Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Viski on Jarkko Nikkaselle työ ja elämän tarkoitus – ”Pääsy näihin hommiin on miehekäs tuhkimotarina”

Ruoka
 
Sami Kero / HS
Jarkko Nikkasen mukaan viski saattaa tuoksua esimerkiksi Nokian saappailta palavassa vajassa.
Jarkko Nikkasen mukaan viski saattaa tuoksua esimerkiksi Nokian saappailta palavassa vajassa. Kuva: Sami Kero / HS

Se iski kuin salama. Eikä Jarkko Nikkanen ole vieläkään toipunut.

Yli kymmenen vuotta sitten kolmikymppinen helsinkiläismies veivasi pastakonetta kaverin luona Punavuoressa, kun illan isäntä tarjosi viskipaukun. Nikkanen nautti viskin, minkä jälkeen kaveri kysyi, maistuisiko eräs toinenkin viski.

Tässä kohdassa Nikkasen elämän suunta kääntyi.

Toinen viski maistui aivan erilaiselta kuin ensimmäinen. Mies vertaili pullojen etikettejä ja hämmästyi: juomat olivat samanikäisiä, niissä oli tismalleen samat raaka-aineet ja ne tulivat samalta alueelta Skotlannista.

”En ymmärtänyt, mistä makuero johtui. Päätin ottaa selvää.”

Päähänpisto on sittemmin vienyt pitkälle: Nikkanen on maistellut yli 2 000 viskiä, perustanut yli 800-jäsenisen viskiseuran, kirjoittanut aiheesta kirjoja ja vieraillut kymmenillä tislaamoilla.

Aiemmin hän ansaitsi elantonsa pääasiassa graafisena suunnittelijana, nyt merkittävä osa tuloista tulee viskeistä. Hän kiertää pitämässä maistelutilaisuuksia ympäri Suomea maahantuoja Edrington Finlandin edustajana, parhaimmillaan viisi istuntoa viikossa.

”Ammatillisesti ja henkisesti en voisi olla paremmassa paikassa kuin tämän fantastisen ilmiön keskellä. Se, että olen päätynyt tällaisiin hommiin, on minulle kuin miehekäs tuhkimotarina.”

Tartun miehekäs-sanaan. Miksi viskiharrastuksesta tulee ensiksi mieleen juuri mies?

Nikkanen huokaa. Maskuliinisuus–feminiinisyys-jaottelu on viskin yhteydessä vanha, totaalisen rasittava stereotypia, hän sanoo.

”Olen pitänyt tastingeja naisten polttareissa, ja kun vieraat kuulevat, että seuraavaksi maistellaan viskejä, hyvä ettei jengi pakene ikkunoista! Tastingin jälkeen he sanovat, että eihän tämä ollut ollenkaan pahaa.”

Jos viski tuntuu tyrmäävän vahvalta, vika on Nikkasen mukaan todennäköisesti maistelutekniikassa: Jos juoman kaataa nopeasti kurkusta alas, ei ehdi aistia kuin alkoholin. Viskiä onkin tuoksuteltava hitaasti, siemaistava vähän kerrallaan ja pyöräytettävä suussa niin, että juoma leviää koko kielelle ja suun sisäpinnalle, hän neuvoo.

”Kun juoma on ollut 25 vuotta tammitynnyrissä, niin mikä helvetin kiire ihmisellä on kaataa se kiduksiinsa?”

Nikkanen näkee viskeissä niin syviä merkityksiä, että välillä kuulija miettii, onko hän tosissaan. Hänelle nämä ”jumalten nektarit” ovat enemmän kuin intohimo. Ne ovat syy elää, ja niiden kautta avautuu elämän tarkoitus.

”Viskit tarjoavat loputtomasti makuja ja nautintoja, joiden ääressä voi rauhoittua ja joita voi jakaa itselle rakkaiden ihmisten kanssa. Mikä elämässä on tärkeämpää kuin oma ja rakkaitten kanssa vietetty aika?”

Lähimpänä hänen sydäntään ovat skotlantilaiset mallasviskit. Etenkin ”paratiisisaari” Islayn saarella valmistetut, turvesavuiset viskit iskevät suoraan sieluun. Islayn viskeissä kun maistuvat lapsuudesta saakka tutut savusauna ja tervaleijona.

Kun Nikkanen kertoo, miltä tuntui vierailla ensi kertaa Skotlannissa kaveriporukalla ja nähdä kolme tuttua viskitislaamoa illan pimeydessä lautan kannelta, hänen silmänsä kostuvat.

”Siellä me isot miehet itkimme.”

Skotlantilaisissa mallasviskeissä on hänen mukaansa leveämpi ja laajempi aromiprofiili kuin missään muussa väkevässä alkoholijuomassa. Syynä on muun muassa se, että viskiä on kypsytettävä tammitynnyrissä vähintään kolme vuotta. Tynnyrikypsytys tuo juomaan vivahteita, joita esimerkiksi ginistä ja vodkasta on turha etsiä. Viskejä ei myöskään nautita päihtymistarkoituksessa, toisin kuin vaikkapa vodkaa, Nikkanen sanoo.

”Viski on hinnan osalta luksustuote. Jos ihminen haluaa pään sekaisin, ei hän osta 50 euroa maksavaa viskipulloa vaan jonkun halvan viinapullon.”

Miehellä on kokemusta myös todella arvokkaista viskeistä. Äskettäin hän sai maistettavakseen senttilitran ampullin maailman vanhinta, juuri ennen talvisotaa tislattua skottiviskiä. Pullon hinta olisi ollut lähes 30 000 euroa, senttilitran reilut 400 euroa.

”Runoilin siitä aanelosen euforisessa tilassa, mutta en pystynyt suhtautumaan siihen pelkkänä viskinä. Se oli niin ainutlaatuinen kokemus.”

Kirjassaan Viskien maailma hän kuvaa yhdysvaltalaisen Balcones Brimstone -viskin tuoksua näin: ”Moottoriöljyistä lihalientä. Johanneksen kirkon kentän laidalla sijaitsevan skrinnarikopin (paikka, jossa luistimet laitetaan jalkaan ennen jäälle menoa) kumimattoa. Nokian saappaat palavassa vajassa.”

Pitäisikö aloittelijankin löytää viskistä tällaisia tuoksuja?

Ei, sillä mielleyhtymät ovat subjektiivisia, Nikkanen sanoo. Tärkeintä on, että tuoksu ja maku tuovat mieleen jotain.

”Oikeita vastauksia ei ole. Ei pointti ole se, että löydät sieltä 20 tuoksu- ja makuaromia tai että osaat nimetä ne. Pointti on se, maistuuko viski hyvältä vai ei.”

Silti: Jos aloittelija aistii viskissä vaikka mummon liinavaatekaapin tuoksun, Nikkanen ilahtuu. ”Viskin äärelle rauhoittuminen luo sillan muistoihin. Ei sellaista juuri tapahdu kiireisessä arkielämässä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!