Kun mökkeilen suvisessa Hämeessä, syön rievää. Samaa leipää saa ympäri vuoden helsinkiläisistä ruokamarketeista, mutten koskaan osta sitä, koska rievä maistuu lapsuuden kesiltä ja kuuluu Tampereelle.

Ensi kosketukseni rievään syntyi kuusikymmentäluvulla, kun menimme koko suvun voimin Paksulan pirttiin huutamaan leipää.

Jännitti ja oudoksutti, kun aikuiset kilvoittelivat leivästä. Äiti huusi rievän, ruislimpun ja ternijuuston kotiin viemisiksi ja isä pullapitkon. Se oli juhlaa.

Huutokauppaväen hikoillessa sisällä me, kaupunkilaislapset, livahdimme leikkimään piilosta maalaistalon pihalle ja saimme mansikkamehua ja pikkuleipiä. Monta vahvaa aistimusta painui siellä mieleen kuin voi lämpimäiseen.

Jutilan kylässä on säilynyt sama heinäkuinen tapa. Maanviljelijät odottavat sadon kypsymistä, ja paikallinen seurakunta järjestää huutokaupan. Meklari kauppaa väelle emäntien keittiöiden antia, leipiä ja leivonnaisia. Edellisvuoden viimeiset mustikat on leivottu piirakoiksi. Leipää, pullaa ja kakkuja on paisteltu iltamyöhällä. Vastavasikoineen lehmän maidosta tehtyä ternijuustoakin on tyrkyllä.

Viikonloppuna joukko teiskolaisia ja mökkiläisiä kokoontuu maalaistalon pihamaalle kerryttämään kassaa seurakuntatyöhön. Naispapin pitämän hartaushetken päätteeksi lauletaan kesäinen virsi ja sitten päästään huutamaan.

Leipä kädessään meklarina toimiva maalaisisäntä saa puheillaan väen hymyilemään ja leipomusten hinnat kohoamaan toivotulle tasolle. Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta! Nuija paukahtaa ja leipä on minun.

Toissa vuonna mieheni innostui huutamaan tuntemattoman emännän kanssa kilpaa tiikerikakusta. Tarjoukset kipusivat pikaisesti korkealle. Yllättäen mies mykistyi ja vetäytyi kesken kaiken kilvasta. Kakku päätyi emännän haltuun.

Mies oli hyvin tyytyväinen: hän tuli mielestään todistaneeksi, ettei ole kovin perso makealle. Tällä kertaa hänet on valtuutettu huutamaan kakku. Maksaa mitä maksaa.

Maistelen tuoretta rievää, ohraista hiivaleipää, ja mietin, mikä sen mausta tekee niin omintakeisen ja jäljittelemättömän. Leipä maistuu raikkaalta. Vesi ja ohra kohtaavat.

Se lausutaan muuten riävä.

hs.ruoka@hs.fi Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.