Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Myytti kännäävistä suomalaisista ei vastaa todellisuutta, sanoo tutkija ja esittelee kolme juomisen lajityyppiä

Tutkijan mukaan alkoholikeskustelussa pitäisi tunnistaa ja tunnustaa haittojen lisäksi myös juomisen hyödyt.

Ruoka
 
Trond H. Trosdahl
Antti Maunu on aikaisemmin tutkinut myös suomalaista biletyskulttuuria.
Antti Maunu on aikaisemmin tutkinut myös suomalaista biletyskulttuuria. Kuva: Trond H. Trosdahl

Suomalainen juomakulttuuri on muutakin kuin tolkutonta kännäämistä, väittää valtiotieteiden tohtori Antti Maunu tuoreessa Humalan tällä puolella – alkoholikeskustelun uudet suunnat -tutkimuksessaan.

”Ajattelemme juomisestamme paljon kapeammin kuin oikeasti juomme. Tämä rajoittaa julkista keskustelua ja alkoholipolitiikkaa”, Maunu sanoo.

”Myytti suomalaisten kännäämisestä ei kuvaa tosiasiallista juomiskäyttäytymistä. Suomalainen juomakulttuuri on hyvin monipuolista ja joustavaa.”

Maunu jakaa tutkimuksessaan suomalaisen juomisen kolmeen lajityyppiin: pienjuomiseen, bilejuomiseen ja kännäämiseen. Erilaisten juomatapojen erot eivät niinkään liity kulutetun alkoholin määrään vaan pikemminkin siihen, miten paljon ne etäännyttävät arjesta. Pienjuominen on lähimpänä arkea ja kännääminen taas vie kauas arjesta.

Pienjuominen on Maunun tutkimuksen mukaan tavallisin suomalainen juomistilanne. Se tapahtuu yleisimmin viikonloppuisin kotona ja puolison seurassa. Käyttäytyminen pysyy lähellä normaalia arkikäytöstä, ja juomisella haetaan vapaalla oloa, rentoutumista ja nautintoa.

Toinen juomisen lajityypeistä on Maunun tutkimuksen mukaan bilejuominen, jota luonnehtii kontrolloitu kontrolloimattomuus. Bilejuomisen yhteydessä halutaan ottaa etäisyyttä arkeen mutta ei holtittomasti. Bilejuomisen keskiössä on sosiaalisten tunteiden ilmaisu, eikä nautitun alkoholin määrä ole olennainen.

Kolmas juomisen lajityyppi Humalan tällä puolella -tutkimuksessa on kännääminen. Kännätessä arkea ja arjen odotuksia ylitetään rajusti ja usein pitkään. Kännäämistä kuvaa usein runsas juominen mutta ei aina.

Maunun mukaan mielikuva suomalaisten juopottelusta muodostui 1800–1900-lukujen taitteessa, kun suomalaista identiteettiä ja kansakuntaa alettiin rakentaa.

”Suomalainen elintapa oli tuolloin varsin alkukantainen verrattuna vaikka Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan, joissa oli kaupunkeja ja teollisuutta. Suomalaiset nähtiin metsäläisinä, jotka piti sivistää kiireesti kehittyneempien kansakuntien joukkoon. Alkoholista tuli suomalaisten alkukantaisuutta kuvaava syntipukki”, Maunu sanoo.

”Haittanäkökulmaa jatkaa kansanterveysajattelu, jonka valossa alkoholi uhkaa yksittäisten kansalaisten terveyttä ja toimintakykyä ja samalla myös yhteiskunnan toimivuutta. Samalla meillä on aina ollut eliittejä, jotka ovat omasta mielestään sivistyneitä juojia ja rahvaan yläpuolella”, Maunu sanoo.

Tämä näkyy yhä suomalaisen alkoholikeskustelun jakautumisessa kahteen leiriin. Toisessa halutaan vapauttaa alkoholin sääntely ja saatavuus ja toisessa korostetaan alkoholin haittoja ja halutaan kontrolloida sen saatavuutta.

”Vallihaudat on kaivettu niin syviksi, että niistä on vaikea päästä pois. Kyseessä on julkisen ja yksityisen sektorin välinen kiista. Alkoholipolitiikan liberalisointi on yksityisen puolen asialistalla ja saatavuuden kontrollointi julkisen sektorin kontolla”, sanoo Maunu.

Maunun mukaan rakentavan alkoholipolitiikan pitäisikin lähteä juomisen hyötyjen maksimoimisesta ja juomisen haittojen minimoimisesta. Sekä hyödyt että haitat pitäisi tunnistaa ja tunnustaa.

Suomessa alkoholinkäytöstä haetaan Maunun mukaan vapautta arjesta, tunteiden säätelyä sekä yhdessäoloa ja mahdollisuutta kohdata muita ihmisiä. Ihmisten arjen sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen parantaminen olisikin olennaista paitsi alkoholiongelmien mutta myös muiden sosiaalisten ongelmien ja mielenterveysongelmien ehkäisemisen kannalta.

”Meidän pitää ymmärtää juomisen näkymättömiä syitä. Ihmisille pitää tarjota mahdollisuuksia ja keinoja säädellä omia tunteitaan ja kohdata toisia ihmisiä muutenkin kuin pullon äärellä.”

Humalan tällä puolen -tutkimuksen tilaaja on Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO-säätiö. Tutkimusta ovat rahoittaneet myös Elintarviketeollisuusliitto, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto sekä Päivittäistavarakauppa ry.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Hae reseptejä