Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Älä usko treeniravinto­puhetta – itse lihoin aloittaessani proteiinitankkauksen

Ruoka
 
Emmi-Liia Sjöholm
Kirjoittaja on toimittaja, ruokakirjailija ja itseoppinut kokki, jonka keittiössä vallitsee aina viljaton kaaos

Yle uutisoi viime viikolla, että suomalaisten lihaskunto on surkea. Yllätyin, koska tuntuu kuin puoli Suomea olisi vaihtanut juoksulenkit syväkyykkyihin. Sosiaalisessa mediassa hehkutetaan, kuinka hyvän jalkapäivän jälkeen ei pysty edes istumaan vessanpöntölle.

Haastattelin viime vuonna naista, joka lopetti hyötyliikunnan, koska portaiden nousu kuulemma haittasi lihaskasvua. Okei, hän treenasi fitnesskisoihin, mutta silti. Aika älytöntä, jos minulta kysytään. Mistä lähtien on ollut järkevämpää käyttää hissiä rappusten sijaan?

Mutta jos lihaskuntoharjoittelu on tosiaan hyvin vähäistä, on vielä älyttömämpää, että lapamme ostoskärryt täyteen maitorahkaa ja heraproteiinia. Lähes kaikkea saa nykyään proteiiniversiona: leipää, juustoa ja jopa jäätelöä.

Minäkin kiinnostuin kuntosaliharjoittelusta pari vuotta sitten. Strong is the new skinny ja niin edelleen. Sain parilta eri valmentajalta ohjeet lisätä proteiinin saantia.

Suositusten mukainen aamupala saattoi näyttää esimerkiksi tältä: jauhelihaa, manteleita ja salaattia. Aika hullultahan se kieltämättä tuntui, mutta noudatin kuuliaisesti ohjeita.

Koska perustallaajan on aika vaikea arvioida, mikä on "enemmän proteiinia", pelaa helposti varman päälle. Ottaa lounaalla kaksi lohimedaljonkia aiemman yhden sijaan, varastoi työpaikan hyllyt täyteen maitorahkaa välipalaa varten ja kulauttaa kuntosalin pukuhuoneessa proteiinijauheesta tehdyn palautusjuoman ennen illallista.

Proteiinihuuruissani posotin eteenpäin. Kunnes huomasin, että paino kipusi salakavalasti. Lihaksiin se ei kaikki suinkaan mennyt. Suurin osa kertyi vyötärölle.

Lopulta lehdissä alettiin kirjoitella, että proteiinitankkaus oli mennyt liian pitkälle.

Aikuinen tarvitsee vähintään 0,8 grammaa proteiinia päivässä painokiloaan kohden. Voimaharjoittelijalle suositellaan hieman enemmän: 1,4–1,8 grammaa. Jotkin treenisivustot kehottavat syömään jopa kolme grammaa proteiinia painokiloa kohden, mutta silloin rautaa saa kolistella kyllä oikein tosissaan. Tavallinen treenaaja tuskin moisista määristä hyötyy.

Laskin huvikseni, kuinka paljon proteiinia olin oikein syönyt. Kirjasin tyypillisen arkipäivän ateriani laskuriin ja sain tulokseksi hurjat 180 grammaa.

Minulle, tuolloin 58-kiloiselle, sopiva proteiinimäärä harrastuksista riippuen olisi ollut 46,4–104,4 grammaa päivässä. Söin kuitenkin puolivahingossa satakiloisen voimaharjoittelijan suositusten mukaan. Jo pelkkä aamupalani sisälsi 35 grammaa proteiinia.

En enää lainkaan ihmettele, miksi painoni nousi.

On hienoa, että nykyään ihmisiä ei kehoteta enää nälkäkuurille. Liika on kuitenkin liikaa, vaikka tavoitteena olisikin lihaskasvu. Kaikki proteiini ei muutu taikaiskusta lihakseksi, vaan ylimääräinen kertyy lopulta rasvaksi siinä missä liiallinen sokerin herkuttelukin.

Vain ani harva jaksaa kirjata syömisiään laskureihin tai kantaa keittiövaakaa mukanaan. Eikä siinä ole mielestäni mitään järkeäkään. Jotta proteiinitankkaus ei menisi jatkossa överiksi, suosittelen maailman tylsintä mutta tehokkainta viisautta: kohtuus kaikessa.

On ollut helpotus huomata, ettei painonnousussa ollut mistään mystisestä kyse. Kun palasin vanhaan tuttuun sekaruokavaliooni, alkoi vaa’an viisari laskea takaisin kohti vanhoja tuttuja lukemia.

Proteiiniakin saan ihan tarpeeksi, kiitos kysymästä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Hae reseptejä