"En ymmärtänyt, että minut oli raiskattu"
Kun raiskaaja on tuttu, uhrista tulee salakavalasti osasyyllinen.
Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Ketun harmi Aisopoksen tunnetussa sadussa kumpusi siitä, että otus ei yltänyt korkealla killuviin houkutteleviin marjoihin.
Mutta oikeassahan kettu oli. Pihlajanmarjat ovat parkkihappojen vuoksi niin karvaita, että jo yhtä puraisemalla saa naaman pitkäksi aikaa irveen.
Silti niitä kannattaa kerätä. Kun yliampuvan kirpeyden saa aisoihin – esimerkiksi sokerilla ja vaniljalla – jäljellä on elegantti marjan aromi.
Myös pakkanen taittaa marjojen happamuutta. Paras aika kerätä pihlajanmarjoja on ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Jos marjat haluaa säilöä aikaisemmin, ne kannattaa laittaa ainakin vuorokaudeksi pakastimeen ennen herkkujen valmistamista.
Runsaasti C-vitamiinia sisältävistä pihlajanmarjoista voi tehdä esimerkiksi maukkaan marmeladin. Vaniljan pyöristämä maku sopii aamiaisleivälle tai vaikkapa juustolautaselle.
Konjakilla maustettuna pihlajanmarjoista syntyy herkullinen hyytelö, joka on klassinen lisäke riistalinturuokiin. Omenoiden kera pihlajanmarjoista saa raikkaan hillon.
Vaikka pihlajanmarja ei suoraan puusta syötynä hirveästi houkuttelisi, maisteluun on syytä.
Toisissa puissa marjat ovat pulleampia, punaisempia ja hitusen makeampia kuin toisissa. Vain maistamalla selviää, minkä puun marjoista hyytelö, hillo tai marmeladi kannattaa valmistaa.
Makuero eri puiden marjoista tehdyissä marmeladeissa on selvä.
Tänä syksynä valinnanvaraa on, sillä pihlajanoksat notkuvat marjojen painosta.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi