulissa. Viime vuosi rykäisi niin kovaa, että kasvoimme vuodessa enemmän kuin koko kymmenen vuoden aikana”, Pylkkänen sanoo.

He joutuivat pohtimaan myös elämää yrittäjyyden jälkeen, kuten sitä, mitä kirjoittaisivat omaan ansioluetteloonsa, jos joutuisivat etsimään töitä muualta.

Eniten heitä pelotti se, etteivät he voisi enää tehdä töitä yhdessä.

Vaihtoehtoja oli kaksi: lähteä karkuun tai ottaa yritys omiin käsiin.

”Ajattelimme, että jos emme nyt ota vastuuta, emme ehkä koskaan saa samanlaista tilaisuutta”, Pekonen sanoo.

Hallaworks oli juuri ennen synkkää uutista hankkinut uuden sorvin. Satojentuhansien eurojen investointi on aina juhlan paikka. Kun sorvia heijattiin saliin, kaikki miettivät vain sitä, selviäisikö yritys seuraavasta vuodesta.

”Ne eivät olleet kovin mukavat juhlat. Silloin päätimme Nooran kanssa, että jos meillä ei ole vuoden päästä, jouluna 2015, yhtään uutta asiakasta, lyömme ovet kiinni.”

Sisarukset tarvitsivat apua. Aluksi he epäröivät ottaa yhteyttä esikuviinsa, kuten konepajakonkareihin Heikki Lehtoseen ja Juhani Lehteen. Monia myllerryksiä kokeneilta yrittäjiltä he saivat vahvistusta siihen, että Hallaworksilla on paikkansa konepajojen joukossa.

”He auttoivat ymmärtämään, ettei yritys kuole yhdessä yössä. Välillä viivat voivat olla alaspäin”, Pekonen sanoo.

Konepajasiskot elvyttivät yritystään etsimällä uusia asiakkaita ja kiertämällä yrityksestä toiseen myös Satakunnan rajojen ulkopuolella. Sisarukset sanovat oppineensa ymmärtämään sen, että pahoistakin vaikeuksista voi nousta pienin askelin.

”Kova työ alkaa nyt näkyä, ja tulevaisuus näyttää paremmalta kuin pitkään aikaan”, Pylkkänen kertoo.

Sisarusten työskentelyyn on tullut määrätietoisuutta, mutta intohimokaan ei ole hävinnyt.

”Viime vuonna kasvoin äkkipikaisesta teinistä rauhalliseksi aikuiseksi. Se toi rauhan, kun huomasi, ettei tapahtunutkaan niin pahoja asioita kuin aluksi ajatteli”, Pekonen sanoo.

Rajua vuotta kuvaa se, että vielä vuonna 2008 tilauskannat näkyivät kahden vuoden päähän. Viime vuonna yritys sai olla tyytyväinen, jos tilauksia oli kahdeksi viikoksi.

Suunta on ollut sama muissakin konepajoissa.

”Asiakkaat eivät enää osta mitään varastoon”, Pekonen kertoo.

Toimitusajat ovat lyhentyneet, ja tuotteet pitää saada trukkilavalta suoraan kokoonpanolinjastolle. Työn on oltava niin laadukasta, että jokainen osa sopii sellaisenaan siihen, mihin se on tarkoitettu. Korjaus maksaisi liikaa ja veisi luottamuksen.

Olli Ritakorpi käännähtää tuolillaan ja kertoo puhelusta, jossa asiakas kertoi toimitusajaksi edellisen päivän.

”Kaikki haluavat tuotteet nopeasti, ja lisäksi tuotteita räätälöidään paljon, mikä on yksi syy siihen, ettei niitä voida pitää varastossa”, Ritakorpi sanoo.

Sisarukset kuuntelevat keskittyneesti, kun Ritakorpi kertoo konepaja-alan muuttuneista vaatimuksista.

”Jos emme voi kilpailla hinnoilla puolalaisia tai kiinalaisia vastaan, meidän pitää olla joustavia ja palvella paremmin kuin muut”, Ritakorpi sanoo.

