Fakta
Valtaosa roseista tehdään punaisista rypäleistä
Roseeviini ei ole puna- ja valkoviinien sekoitus, kuten monesti luullaan. Ranskassa sekoittaminen on sallittua vain roseesamppanjoissa. Toinen poikkeus ovat eteläranskalaisen Tavelin viinit, joihin saa sekoittaa tummia ja vaaleita rypäleitä.
Perinteisesti rosee valmistetaan tummista rypäleistä punaviinin tapaan. Väri jää hailakammaksi kuin punaviineissä, sillä murskattuja rypäleitä liotetaan mehussa vain puolesta päivästä puoleentoista päivään. Punaviinien kohdalla liotus kestää vähintään viikon. Roseet käyvät valkoviinien tapaan pitkään viileässä, mikä korostaa viinien hedelmäisyyttä.
Toinen tapa on valuttaa punaviinin käymissäiliöstä lyhyen uuttamisen jälkeen osa mehusta pois. Tämä mehu käytetään sitten roseeviiniksi.
Kolmas tapa on murskata tummat rypäleet voimakkaasti niin, että kuorista irtoaa hieman väriä. Sitten rypälemassa puristetaan ja mehun annetaan aloittaa käyminen. Menetelmän nimi on ranskaksi vin gris eli harmaa viini. Lopputuloksena on hyvin vaaleaa roseeviiniä.
Roseeviinien noususta on Suomessa puhuttu paljon, mutta tilastojen mukaan niiden osuus alkoholin kulutuksesta on jäänyt 0,5 prosenttiin. Esimerkiksi valkoviinejä myytiin viime vuonna lähes 30-kertaisesti roseisiin verrattuna.
Ranskassa isot kaupat myyvät roseeta selvästi enemmän kuin valkoviiniä. Myös Britanniassa rosee myy hyvin.
HS:n testissä yksikään rosee ei saanut neljää tähteä. Myös kolmen vuoden takaisessa testissä loistokkaat viinit puuttuivat.
Onko vika kenties Alkon tarjonnassa?
Kesäisin valikoimassa on noin 30 roseeta, talvisin 20. Ranskalaissyntyinen ravintola Murun sommelier Nicolas Thieulon pitää tarjontaa suppeana. Hän arvelee, että roseen yleistyminen tyssää eräänlaiseen muna-kana -ongelmaan.
"Suomalaiset eivät juuri kysele roseeviinejä ainakaan ravintoloissa. Jos kysyntää ei ole, Alkonkaan ei kannata panostaa näihin viineihin."
Rosee myös pitää juoda nuorena, ja edellisen vuoden roseeta ei voi enää ostaa, Thieulon lisää. Hän pitää ymmärrettävänä, että Alko ei ota isoja eriä roseeta varastoon, koska viinit voisivat jäädä käsiin.
Sommelier itse hehkuttaa roseeta minkä ehtii.
"Mielestäni se on mieletön tuote. Roseen voi tilata ruuan kanssa aina, ihan sama mitä ruokaa on lautasella. Se on myös paras kesäviini. Ranskassa varsinkin terassille mennessä tilaan usein roseeta."
Thieulonin mielestä roseissa tärkeintä on raikkaus.
"Niiden pitää olla valkoviinimäisiä, ei punaviinimäisiä. Maun pitää olla raikas, hapokas, ei liian voimakas. Juuri puhtaita, raikkaita ja hapokkaita roseita ei Suomesta hirveästi ole saatavilla", hän harmittelee.
Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkunan mukaan laadukkaitakin roseita löytyy.
"Kannustan tutustumaan Ranskan klassisten viinialueiden roseisiin. Sanoisin, että yli kymmenen euron hintaluokassa viineissä on vivahteikkuutta."
Vilkunan mukaan roseen heikossa kysynnässä on paljolti kyse mielikuvista: varsinkin kesäisin sitä pidetään piknikviininä.
"Roseen imago ei ole koskaan ollut yhtä salonkikelpoinen kuin valko- ja punaviineillä. Vanhojen etikettisääntöjen mukaan roseeta ei esimerkiksi voi tarjota illallisella, vaikka Etelä-Ranskassa se on tavallista. Ei väri viiniä pahenna – tärkeintä on tasapaino."
