Pieni annos on maukkaampi kuin iso annos. Syökäämme siis pieniä aterioita.

Olen muutaman kerran elämässäni päässyt ravintolaan kokemaan suuren makuseikkailun, joka on muodostunut pienistä kipoista tarjotuista annoksista, toinen toistaan jännittävimmistä ja houkuttelevimmista makupaloista.

Opintolaina oli kolahtanut tilille seitsemänkymmentäluvulla, ja lähdin viettämään unohtumatonta iltaa tyttöporukassa ravintola Fen Kuaniin Eerikinkadulle. Tilasimme pihistelemättä Kaksikymmentäneljä pataa -nimisen ihanuuden. Se oli laajin tämän indonesialais-kiinalaisen paikan vaihtoehdoista. Se oli tajunnan räjäyttävä elämys, kuin taikamatolla olisi lennetty. Vieläkin tukkoinen nenä avautuu mausteiden muistosta.

Ruokailu eteni lempeistä mauista tulisiin. Ilman opastusta siinä ei olisi pärjännyt, koska oli tottunut syömään näkkileipää perunasiivuilla ja muuta simppeliä. Keitetty peruna jääkaappikylmänä on muuten yhä yksi suosikkihiukopaloistani. Haukkaus ja pinnalle ripaus suolaa tai currysillin pala.

Fen Kuania ei enää ole, mutta Helsingistä ei tarvitse lähteä kaukomaille kokeakseen ruokamatkan. Vaikka ravintoloiden maistelumenut ovat hintavia, niin aika paljon rahaa ja aikaa säästyy, jos vertaa lentomatkaan vaikkapa Aasiaan. Kesän päätteeksi teimme koko perhe tällaisen "kaukomatkan". Naapuripöydässä huokailtiin, miten voi enää tämän jälkeen palata kotiin syömään siskonmakkarakeittoa ja makaronilaatikkoa. Se on vain voitava. Ei auta.

Kun maistelee montaa erilaista ruokalajia, vaikka vain pienenkin kipollisen, niin siinä isommankin ihmisen vatsakurtut siliävät. Pieni annos on terveellisempi kuin suuri, mutta pienten annosten jonosta kertyy jättiläismäinen illallinen.

Syöpöttelyn päätteeksi on hyvä tehdä rauhallinen iltakävely ennen kuin lössähtää kotisohvalle ja avaa television. Sitä ihan lääkäritkin suosittelevat.

Siis sitä kävelyä.