Erään palaverin päätteeksi livautin kollegoilleni, etten käsitä lainkaan, mihin kuppikakkuvillitys perustuu. "En minäkään!" kaksi työkaveria huusi kuin yhdestä suusta.

Luulimme, että kyse on ohimenevästä trendistä, mutta ei: kustantamot puskevat markkinoille kuppikakkukirjoja, yhä useammat leipomot ottavat leivoksia valikoimiinsa ja jopa asialliset ravintolat tarjoavat niitä.

Ja millaisia kuppikakkuja? No, meille niistä tulevat mieleen rasva ja elintarvikeväri.

Teimme epävirallisen testin. Haalimme kuppikakkuja helsinkiläisistä tavarataloista, leipomoista ja kahviloista ja kokoonnuimme maistelemaan. Tulos: toiset peittivät irvistyksensä paremmin kuin toiset.

Valtaosa myytävistä kuppikakuista on kuorrutettu tönköllä, kitalakeen tarraavalla voikreemillä. Jos päällys on jotain muuta, ongelma löytyy pohjasta: se on joko liian tiivis tai mauton, mielikuvitukseton sokerikakku.

Onko vika meissä vai kakuissa?

Amerikassa kuppikakkuja on syöty ainakin noin 200 vuotta, mutta varsinainen hitti leivoksesta tuli 2000-luvulla. Vuonna 2009 ilmestynytMartha Stewartin Cupcakes-kirja pysyi New York Timesin bestseller-listalla 11 viikkoa.

Kirjan reseptejä selatessa huomion kiinnittää pari asiaa.

Ensinnäkin, kuppikakun tulee olla mehevä, kevyehkön vaikutelman jättävä kakku, ei kuiva tai tiivis pökäle. Pohjaan voi lisätä mausteita tai rakennetta antavia raaka-aineita, kuten pähkinöitä, suklaata, marjoja tai hedelmiä.

Toiseksi, voikreemi on yksi mahdollisista kuorrutteista, mutta sen sijaan voi käyttää mitä tahansa muutakin: kermavaahtoa, tuorejuustoa, marenkia, erilaisia dipattavia kuorrutteita ja niin edelleen.

Yhtäkkiä muistan nähneeni jotain tällaista Tukholmassa. Hyppään laivaan.

Harmi sanoa, että Ruotsi hakkaa Suomen kuppikakkurintamalla. Södermalmilta saan kahden kokin kakkuja, jotka ovat aivan toiselta planeetalta kuin kotimaan kuppikakut. Ulkonäkö on äärimmäisen houkutteleva ja maut mielenkiintoisia. Miten olisi välimerellinen kakku, jossa on vaniljaa, jogurttia, sitruunaa, oliiviöljyä ja pistaasia?

Ruotsalaiset eivät paljasta reseptejään, mutta saan urkittua, että kuorrute sisältää tuorejuustoa ja kakuissa on vähemmän rasvaa ja sokeria kuin amerikkalaisversioissa.

Myymälässä eräs tukevahko kakkujen ystävä varoittaa, että kakut ovat silti varsinainen kalorietsunami. Asia unohtuu helposti, sillä suosituimmat kakut ovat pieniä, vain 3,5 senttiä halkaisijaltaan.

Kotileipuri voi myös jättää kuorrutuksen pois. Kun kuppikakku mainitaan ensimmäistä kertaa Eliza Leslien kirjassa Seventy-five Receipts for Pastry, Cakes and Sweetmeats (1828), reseptiin ei kuulu lainkaan kuorrutusta. Myös Martha Stewartin kirjassa on useita kuorruttamattomia kuppikakkuja.

Me valitsemme kuorrutetun version, mutta hylkäämme etovat pursotukset. Martha Stewartin reseptistä mukailtu raparperikakku antaa lopullisen vahvistuksen uskolle, että kuppikakku pärjää mainiosti ilman voikreemiä.

Cupcakes Sthlm, Götgatan 78

ja St. Eriksgatan 83, Tukholma.