Vaikka ei varsinaisesti kylpisi rahassa, kannattaa kokeilla ranskalaisia financier-leivoksia. Vaatimattoman näköinen mutta herkullinen mantelileivonnainen on saanut nimensä finanssimaailmasta: financier tarkoittaa rahamiestä.

Klassikoksi muodostuneen financierin historiasta on vaikea saada eksaktia tietoa. Useat eri lähteet kuitenkin mainitsevat leivonnaisen isäksi Lasne -nimisen leipurin, jonka liike sijaitsi Pariisin pörssin lähellä tiettävästi 1800-luvun lopussa. Rahamiesten kerrotaan käyneen leipomossa tiuhaan ostoksilla.

Tarinan mukaan Lasne kehitti leivoksen sellaiseksi, että pukumies voi syödä sen helposti likaamatta vaatteitaan. Syömiseen ei myöskään tarvita haarukkaa tai lautasta; sen kuin nauttii leivoksen käsin vaikkapa matkalla seuraavaan kokoukseen.

Rahamaailman hengessä financierit tehdään perinteisesti kultaharkon muotoisiin muotteihin. Mikä tahansa muoto toki käy. Ranskasta leivoksia saa muun muassa ovaaleina ja pyöreinä, pienen muffinin muotoisina.

Suomessa kultaharkon muotoisten muottien löytäminen voi olla kotileipurille vaikeaa. Jonkin aikaa sitten vein viimeisen silikonimuotin kokkaukseen erikoistuneesta liikkeestä.

Kun HS:n ruokatoimitus testasi leivoksia viikko sitten, eräs irvileuka sanoi niiden näyttävän kalapuikoilta. Voi olla, mutta maku on ehdottomasti hienostuneempi. Makuyhdistelmä, jossa ruskistetun voin pähkinäinen aromi kohtaa mantelin, ei ole turhaan kestänyt yli sataa vuotta.

Ranskassa leivonnaisesta on tullut trendikäs huippukokkien tehtyä siitä omia versioitaan. Suomessakin financieria näkee ravintoloissa, tosin ei useinkaan sillä nimellä.

Perusohjetta voi toki halutessaan varioida lisäämällä taikinaan vaikkapa hedelmäpaloja. Itse pidän tällaista turhana.

Jo ennen financieria ranskalaisten nunnien kerrotaan valmistaneen leivoksia, joihin tuli valkuaisia, ruskistettua voita ja pähkinää. Voi olla, että Lasne ainoastaan muutti leivosten muotoa ja vaihtoi pähkinät manteleihin.

Parhaimmillaan financierit ovat aivan tuoreina. Taikinaa voi pitää jääkaapissa 2–3 päivää ja paistaa leivoksia sitä mukaa, kuin niitä tekee mieli. Taikinan voi myös pakastaa.

Jos tekee koko satsin samalla kertaa, säilytyksestä tuskin tulee ongelma: kun ottaa ensimmäisen palan, leivonnaiset katoavat kuin itsestään.