Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pappi saa yhä kahvia juodakseen – ”Ei tarvitse enää kotona keittää”

Kirkkokahviperinne voi edelleen Suomessa hyvin, eikä kahville tulevaa pappia tarvitse enää jännittää.

Ruoka
 
Laura Oja
Kahvipannu on Suomessa kuumennut papin läsnäollessa jo pitkään. Ja kuumenee edelleen.
Kahvipannu on Suomessa kuumennut papin läsnäollessa jo pitkään. Ja kuumenee edelleen. Kuva: Laura Oja

”Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen. Ja pappi sai taas kahvia juodakseen.”

Näin laulaa Hector tunnetussa kappaleessaan Lumi teki enkelin eteiseen.

Papit ja kahvi liittyvät suomalaisten mielikuvissa vankasti yhteen. Se ei ole ihme, sillä kahvi levisi kansalaisten keskuuteen nimenomaan pappiloiden kautta.

Sisä-Suomen pappiloihin kahvi saapui 1850-luvun jälkeen. Noin 1910-luvun kieppeillä kahvittelukulttuuri tunnettiin koko maassa.

Kahvi on nykyäänkin osa pappien arkea. Kupposen ääressä on helppo keskustella asioista.

”Kahvi ja papit on ehkä tietynlainen stereotypia, joka rohkaisee aloittamaan keskustelun. Kun läsnä on pappi, on kahvilla helppo aloittaa jutustelu, etenkin lauseella ’pappikin sai kahvia juodakseen’”, sanoo nuorten aikuisten pappi Satu Huttunen Tikkurilan seurakunnasta Vantaalta.

Moni seurakunta noudattaa kirkkokahviperinnettä, eli seurakuntalaiset kokoontuvat jumalanpalveluksen jälkeen yhteiselle kahvihetkelle. Kirkkokahveilla jutellaan ja vietetään aikaa yhdessä. Puheenaiheena voi olla päivän jumalanpalvelus tai maallisetkin asiat.

”Kahvi on se juttu, jolla saadaan ihmiset yhteisen pöydän ääreen. Se on yhdessäolon symboli”, sanoo kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio Harjun seurakunnasta Tampereelta.

”Kahvi piristää ja auttaa kielenkantojen vapauttamisessa”, Ruusukallio sanoo.

HS:n tavoittamat papit arvioivat, että noin puolet jumalanpalvelukseen osallistuneista jää myös kirkkokahveille.

Esimerkiksi helsinkiläisessä Kallion kirkossa tämä tarkoittaa 60–100 hengen kirkkokahveja. Niiden aikana juodaan kahvia 15 litraa, ja kahvin lisäksi tarjolla on teetä, vettä, mehua ja leipomuksia.

”Jos on paljon lapsia, voi olla jäätelöäkin”, sanoo Kallion seurakunnan pappi Visa Viljamaa.

Kirkkokahvien lisäksi papit nauttivat kahvia myös muissa kirkollisissa tilaisuuksissa ja esimerkiksi ristiäisiä ja hautajaisia suunnitellessa.

”Kun menee ihmisen kotiin, on luontevaa jutella kahvipöydässä”, sanoo Jukka-Pekka Ruusukallio.

Viljamaa veikkaa, että kahvin tarjoaminen on ystävällisyyden ele suomalaisessa tapakulttuurissa.

”Kahvi madaltaa kynnystä alkaa käsitellä mielessä olevia asioita.”

Ennen vanhaan pappeja oli tapana pokkuroida ja papin vieraillessa pöydässä piti olla kunnon tarjoilu. Enää papin vierailusta ei tarvitse stressata.

”Suhtautuminen pappeihin on muuttunut vanhoista ajoista. Papeille ei enää niiata tai kumarreta. Kunnioitus ei liity pappiin vaan siihen mitä pappi edustaa. Kerron usein surutaloon mennessäni, ettei ihmisten tarvitse ottaa stressiä siitä, onko papille tarjottavaa”, sanoo Viljamaa.

Papit myöntävät, että työtehtävien yhteydessä kahvia tulee nautittua riittämiin.

”En ole kovin kova juomaan kahvia, mutta voisin kuvitella, että noin 20 kuppia menee. Onneksi juhlissa käytetään posliinisia pikkukuppeja eikä mukeja. Ei tarvitse enää kotona keittää kahvia, en ole sellainen rautavatsa”, sanoo Viljamaa.

Satu Huttunen arvioi juovansa kahvia muutaman kupin päivässä.

”Jos tietää, että on monta tilaisuutta putkeen, otan puolikkaan kupin per tilaisuus.”

Kahvittelun lisäksi monessa seurakunnassa vietetään muutenkin aikaa yhdessä ruuan parissa. Esimerkiksi Kallion seurakuntaan kuuluvassa Alppilan kirkossa on järjestetty viikonloppubrunsseja vuodesta 2014 lähtien.

”Kirkkokahviperinne on laajentumaan päin. Siirrymme koko ajan lähemmäs yhteistä ateriointia”, sanoo Viljamaa.

”Yhdessä syöminen on tärkeä osa kristillistä traditiota ja yhdessä olemista”, sanoo Satu Huttunen.

Tänä pääsiäisenä sekä Alppilan kirkossa että Vantaan Pyhän Laurin kirkossa seurakuntalaiset kokoontuvat messun jälkeen yhteiselle aterialle.

Pyhän Laurin kirkossa tämä on nyt kolmas pääsiäisyön illallinen.

”Kootaan nyyttäripöytä ja syödään yhdessä. Se on ollut tosi mukava tilaisuus. Joka vuosi yllätyn, miten paljon ihmiset ovat nähneet vaivaa yhteisen syömisen eteen”, sanoo Huttunen.

Juttua varten on haastateltu myös tutkija Tuija Saarista Itä-Suomen yliopistosta ja käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutilaa Helsingin yliopistosta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Hae reseptejä

Reseptit