Hallaworks luottaa ripeyteen ja tarkkuuteen. Pienet virheet huomataan usein jo omassa hallissa.

”Jätkät täällä tietävät, mitä tekevät, ja reklamaatiot ovat todella vähäisiä”, Pekonen sanoo.

Sisarusten isä Juha Hallamaa osti yrityksen konepajayhtiö Componentalta vuonna 2001. Yritys notkahti hieman jo vuonna 2009, mutta vielä tuolloin konepaja selvisi lomautuksilla. Tämän vuoden alussa yritys joutui irtisanomaan kaksi työntekijää.

”Osa pojista on ollut täällä 30 vuotta. He sanovat, ettei edes 1990-luvun lama osunut tänne yhtä kovaa kuin tämä”, Pekonen sanoo.

Konepajat eivät ole niin kuin ennen. Sisarukset toivovat nopeasti uudistuvalle alalle lisää nuoria miehiä ja naisia.

”Nykyisin konepaja tarjoaa siistin sisätyön. Nosturit nostavat ja koneet tekevät”, Pekonen kuvailee muutosta.

”Haju tosin on pysynyt samana”, Pylkkänen lisää.

Vahva konepajan ominaishaju on tuttu sisarusten lapsuudesta, jolloin he repivät metallilastuja irti kenkiensä pohjista porilaisessa konepajassa. Isä työskenteli vielä tuolloin toisessa yrityksessä.

Uudet sorvit ovat suojattuja, joten lattia ei enää lainehdi lastuista, mutta hajuja suojaukset eivät poista kokonaan.

Noora Pylkkänen kertoo työskennelleensä monta nuoruutensa kesää Hallaworksilla. Toimitusjohtaja Niina Pekonen naurahtaa: hän ei päässyt kesätöihin konepajaan.

”Isä ajatteli, että minulle olisi parempi, jos olisin töissä jossakin muualla. En koskaan ehtinyt kysyä, mitä hän sillä tarkoitti.”

Sisarusten kasvaminen konepajan mukana on ollut pitkä tie. He muistelevat taivalta lämmöllä, vaikka alku oli raju.

Juha Hallamaa menehtyi noin viikko ennen joulua 2007. Suruviesti levisi sunnuntaina, ja 22- ja 19-vuotiaat Hallamaan tyttäret puhuivat työntekijöille jo alkuviikosta.

”Menimme alas, ja taisin siellä ihan rehvakkaasti itkeäkin”, Pekonen muistelee.

He toivoivat työntekijöiden jäävän, koska isä oli nämä valinnut.

”Muutama kaveri kävi pyytämässä väliaikaista työtodistusta”, Pekonen sanoo.

Yksikään ei lähtenyt.

Sisarukset päättivät, etteivät neuvo työntekijöitä näiden työssä vaan keskittyvät yrityksen asioiden hoitamiseen. Työntekijät halusivat nähdä, miten käy.

Sen jälkeen vuorossa olivat tapaamiset pankin ja vakuutusyhtiön kanssa, perunkirjoitukset ja oman elämän järjestäminen uusiksi. Niina Pekonen muutti Porista takaisin Raumalle, ja sisarusten äiti Marja Hallamaa auttoi, minkä pystyi.

Opeteltavien asioiden määrä oli musertavan suuri.

”En muista mitään sen kevään tapahtumista”, Pylkkänen sanoo.

Apuun kutsuttiin Olli Ritakorpi, ja yritys alkoi toipua.

”Kaikkien luottamus vahvistui, kun kerroimme, että uusi toimitusjohtaja tulee talon ulkopuolelta”, Pylkkänen sanoo.

Silti he miettivät, kannattaisiko konepajaan jäädä. Konepajapiireissä liikkuminen hirvitti alalle tupsahtaneita sisaruksia. He pelkäsivät uskottavuuden menevän, jos johonkin kysymykseen ei heti tietäisi vastausta.

”Jos nyt tulee kysymys, johon emme tiedä vastausta, asia selvitetään ja siihen palataan”, Pekonen sanoo rauhallisesti.

Ritakorven opissa he saivat niin paljon itsevarmuutta, että Pekosen toimitusjohtajuus oli luonnollinen askel.

”Kun lähestulkoon nollasta lähdetään, niin kyllähän siinä oppii paljon asioita”, Ritakorpi tiivistää.

Mokiakin vuosiin mahtuu, mutta yhtään virhettä konepajasiskot eivät myönnä toistaneensa.

Kerran 10 000 euron laskusta maksettiin 100 000 euroa, ja kerran palkat eivät menneet pankkiin asti.

”Silloin menimme nöyränä alakertaan ja kerroimme, että teillä on tänään tilipäivä, mutta teille ei tule tänään rahaa. Jätkät sanoivat siihen, että ei hätää.”

Sisarukset palaavat puheissaan useasti positiivisen ajattelun tärkeyteen.

”Sitä toista puolta emme näytä muille”, Pekonen naurahtaa.

Syykin on selvä. He käyvät murheet läpi keskenään ja saattavat puhua puhelimessa toisilleen kuusi tuntia työpäivän jälkeen.

”En usko, että olisimme näin läheisiä, jos tätä kaikkea ei olisi tapahtunut”, Pylkkänen sanoo.

Kesällä 2016 Hallaworks valmistaa yksittäiskappaleita ja piensarjoja aivan kuten ennenkin. Uusia asiakkaita he etsivät aktiivisemmin kuin koskaan.

Konepajassa on Niina Pekosen sanoin uudenlaista hehkua.

”Se lämmittää mieltä, kun joku sanoo, että sinä olet ihan kuin isäsi. Kiitosta tulee tavallaan sitä kautta.”

Sisarukset sanovat olevansa onnekkaita, vaikka kaikki alkoi tärkeimmän ihmisen menetyksestä.

Konepajayrityksessäkin menestys syntyy ihmisten välisistä suhteista. Sisaruksilla onkin sanaton sopimus siitä, että hallin ovet sulkeutuvat, jos keskinäiset välit edes uhkaavat mennä.

”Tätä tehdään yhdessä tai tätä ei tehdä lainkaan. Uutta työtä löytää aina, mutta hyvää ihmissuhdetta ei saa yhtä helposti”, Pekonen sanoo, ja Pylkkänen nyökkää.

Hallaworks Oy

Niina Pekonen

Kuka?

Porissa vuonna 1985 syntynyt yrittäjä.

Mitä tekee?

Aloitti Hallaworksin toimitusjohtajana toukokuussa 2016. Työskennellyt yrityksessä joulukuusta 2007.

Perhe

Asuu Raumalla miehensä sekä 3- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa.

Mitä harrastaa?

Rauman Nuorkauppakamarin hallituksen sihteeri vuonna 2016. Kirjoittaa blogia niinapekonen.com, harrastaa ruoanlaittoa, lenkkeilyä ja kuntosalia.

Noora Pylkkänen

Kuka?

Porissa vuonna 1989 syntynyt yrittäjä.

Mitä tekee yrityksessä?

Hallaworksin varatoimitusjohtaja. Työskennellyt yrityksessä joulukuusta 2007.

Perhe

Asuu Raumalla miehensä sekä 3- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa.

Mitä harrastaa?

Nuorkauppakamarin toimintaa ja lenkkeilyä.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kela rankaisi ystävääni vanhemman menettämisestä

    2. 2

      Kolmen tunnin juhlarahakohu – suomalaisten päivittäisen pöyristymisen tarve synnyttää merkityksettömiä mikroskandaaleja

    3. 3

      USA:n ulkopolitiikalle ei löydy johtajaa – ulkoministeri Tillersonia kutsutaan nimellä ”Yksin kotona”

    4. 4

      Näin upeina et ole koskaan nähnyt Signe Branderin ja muiden Helsinki-kuvaajien otoksia – tästä päivästä lähtien huippulaatuisia kuvia saa käyttää vapaasti

    5. 5

      Hallitus jakaa lisää rahaa tutkimukseen, mutta ei saanut leikattua yritystukia – työttömyystuki heikkenee, jos ei käy töissä tai työllistämis­ohjelmissa

    6. 6

      Uuden asunnon arvo voi nousta käytettyä hitaammin – näin vältät sudenkuopat vastavalmistunutta asuntoa harkitessasi

    7. 7

      Särkänniemi avaa Suomen nopeimman ja korkeimman vuoristoradan – hinta kahdeksan miljoonaa euroa

    8. 8

      Kätilöopisto on sairastuttanut kymmeniä ihmisiä, kertovat kätilöt – migreenikohtauksia, ihottumaa, astmaa, jatkuva elohiiri raajoissa

    9. 9

      Juhlarahakohu meemeinä: Rahapajan versiossa teloitetaan vankeja, internet kehitteli heti vaihtoehtoisia ”juhlavuoden” aiheita

    10. 10

      Kielletyn sisällissotakolikon suunnittelija ja tilaaja puolustavat työtä: ”Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy käsittelemään omaa historiaansa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    2. 2

      Ministeriö vetää takaisin punavankien teloitusta esittävän juhlarahan – Orpo pahoittelee: ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan”

    3. 3

      Munkkiniemessä ei jaettu postia liki kahteen viikkoon, mutta Posti väitti kaiken olevan kunnossa – Nyt ääni muuttui kellossa: ”Nöyrimmät pahoittelut asiakkaille”

    4. 4

      Kaksi eläkeläistä ja suojana 12 poliisia – saksalaispariskunta antoi oikeistopopulismille kasvot, eivätkä kaikki pitäneet siitä

    5. 5

      Kätilöopisto on sairastuttanut kymmeniä ihmisiä, kertovat kätilöt – migreenikohtauksia, ihottumaa, astmaa, jatkuva elohiiri raajoissa

    6. 6

      Juhlarahakohu meemeinä: Rahapajan versiossa teloitetaan vankeja, internet kehitteli heti vaihtoehtoisia ”juhlavuoden” aiheita

    7. 7

      Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

    8. 8

      Asumistukeen leikkauksia, ministereitä kolme lisää – HSTV:n suora lähetys hallituksen tiedotustilaisuudesta juuri nyt

    9. 9

      Kielletyn sisällissotakolikon suunnittelija ja tilaaja puolustavat työtä: ”Kansakunnan sivistyneisyys punnitaan sillä, kuinka se pystyy käsittelemään omaa historiaansa”

    10. 10

      HS:n lukijat ehdottavat: Nämä suomalaiset tuotteet kuuluisivat bisnesmokien museoon

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ammattikoulutuksen tila on kelvoton – poikani lukujärjestys on tyhjä ja hän joutuu lorvimaan kotona

    2. 2

      Oudot tuntemukset juoksulenkillä paljastuivat syöväksi – Entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti uskoo, että liikunnan tuoma kehotietoisuus pelasti hänet

    3. 3

      Bostonin maratonin voittajan uurteiset reisilihakset hämmästyttävät: ”En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa”

    4. 4

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    5. 5

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    6. 6

      Kun pienten tyttöjen isä nukkui viiden tunnin päiväunia, se ei ollut merkki väsymyksestä vaan aivosyövästä – Kirsi Karhusen mies sai Suomen parasta saattohoitoa, mutta moni muu ei saa

    7. 7

      Selvitys: Lähes kolmannes pohjoiskorealaisista käyttää huumeita – metamfetamiini on monille jo arkipäiväistä

    8. 8

      Ravitsemusterapeutti kärsi vuosia kipeästä vatsasta ja ilmavaivoista – Sitten ystävä kertoi ruokavaliosta, joka toi helpotuksen

    9. 9

      Onko tässä Helsingin pienin ja kallein vuokrayksiö? 10 neliömetriä, 1 941 euroa kuukaudessa

    10. 10

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    11. Näytä lisää