Lapsuudenkodissa käydessäni olen tänä keväänä käynyt pari kertaa myös lähitilalla hakemassa raakamaitoa.

Syitä on useita: minua on kiinnostanut, miltä suoraan lehmästä (no, tilatankin kautta) tuleva maito maistuu ja miten se käyttäytyy ruuanlaitossa.

Lisäksi olen saanut maidon varjolla hyvän keinon tavata vanhaa koulutoveriani.

En käytä maitoa juuri muuten kuin kahvissa. Siksi minut yllätti se, miten herkulliselta jääkylmä, liki neliprosenttinen raakamaito juotuna maistuu.

Tein siitä myös puuroa, pannukakkua ja valkokastiketta. Totta kai ne onnistuivat mainiosti ja olivat herkullisia.

Lisäksi huomasin olevani jotenkin erityisen tyytyväinen siihen, että maitoni tuli suotaan tilalta, ilman meijereitä, pakkaamoita ja pitkiä kuljetuksia marketin hyllylle.

Siihenkin uskon, että käsittelemättömät ruoka-aineet ovat ylipäätään maukkaampia ja terveellisempiä ja lisäävät ihmisen vastustuskykyä.

Sitten tuli tuorein ehec-epidemia: raakamaitoa juoneet lapset joutuivat Turussa tehohoitoon.

Mietin, miten suhtautuisin raakamaitoon, jos minulla olisi pieniä lapsia. Luottaisinko koulutoverin tilan puhtauteen?

Voi olla, että pelaisin silloin varman päälle ja ostaisin maidon kaupasta – paitsi jos lapset olisivat allergikkoja. Raakamaidonhan sanotaan sopivan heille toisin kuin pastöroidun ja homogenoidun.

Pääasia on se, että raakamaidon myyntisäännöksiä ollaan nyt kohentamassa – johtuu se sitten epidemioista tai vaativammista kuluttajista. Pian raakamaito on entistä paremmin valvottua ja sitä on entistä helpompi ostaa.

Toisin on Yhdysvalloissa, missä raakamaito on monessa osavaltiossa laitonta kuin huumeet.

Tiukkojen lakien pohjana ovat yli sata vuotta sitten tehdyt parannukset epähygieeniseen maidontuotantoon. Kampanja alkoi jo 1800-luvulla, kun huomattiin, että maidon pastörointi laski lapsikuolleisuutta huomattavasti.

The New Yorker -lehdessä oli keväällä pysäyttävä artikkeli kalifornialaisen terveyskaupan ratsiasta. Siinä pidätettiin ihmisiä, jotka olivat välittäneet asiakkailleen myös raakamaitoa. Oikeudessa heidän takuusummansa nousivat miljooniin dollareihin – paljon henkirikoksista syytettyjen takuita korkeammiksi.

suvi.ahola@hs.fi Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja ja kirjailija.