Ostin jäätelökoneen suunnilleen yhtä pitkän harkinnan jälkeen kuin olisin ollut hankkimassa lemmikkieläintä.

Muotivehje, kyllä kyllä – vähän kuin leipäkone parikymmentä vuotta sitten. Muotipelit tehdään myytäviksi, ei käyttöön. Leipäkoneleipä on ilotonta jankkia, ja koneen käyttö vaivalloisempaa kuin leipominen.

Mutta oman pihan sato ja itse tehdyn jäätelön sokerittomuus ja lisäaineettomuus veivät voiton.

Tekisin valloitusretkiä tuntemattomien ainesyhdistelmien kanssa: Loihtisin pekonijäätelöä ja muuta ihmeellistä. Ihmiset pyörittelisivät aterioiden ehtoopuolella silmiään ihastuksesta taju kankaalla.

Luin vertailuja, arvioita ja reseptejä.

Päädyin italialaiseen huippuvempeleeseen, joka pakastaa jäätelömassan itse. Kolmetoistakiloinen härrävärkki iski massiivisen loven lompakkoon. Se vie työtasolla tilaa kolmen kahvinkeittimen verran.

Ensimmäisen jätskisatsin tein mansikoista. Pari desiä kermaa ja maitoa, samoin tuoreita mansikoita. Tuloksena oli vaaleanpunaista, hailakasti jonkin marjan makuista maitohilettä, joka suli nopeasti lautasella.

Kokeilut olivat kirjavia sähellyksiä: Suklaajäätelö oli ylikirpeää, kirsikkajäätelö täysin mautonta ja salmiakkijauheversio kuin eläimen oksennusta. Kookosjäätelö ei edes jäätynyt.

Vaihtelin ainesten suhteita ja pläräsin kirjojani. Kaikesta tuli haaleaa sohjoa.

Entuudestaan erittäin vaappuva maineeni jälkiruokien valmistajana oli uppoamassa viimeistään karvasmanteli-lakritsijäätelön mukana.

Opin, että mikäli perustekniikka on hakusessa, ei kannata yrittää erikoisia kierteitä. Kesävieraiden kunniaksi pitää sanoa, että kukaan ei lyönyt minua.

Loppukesästä tajusin, mikä mättää. Yksikään ohje ei alleviivaa ilmeistä. Jäätelö ei ole vain kylmää maito-marjamassaa. Jäätelön salaisuus on ilma! On luotava emulsio, jolloin koneen kiertoliike vatkaa kuohkeuttavia ilmamolekyylejä jäähtyvän massan sekaan.

Kermavaahdon tekoon, siihen varovasti purkillinen rahkaa. Tuokkonen vattuja, vielä munanvalkuaiset vaahdoksi ja sekaan. Tulos oli vihdoin kipollinen ihanaa, kiinteää, silkkistä ja hedelmäistä vadelmajäätelöä. Parasta ikinä.

hs.ruoka@hs.fi Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.