Suomalaisten neuvostoaikana tekemien vodkamatkojen vuoksi Venäjällä elää yhä usko siihen, että Suomessa on voimassa kieltolaki. Mikään muu ei venäläisten mielestä voinut selittää suomalaisten raivopäistä ryyppäämistä Leningradissa.

Aina silloin tällöin joku keskustelukumppani luulee tämän "kuivan lain" olevan yhä voimassa. Yritän olla sitten nokkela ja sanon, että ei meillä ole, mutta teillähän on. Nimittäin Venäjän osatasavallassa Tšetšeniassa.

Tasavaltaa johtava Ramzan Kadyrov on määrännyt erilaisia islamilaisia käytössääntöjä. Naisilla on huivit, ja alkoholia saa vain muutamista harvoista paikoista.

Siksi olin Groznyissä jo alistunut ajatukseen oluettomasta matkasta, mutta kuvaajapa ei ollut.

Hammastahnan ostomatkalla kuvaaja huomasikin meidän pölähtäneen kauppaan, joka myy alkoholia tiskin alta. Minä en asiaa tietenkään tajunnut, ja katselin rauhassa hammastahnahyllyä. Nojailin mahaani, ja kuulin kuvaajan supattavan myyjälle, että kun on mukana tämä ulkomaalainen, joka ei saa unta ilman olutta. Että voisiko?

Myyjä katsoi minua päästä varpaisiin kaksi kertaa. Katse pysähtyi molemmilla kerroilla vatsaan. Sitten hän sanoi, että näköjään täytyy.

Venäjäksi keskustelu käytiin sanaparilla možna ja nužna.

Niin saimme pari pulloa Tuborgia mustassa muovipussissa. Yritin naurettavasti yskiä hotellin aulassa kilinän päälle.

Juodessamme oluitamme hotellin parvekkeella niin ettei kukaan näkisi, mietin ihmisen psyykettä. Miten kaikesta kielletystä tulee niin himottavaa? En ole koskaan pitänyt Tuborgin mausta, mutta silti sitä oli muka pakko ostaa.

Rangaistus tästä kaikesta tuli tietysti seuraavana yönä. Näin painajaista: eduskunta oli kieltänyt tillilihan.

jussi.niemelainen@hs.fi Kirjoittaja on HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja