Pääsiäislammasta etsiessä alkoi selkäpiitä karmia. Pakastealtaassa oli arviolta viiden lampaan ruhot paloiteltuna siisteissä pakkauksissa. Pakkaukset olivat matkanneet kylmälaivalla Uudesta-Seelannista. Kotimaista luomua ei löytynyt.

Lampaat ovat viettäneet pari elinvuottaan tuntemattomissa olosuhteissa. Sitten ne on teurastettu, nyljetty, suolistettu, pätkitty, pakattu ja jäädytetty. On sanottu, että Uuden-Seelannin lammas olisi jopa ekologisempi vaihtoehto kuin kotimainen, mutta jokin asiassa silti hirvittää.

Jos yhdessä suomalaisessa kaupassa on viisi mannertenvälistä elikkoa, niin montakohan on koko maan pakastimissa? Entä kaikissa Euroopan altaissa? Lammasta vielä syödään suhteellisen vähän muuhun lihakarjaan verrattuna ainakin Suomessa. Maailman merillä liha liikkuu.

Lihantuotannon ympäristövaikutuksista ja kasvatuksen etiikasta keskustellaan nyt paljon. Siitä piittaamatta teollisuus tekee kylmänrauhallisia siirtojaan tuotantoon, joka on tehokkaampaa, laskee kustannuksia ja lisää tuotemääriä. Vain muutama viikko sitten uutisoitiin, että Argentiinan pampaksen perinteistä puolivilliä karjaa siirretään tehokasvatuksen takia amerikkalaistyyppisiin feedlot-kasvattamoihin. Maa-ala tarvitaan soijan- ja maissinviljelyyn Kiinan loputtomille markkinoille.

Kuivan ja ohuen maaperän viljelykäyttö tuhoaa pohjavesiä ja hävittää eliölajeja. Puimurien kolonnat jauhavat tohjoksi miljoonia piennisäkkäitä.

Lehmät puolestaan saavat luonnonmukaisen ja maaperää uusintavan elämänsä tilalle keskitysleirimäisen jättiläisaitauksen. Siellä ne seisovat sonnassa natustellen elimistölleen sopimatonta maissirehua ja antibiootteja.

Feedlot on ihmisen masentavimpia keksintöjä.

Antibioottipitoinen lanta on ongelmajätettä. Karja on varsinainen hautomo vastustuskykyisille viruskannoille. Eettisyydestä viis veisataan rahan alttarilla.

Lehdissä parjattu eteläamerikkalainen halpa liha, jota meillä syödään lounasruokaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa, tulee yhä useammin näiltä kauhutiloilta. Eikä siinä kaikki. Jos sikatilakuvat kotimaasta ovat hätkähdyttäneet, millaisia näkyjä voikaan kuvitella Puolan ja Ukrainan supersikaloista. Tarjousjauhelihamme tuotetaan niissä.

Ylipäänsä syömme kilokaupalla liikaa lihaa.

Pääsiäislammas jäi näissä tunnelmissa hankkimatta.

Kirjoittaja on muusikko ja kirjailija.